13.6.2006

Ranska-fiilistelyä

Muutama viikko kotona oloa ja reissukokemusten kertomista kavereille ja sukulaisille on auttanut minua selvittämään ajatuksiani Ranskassa oleskeluni suhteen.

Päällimmäinen tunne on ehdottomasti positiivinen. Ranskan byrokratian kankeudesta, ihmisten satunnaisesta tylyydestä sekä asumisasioihini liittyneistä sotkuista huolimatta viihdyin erittäin hyvin ja sain korvaamatonta elämänkokemusta. Olenhan asunut ulkomailla aikaisemminkin ja matkustellut paljon, mutta silti tämä(kin) kokemus avarsi mieltäni.

Kielitaito parani kohisten, kun vain sitkeästi puhuin ranskaa vaikka vastapuoli joskus yrittikin kääntää englanniksi. Luin ranskalaisia lehtiä ja katsoin Ranskan televisiota. En hirveästi ehtinyt tutustua sikäläiseen musiikkimaailmaan, mutta elokuvia katsoin jonkun verran. Opin myös eri tavan käyttäytyä ja sain vahvistuksen ajatukselleni, jonka mukaan mitään ei saa pyytämättä. Kuka tahansa pariisilaisessa boulangeriessa eli leipäkaupassa vieraillut tietää, ettei hiljaa vuoroaan odottava hissukka saa yhtän mitään. Pitää uskaltaa astua esiin ja sanoa mitä haluaa selkeällä ja kuuluvalla äänellä.

Konfliktien välttäminen ei myöskään yksinkertaisesti sovi. Mikäli jokin asia painaa, se sanotaan ääneen, muuten ei palvelua tipu. Passiivis-aggressiivisuus ei taida olla Ranskassa yleinen luonnevika, vaikka sarkastisessa veemäisyydessä he ovatkin usein pohjoismaisia tovereitaan edellä.

Pariisilaiset eivät muiden ranskalaisten mielestä ole erityisen miellyttäviä tai kohteliaita, mutta huomaavaisuudessa he ovat ainakin meitä suomalaisia edellä. Ovia avataan, paikka annetaan metrossa vanhuksille ja raskaana oleville naisille (vaikka sanattomasti) ja ihmiset auttavat toisiaan kantamusten kanssa. Hississä tuntemattomat tervehtivät toisiaan ja toivottavat hyvät päivänjatkot. Pariisista on kuitenkin turha toivoa löytävänsä ihmisiä, jotka juttelisivat toisilleen julkisissa liikennevälineissä. Oma kirja, MP3-soitin ja Sudoku-vihko on pariisilaisen metromatkustajan paras ystävä, kuten muuallakin maailmassa.

Toisaalta turhauduin usein, sen surullisenkuuluisan ranskalaisen byrokratian ja Pariisin meluisuuden ja likaisuuden lisäksi, etenkin ranskalaisen lehdistön ja älymystönä itseään pitävän kansanosan tapaan suhtautua ulkomaailmaan. Pienen valtion kansalaisena sain jatkuvasti kuulla sarkastisia kommentteja ja huumoriin ohuesti verhottuja ilkeyksiä kielestämme, tavoistamme ja kulttuuristamme, joista jälkimmäinen kirvoitti usein myös täysin idioottimaisia kysymyksiä. "Onko Suomessa suomenkielistä populaarimusiikkia?" oli ehdoton lempparini, vaikka "Onko Suomessa kesää?" pääsee hyväksi kakkoseksi. Asiaan toki kuului, että vastakommentit ranskalaisten oudoista tavoista ja kielen erikoisuuksista otettiin vastaan nenä pystyssä ja verisesti loukkaantuneina. Pienen suomalaistytön loukkaantuminen kuitenkin kuitattiin huumorintajuttomuudeksi. Parhaan esimerkin tämäntyyppisestä mentaliteetista antoivat Ranskan Euroviisujuontajat, jotka kyllä todistivat että vahingonilo on se paras ilo. Tyhmän ja oudon Lordin ei millään pitänyt voittaa, mutta toisinpa kävi.

Eräs Ranskan huomattavia piirteitä on myös yksityisen ja yleisen Ranskan välinen raju ero. Yleinen, poliittinen, Ranska elää täysin irtaantuneena jokapäiväisestä elämästä. Päätökset tehdään kabineteissa, mitään todellista valtaapitävien ja kansan välistä keskustelua ei ole ja poliittiset puolueet keskittyvät vain lähinnä toistensa mollaamiseen ja päätöksenteon hidastamiseen. Yksityinen Ranska on puolestaan huomattavasti vapaamielisempi ja joustavampi, sekä keskustelevampi. Ranskassa on myös Euroopan tiukimpiin kuuluva huumelainsäädäntö ja kuitenkin kaikki tuntuvat polttelevan pilveä ainakin silloin tällöin. Kovasti sen käyttötapoja ainakin minulle joskus neuvottiin, keskellä työpäivää ja toimistoa.

Toisaalta ranskalaisten maine snobeina on liioiteltu. Ehdoton valtaosa tapaamistani ranskalaisista oli ystävällisiä, avoimia ja jopa nöyriä. He häpesivät usein kielitaidottomuuttaan ja muutamien maanmiestensä ylimielisyyttä. He suhtautuivat Suomeen aidolla kiinnostuksella ja kyselivät asiallisia ja vilpittömiä kysymyksiä maastamme ja sen tavoista. Kielivirheillenikin he nauroivat hyväntahtoisesti ja korjasivat ne ystävällisesti. Näiden ihmisten ansiosta päällimmäinen mielikuvani ranskalaisista ihmisistä on jäänyt hyvin positiiviseksi.

On kyllä kiva olla kotona. Kaikista hyvistä ja huonoista kokemuksista sekä oppimistani asioista tärkempänä pidän kuitenkin sitä, että nyt tiedän missä koti on. Suomessahan se, tässä hiljaisten Karhumiesten ja mahtavien hirviöbändien luvatussa maassa.

3 kommenttia:

  1. Hih, musiikkimaailmaan pääset niillä zebramixeillä, ja olen myös testailemassa radio blog clubia koska pandora on nykyään kiellettyjen listalla konttorilla. Argh. Blogitusta aiheesta valmisteilla turhautuneisuuden hetkinä työajalla. =)

    Inhoan konflikteja mutta niitä ei todella voi eikä pidä välttää - nimenomaan oman mielenrauhan säilyttämiseksi. Sekä töissä että yksityiselämässä. Taistelen pasifistista luonnettani vastaan tämän kanssa jatkuvasti. Argh 2.

    Pariisilaiset kyllä ovat tylyydestään huolimatta suht hyvinkasvatettuja ; tapakasvatus on hirvittävän tärkeää ja siihen satsataan heti pienestä pitäen.

    Sait pähkinänkuoreen paljon asiaa isolla aalla - hienosti analysoitu.

    VastaaPoista
  2. On aina mukavaa jakaa kokemuksiaan muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Etenkin nuo ajoittaiset kohtaamiset snobien kanssa vaivasivat, vaikka löytyy heitä täältäkin.

    Pitääpä kokeilla tuota zebramixiä.

    VastaaPoista
  3. Hei, sa puit munkin ajatukset oikein hyvin sanoiksi!!! Naa aaliot ei tajua jaatavien katseiden merkitysta ja saa minut usein raivon partaalle, mita en tietenkaan paljasta muuten kuin jaatavien katseiden kautta...hehe.

    Ranskalaisilla on aika huono maine, minustakin ovat kuitenkin mainettaan parempia. Paljon on typeryksia, mutta olen tavannut myos todella sympaattisia, mukavia ja jopa rauhallisia ihmisia. Ne ylimielisesti, suureleisesti ja kovaaanisesti kayttaytyvat aaliot tietysti on niita jotka huomataan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails