10.12.2006

Märehdintää

Menneiden viikkojen fiilikseni ovat olleet lievästi sanottuna sekavat. Paljon ristiriitaisia asioita on tapahtunut ja tärkeitä askelia on otettava.

Työharjoitteluni Helsingissä lähestyy loppuaan, eikä jatkoa ole tiedossa. Palaan ensi viikolla taas hetkeksi työttömyyskortistoon, voidakseni toivottavasti siirtyä sieltä palkkatyöhön mahdollisimman pian. Työnhaku on jatkuvasti päällä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ahdistaa, kun suuresta osasta paikkoja ei edes ilmoiteta mitään, ja kun kaikkien tuttavien ensimmäinen kysymys liittyy työnhakuun. Kaiken lisäksi monien äänensävy antaa ymmärtää, etten vain yritä tarpeeksi. Haistakoot homeen, mokomat.

Isosiskoni sai viime perjantaina toisen lapsensa, ihanan pienen pojan. Nyt minulla on siis kaksi sisarenpoikaa ja olen oikein tuplatäti. Se on aika mahtavaa, sillä pidän lapsista ja erityisesti omista sukulaispojistani. Varsinkin vauvat ovat ihania, sillä ne ovat niin käsittämättömän pieniä!

Tunteiden sekamelskaa kuitenkin sekoittaa se, että isoäitini kuoli muutama päivä vauvan syntymän jälkeen. Hän oli jo vanha ja hän oli ollut todella huonossa kunnossa jo pitemmän aikaa, joten hänen poismenonsa ei ollut yllätys. On se kuitenkin raskasta, etenkin kun asiaan liittyy kaikenlaisia perintöjuttuja ja selvittelyjä sukulaisten kesken. Päällimmäinen tunne on kuitenkin helpotus isoäitini puolesta, sillä hän oli toivonut poismenoaan jo kauan.

Eli mitkä ovat tämän hetken fiilikset? Iloiset, ahdistuneet, huolestuneet, surulliset, helpottuneet, vai sekavat? Vaiko kaikki yhtäaikaa? Vai jotain muuta? En todellakaan tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails