4.8.2006

Siat ja riivinraudat

Vaikka tiedän, että on köyhää hakea omia blogituksen aiheita muiden blogeista, en voi olla kommentoimatta Schizo-Jannen kirjoitusta miehiin liitetyistä stereotypioista. Ehkä on parempi puhua yleensä sukupuoliin liitetyistä stereotypioista ja siitä, miten näitä käsitellään yleensä täytenä totena eikä vain hölmöinä ennakkoluuloina.

En väitä, etteivätkö jotkut näistä stereotypioista pitäisi paikkansa. On esimerkiksi totta, että miehet suhtautuvat seksiin keskimääräistä ruumiillisemmin kuin naiset, joille kyseessä on enemmän aivojen puolella tapahtuva toiminto. Mutta uskallan väittää, että naisetkin saavat mukavia kicksejä siitä kun oma mies (HUOM! Oma mies. Ei joku tuntematon limanuljaska.) tarttuu pyllystä kiinni ja sanoo jotain ronskia ja että miehetkin hyrisevät tyytyväisinä, kun oma nainen kuiskuttelee korvaan rakkaudentunnustuksia. Näin ainakin meillä. Karhumiehen herkkupyllyn läpsyttely on minusta varsin mukavaa puuhaa ja hän on meillä se, joka tykkää katsella romanttisia elokuvia.

Minua kuitenkin ärsyttää aivan suunnattomasti se, kun aloitetaan lauseita tyyliin: "Kaikkihan tietävät, että miehet/naiset ovat [jotain äärimmäisen yleistävää ja negatiivista]". Kun vielä media, erityisesti televisio, pönkittää tätä mielikuvaa! Muistan yhdenkin Sinkkuelämää-sarjan jakson, jossa Carrie ihmetteli huulet törröllään, että olisiko pieleen menneen parisuhteen vika sittenkin joskus naisessa? En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Kuinka ihmissuhdekolumnia kirjoittava, fiktiivinenkin, henkilö voi olla noin pihalla?

Kuinkakohan moni kiltti, ihana ja kunnollinen mies on saanut kärsiä nalkuttavan, pillittävän, omistushaluisen, vallanhimoisen ja suorastaan veemäisen riivinraudan ikeen alla? Minä tiedän muutamankin tapauksen. Heistä melkein kaikki liittyvät erääseen entiseen ystävääni, jonka asennetta vieläkin ihmettelen. Nainen oli kaikkien huomionkipeitten, vikisevien, nalkuttavien ja itsekeskeisten prinsessojen prototyppi, jolle kaikki muut maailman ihmiset, mutta erityisesti miehet, olivat statisteja hänen näytelmässään. Ystävyyssuhteemme loppui aikoinaan aiheen tiimoilta käytyyn rajuun riitaan ja hyvä niin. Hänen omahyväinen ylifeminiininen paskanjauhantansa oli yksinkertaisesti minulle liikaa.

Mutta minä olenkin sukupuolineutraali nainen.

1 kommentti:

  1. Kyllä toisten kirjoittamista aiheista saa avautua omassa blogissaan. Itse asiassa niin pitääkin tehdä. Heh heh ...

    Liiallisia yleistyksiä väistellen olen kuitenkin yleensä ollut sitä mieltä, että naisista tulee yleensä mielenkiintoisia vasta 25 ikävuoden jälkeen. Tämä siis tietyin rajoituksin. On sitä tavattu aivan uskomattoman järkeviä ja hienoja juuri ja juuri 2-kymppisiäkin.

    Joitakin yleistyksiä voi tehdä. Ilman niitä ei voi elää. Mutta liian voimakkaiden yleistysten tekeminen on aina virhepäätelmiä ja niillä lannistaminen on aina virhe isolla V:llä. Ja se on aina vittumaista nalkutusta. Olkoon yleistyksen tekijä mies tai nainen tai jotain siltä väliltä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails