26.4.2007

Nörttien kosto

Olen nörtti. Olen omituinen. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan.

Lueskelen sarjakuvia, katson hassuja TV-sarjoja, tykkään scifistä ja kuuntelen epämuodikasta musiikkia. Rakastan epämääräisiä kauhuelokuvia, muistan omituisia yksityiskohtia omituisista asioista, nörtteilen täysillä internetin keskustelupalstoilla enkä ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä koululaiset tarkoittavat kun he puhuvat "suosituista" ja "epäsuosituista" tai "koviksista" ja "mamoista". En ymmärtänyt sitä kouluaikoinakaan, minusta kun ne "suositut" ihmiset olivat aina hyvin tylsiä ja veemäisyydessään oikeastaan äärimmäisen epäsuosittuja.

Aihe tuli mieleeni tänä aamuna kun keskustelimme tupakoinnista ja sen tuomasta sosiaalisesta statuksesta koulun pihalla. Muutamaa meinaan harmitti se, etteivät he tuolloin polttaneet ja näin ollen kuuluneet "kovisten" mielenkiintoiseen joukkoon. Minua ei harmita. Ajoittaisista "suosittujen" porukoihin kohdistuvista haaveista huolimatta olin oikeastaan aina aika tyytyväinen sosiaaliseen statukseeni. "Suosittuna" oleminen olisi minulle merkinnyt hassuista TV-sarjoista ja epämuodikkaasta musiikista luopumista jonkun supermallin ja keskinkertaisen TOP40 -artistin fanittamisen hyväksi. Mielummin nielen murskattua lasia, kiitos.

Toki olisi kai ollut ihan mukavaa ja erilaista olla yksi niistä tytöistä, joita pyydettiin aina tanssimaan hitaita ja jotka saivat olla esillä koulun tapahtumissa kauneutensa ja ihanuutensa takia. Mutta toisaalta se olisi ollut aika tavanomaista ja mielenkiinnotonta.

Supernaturalin viime viikolla Jenkeissä esitetyssä jaksossa pojat tutkivat erään kauhuelokuvan kuvausten aikana sattuneita omituisia kuolemantapauksia, ja matkustivat tämän takia Hollywoodiin. Dean ryhtyi sattumalta peitehommiin tuotantoassariksi ja antoi sisäisen fanittajansa loistaa. Ja minä tajusin samaistuvani häneen aivan täysillä (paitsi etten ole järkyttävän hyvännäköinen ja minulla ei ole järkyttävän seksikästä autoa ja suloista pikkuveljeä, joka minun pitää pelastaa julmalta kohtalolta). Korni kauhuleffa, PALJON ilmaista ruokaa, mahdollisuus tavata outojen leffojen outoja näyttelijöitä sekä tilaisuus hengailla ihailemani näyttelijän kanssa on melko lähellä minun käsitystäni taivaasta.

3 kommenttia:

  1. Löysin vasta blogisi tänään, sattumalta. Briljanttia! Suurin sääli on aina kun ei voi tavata mukavan tuntuisia ihmisiä oikeasti. Blogit ovat luettaviksi, vaan eipä niistä iloa ole kuin öisin kun pitäisi tehdä jotain, mutta päätyykin lukemaan tarinoita netistä.. Onneksi tällä kertaa.

    Noh, vielä on pari kuukautta Ranskan reissustasi läpi lukematta :)

    Ja muuten, olet oikeasti hyvännäköinen vaikka tässä sitä vähättelitkin. Jos kuva profiilissa on oikea siis. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos. Kuva ei kyllä esitä minua, vaan Veronica Marsia. Pieni salaperäisyys pitää säilyttää, eikö?

    VastaaPoista
  3. Voihan jukra. Menit ja vaihdoit kuvasi - mielikuvani särkyi. :)

    Se mielikuvahan siinä on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin se onko kuva oma vai ei. Anzi on tästä lähin tuollainen kivan näkönein vaaleatukkainen nainen - ainakin minulle. Ja kunnes toisin todistetaan :)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails