30.5.2005

Paskan musiikin festivaali

Vihaan Euroviisuja. Siis vihaan. Intohimoisesti. En ole koskaan ymmärtänyt kyseisen "musiikki"festivaalin ideaa tai sitä, miksi niitä pitäisi katsoa.

Koko tilaisuutta mainostetaan Euroopan kansojen tilaisuutena esitellä kansallista musiikkiaan ja kulttuuriaan. Just joo. Mikäli joku maa menisi mukaan esittelemään kansanmusiikkiaan, se naurettaisiin pihalle. Mitä keskinkertaisempi pop-renkutus, mitä teatraalisempi lavaesiintyminen ja mitä mauttomampi esiintyjä, sen parempi. Omaperäisys ja kansallisuus ovat tästä kisasta yhtä kaukana kuin demokratia Pohjois-Koreasta.

Euroviisufanaatikot, jollaisia minullakin on kyseenalainen kunnia tuntea, väittävät viisujen olevan musiikillisesti tärkeä tapahtuma, joiden avulla tuntemattomatkin artistit voivat singahtaa kaikkien tietoisuuteen. Näin ei ole käynyt sitten Céline Dionin. Olisi saanut sekin nainen jäädä Kanadaan. Kuinka moni, viisufanaatikkoja lukuun ottamatta, edes muistaa kahden vuoden takaista voittajaa? Ei kovinkaan moni.

Jotkut vähemmän valveutuneet yksilöt väittävät, että Suomea halveksutaan "maailmalla" juuri siksi, koska maamme edustajat eivät ole koskaan voittaneet Euroviisuja. Uskallan väittää, että monet ihmiset "maailmalla" eivät edes välitä koko kisasta ja jos välittävät, pitävät Suomen voiton puutetta pikemminkin ansiona kuin puutteena.

Maailma olisi parempi paikka ilman Euroviisuja. Toisaalta, mistä minä silloin valittaisin? Ei huolta, aina löytyy jotakin.

13 kommenttia:

  1. Anonyymi18:11

    Euroviisuissa kyse on esiintymisestä, ei niinkään musiikista. Tarttuva biisi on toki avuksi, mutta esiintymisasu, koreografia ja tyyli ovat keskeisiä. Suomessa valitettavasti otetaan euroviisut tosissaan, kun taas esim. Ruotsissa tiedostetaan avoimesti niiden korni karnevaaliluonne. Vaikka euroviisujen lakkauttaminen ei muuten vaikuttaisi mihinkään, esim. virolaiset, latvialaiset, ukrainalaiset, turkkilaiset ja nyt kreikkalaiset ovat saaneet loistavan tekosyyn pitää hauskaa joukolla euroviisuvoiton ansiosta. Jos Suomi voittaisi, se olisi suunnilleen sama asia kuin jääkiekon MM-kulta 1995. Sitä ei muualla maailmassa juuri huomattaisi, mutta ihmiset täällä juhlisivat sitä.

    VastaaPoista
  2. Suomessa valitettavasti otetaan euroviisut tosissaan, kun taas esim. Ruotsissa tiedostetaan avoimesti niiden korni karnevaaliluonne.

    Ai tiedostetaan vai? Mitä olen Ruotsissa asuneilta kavereiltani kuullut, siellä ei koko kevään aikana mistään muusta puhutakaan kuin Euroviisuista. On sata eri esikarsintaa, ohjelmia jossa analysoidaan kisaa, haastatteluohjelmia, erikoisohjelmia....

    Tosin joka kerta kun avaan suuni aiheesta "Euroviisut ovat syvältä", on joku muistuttamassa minua siitä kuinka ne ovat tarjonneet niin hienon mahiksen entisen Itä-Euroopan asukeille ja että minä olen vain tosikko. Niinpä niin. :-D

    VastaaPoista
  3. Anonyymi18:25

    Jep, ruotsalaiset seuraavat kyllä euroviisuja. Se on valtava kansanhuvi. Ruotsissa nauretaan joukolla euroviisuille. Jokainen euroviisuihin pyrkivä ruotsalainen (joita on suuri määrä) tietää tulevansa naurunalaiseksi ja pyrkii huonoon makuun. Euroviisut voitetaan viemällä huono maku huippuunsa ja se on taidetta aivan kuin bad taste-henkiset elokuvat. Ruotsalaiset tiedostavat euroviisujen olevan vitsi, vaikka seuraavatkin sirkusta. Suomessa euroviisuja rakastetaan ja vihataan, ne otetaan tosissaan. Suomalaiset häpeävät tökerön oloisia euroviisuesityksiä, kun taas ruotsalaiset katsovat samalla silmällä kuin erittäin huonosti toteutettua tosi-tv ohjelmaa.

    VastaaPoista
  4. Suomessa euroviisuja rakastetaan ja vihataan, ne otetaan tosissaan.

    Minkä huomaa esimerkiksi siitä, että olen kyllästymiseen asti saanut kuulla, etten vain "tajua" Euroviisuja ja niiden "loistavaa camp-arvoa".

    Minä siis rakastan campia ja huonon maun elokuvia. Rocky Horrorin olen nähnyt varmaan 20 kertaa ja Army of Darkness rulettaa niin, ettet uskokaan.

    On hyvää huonoa makua ja huonoa huonoa makua. Euroviisut kuuluvat mielestäni jälkimmäiseen kategoriaan.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi18:40

    90% euroviisuista on huonoa huonoa makua. Erityisen mielenkiintoista onkin, löytyykö voittajabiisistä (ei välttämättä musiikkipuolelta) se hyvä huono maku. Koska tämän vuoden voittaja on tökerö kopio viime vuoden voittajasta, siinä mielestäni on itseironista hyvää huonoa makua. Suomen ja Ruotsin vertailuni perustuu siihen, että Ruotsissa aikoinaan asuessani opin katsomaan euroviisuja camp-silmällä. Suomessa olin tottunut reaktiohin "hyi, miten tuo kehtaa munata itsensä" tai "oi, miten upea esitys" ja tunsin itseni muiden reaktioihin täysin ulkopuoliseksi.

    VastaaPoista
  6. Olen yrittänyt katsoa Euroviisuja camp-silmällä, en koskaan tosissani. Itse asiassa tein niin monta vuotta. Se tuntui aina täydeltä ajan haaskaukselta. Nykyään en viitsi edes vaivautua.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi19:00

    Schlager on hieman tönkkö genre. Esim. glam rockin EM-kisat voisi olla toimivampi camp-konsepti. Meiltä löytyisi Suomesta osaajia Michael Monroesta alkaen. Toisaalta, miksi Suomi ei voisi lähettää vaikka Negativea euroviisuihin hajottamaan pari hotellihuonetta. Ainakin Suomen viisumaine kasvaisi.

    VastaaPoista
  8. Ainakin Suomen viisumaine kasvaisi.

    Miksi sen pitäisi kasvaa?
    Ketä kiinnostaa?

    VastaaPoista
  9. WestGothia19:12

    No jaa, kyllähän Martin Stenmarck lähti ihan tosissaan voittamaan Euroviisuja Ruotsille. "Det suger!", oli jätkän kommentti, kun tuli 19:ksi, Suomenkin alapuolelle, herregud, ja pyysi sitten koko Ruotsin kansalta anteeksi huonoa menestystään. Kovasti on Ruotsissa ihmetelty kuinka Ruotsin TV, joka on kasvattanut karsintarumban mammuttitautiseksi, ei saanut "ravisteltua koneistoista ulos yhtään parempaa biisiä kuin mikä sieltä nyt tuli".

    Dagens Nyheterin keskustelusivuilla osa svenssoneista iloitsi jo, kun "meidän oma ruotsalainen Helena" voitti sittenkin kisan, eli Ruotsi voitti. Joku kreikkalainen kommentoi kipakasti olleensa maassa jo 20 vuotta, eikä saa vieläkään tuntea itseään ruotsalaiseksi (valtaväestön puolelta), mutta nyt kun siirtolaisperheen tyttö voittaa, niin kyllä yht'äkkiä kelpaakin olla siirtolainen. Kehoittipa vielä kreikkalaisia pitämään tiukasti kiinni Helenasta ja näyttämään pitkää nenää ruåttalaisille.

    No, tämä läpinä ei nyt kyllä liittynyt mihinkään. So sorry.

    VastaaPoista
  10. Itse asiassa koko viisuvastaisuuteni lähti eräästä illasta pari vuotta sitten, kun erehdyin kaverini luo katsomaan ko. kisaa. Olin tottunut katsomaan viisuilua kaljapullo kädessä, suu täynnä popcornia, kaveriporukka ympärillä, sarkastisia kommentteja heitellen. Nyt huomasin olevani seurassa joka toivoi koko ajan "olevansa Ruotsissa jossa viisuihin suhtaudutaan vakavasti" ja joka kiljui minua olemaan hiljaa jos satuin puhumaan kappaleiden alkutahtien päälle.

    Sarkastisille kommenteilleni he tuhahtelivat ja sanoivat minun olevan "vailla makua oleva snobi". Kun Viro sitten voitti, ryhtyi porukka suunnittelemaan muuttoa sinne, koska "sielläkin suhtaudutaan viisuihin nyt vakavammin kuin täällä".

    Että sellainen kokemus minulla.

    VastaaPoista
  11. WestGothia19:32

    ... mutta kaikesta huolimatta ei voi kieltää, etteikö ESC olisi tuonut meille, varsinkin kultaisella 70-luvulla - jonka muistan itse vain perhealbumimme oudon punaruskeiden valokuvien kautta - useita HIENOJA, ikivihreitä iskelmiä, jotka Katri-Helena sitten tunnollisesti levytti sinivalkoisella äänellään tavistenkin ymmärtämään muotoon?

    VastaaPoista
  12. Anonyymi19:46

    Varmaan joka maassa, jossa ESC kiinnostaa laajoja kansanjoukkoja, ajan myötä jakautumaksi muodostuu 1/3, joka kokee viisat hyvänä musiikkina, toinen kolmannes, joka kokee ne huonon maun juhlana ja loput, jotka eivät pidä niitä yhtään minään. Ruotsissakin on tosikkoja ja Suomessa on camp-henkeä paljon. Tarkoitin, että Ruotsissa ei niinkään koeta euroviisuja hyvänä musiikkina. Ruotsalaisilla on toisaalta voittamiseen liittyvä ongelma. Aina pitää voittaa ja kakkossijakin olisi varmaan saanut Martinin toteamaan DET SUGER! He eivät siis suhtaudu musiikkiin niin vakavasti kuin voittamiseen. Tai ainakin huonon häviäjän mahdollisimman pateettiseen esittämiseen liittyy oma camp-momenttinsa. Martinin vuolaat kyyneleet ovat tavallaan nekin osa esitystä, tulkitsijasta riippuu onko kyse camp-ironiasta vai tosipaikasta.

    VastaaPoista
  13. Minusta on kyllä hieman omituista, että kokonaisen kansakunnan pitää todistaa ironian tajunsa koko kevään kestävällä mediarumballa jokaikinen vuosi. Selityksen makua, sanon minä.
    Mutta ihan miten vaan. Enhän minä tajua Jönssönligankaan suosiota.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails