22.8.2007

Tie vie ylöspäin

Heräsin aamulla, väsyneenä. Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta uni ei ollut tullut illalla silmään. Puin pyöräilyvaatteet ylle ja menin syömään aamiaista. Jääkaapissa ei ollut oikein mitään, mitä olisin syönyt. Söin siis keksin, eli aivan liian vähän.

Sitten rupesi satamaan kaatamalla. Päätin, etten pyöräilekään töihin, minulla kun oli aamupalaveri, ja vaihdoin vaatteet. Seuraavaksi alkoi bussilipun hysteerinen etsintä, joka kuitenkin päättyi onnellisesti. Saavuin töihin rankkasateen siivittämänä ja sain kuulla, että palaveri onkin keskustassa eikä täällä toimistossa. Olin siinä vaiheessa jo myöhässä.

Ei siis muuta kuin taksiin ja keskustaan. Kuski oli ihan OK tyyppi, joka alkoi myymään minulle jotain laihdutusvalmistetta ja Herbalifea. Että sekin vielä. Maksua suorittaessani kävi ilmi, että sihteerimme oli antanut minulle epähuomiossa väärän kortin ja minun piti maksaa matka omalla rahalla.

Palaveri sentään sujui hyvin, samassa tilaisuudessa oli lapsuuden aikainen leikkitoverini joka tunnisti minut heti. Minäkin tunnistin hänet, 20 vuoden jälkeen.
Nyt ulkona jyrisee, salamoi ja sataa kaatamalla. Kohta pitäisi tulla rakeitakin. Ei siinä mitään, minä rakastan syksyä ja syysmyrskyjä.

Mutta tämä päivä ei voi enää mennä huonommaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails