27.6.2007

Annoin pikkusormen

Ja siinä menikin sitten koko käsi samalla. Kukapa olisi arvannut, että syksyllä alkanut neulontaharrastukseni etenisi ennen pitkää virkkaukseen ja pienoiseen välinehurahdukseen.

Olen jo hankkinut Debbie Stollerin Stich n' Bitch -kirjat "Neulojan käsikirja" ja "Koukussa", sekä saanut lahjaksi muutaman muun käsityöoppaan. Olen kaivanut ja ominut vanhempieni kaapista löytyvästä pahvilaatikosta ison kasan mummini ja isoäitini vanhoja puikkoja sekä ostanut itselleni kaikenlaisia tarvikkeita mitä en ole sieltä löytänyt (kerroslaskuri on neulojan paras ystävä). Käyn erilaisilla nettisivuilla tutustumassa lanka- ja välinetarjontaan ja päähän siinä menee pyörälle kun miettii, kannattaako lankoja tilata ulkomailta vai mahdollisilta suomalaisilta jälleenmyyjiltä.

Minulla on monta neule- ja virkkausprojektia jonossa. Seuraavana on vuorossa valkoinen virkattu käsilaukku elokuussa koittavia Karhumiehen veljen häitä varten. Sitä varten tarvitsen uuden virkkuukoukun, mutta minullepa ei kelpaa mikään tavallinen harmaa tylsä muovikoukku. Ehei. Sen on oltava värillinen, kuten nämä ebaysta löytyvät koukut! Nyt mietinkin, kannattaako minun lähteä tutustumaan Helsingin käsityöliikkeisiin jotta löytäisin tuollaisia ihania välineitä vai pistänkö suoraan tarjouksen vetämään.

Vai hankkisinko sittenkin bambusta tehtyjä koukkuja ja puikkoja? Tuollaiset pyöröpuikot voisivat olla kivat. Entäs ne langat! Oi ja voi, Novitan valikoima on kuitenkin aika rajoittunut! Ehkä voisin kuitenkin ajatella lompakkoani välillä, onhan minulla kohta asuntolainakin maksettavana.

2 kommenttia:

  1. Voi ei, sinäkin ?!

    ;-)

    VastaaPoista
  2. Tottakai! Neulonta on mukava ja rentouttava harrastus. Kyllä edesmennyt mummini olisi iloinen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails