23.9.2007

Ihana nykyinen elämä.

Täytin eilen 30 vuotta. Sen kunniaksi olin kutsunut sukulaisiani kakkukahville. Päädyimme juttelemaan kaikenlaista, niin kuin sukulaisteni kanssa yleensä tapahtuu, ja jutut menivät aika syvälliseksikin. Jossain vaiheessa serkkuni ja minä purskahdimme molemmat itkuun kun muistelimme yläastetta. Häntä nälvittiin ja kiusattiin, minä taas kärsin luokkamme kastijärjestelmästä (jota muutamat opettajat vain yllyttivät), sekä luokan prinsessojen ja heidän paasipoikiensa elitismistä.

Hyvä tapa viettää syntymäpäiviä, eikö? Kyllä oli, sillä tajusimme molemmat miten hyvää elämämme on nykyään ja miten onnellisia olemme. Meillä on kaikki hyvin. On rakastava kumppani, on vakituinen mukava työ, ihana perhe, mukava suku, oma koti ja terveys tallella.

Yläasteella viihtyvät kahdentyyppiset ihmiset: Ne, joilla on mukava luokka, kivat opettajat ja hyviä kavereita, kuten Karhumiehellä oli. Toinen ryhmä ovat keskinkertaisuuden ruumiillistumat, jotka paistattelevat suosiossa niin kauan kunnes pitäisi oikeasti erottua joukosta ja edetä elämässä omin avuin ja tehdä jotain erikoista. En yhtään ihmettele, että monet yliopistossa tuntemistani mielenterveystapauksista olivat näitä yläasteaikaisia kultatyttöjä ja -poikia. Enää ei riittänytkään se, että oli muotivaatteet ja nätti hymy.

Kyllä, olen katkera. Mutta toisaalta olen myös kiitollinen. Nyt osaan todella arvostaa sitä, mitä minulla on.

2 kommenttia:

  1. Tilda19:18

    Voi että minullakin oli kyllä tosi kauhea luokka yläasteella. Olin tosi ahdistunut sen takia koko yläasteajan. Lukiossa olin ihan ihmeissäni kun oli niin rentoa ja mukavaa ja sain paljon uusia ihania kavereita. Elitistijengeihin en ole kuulunut ikinä, enkä kyllä pyrkinytkään.

    VastaaPoista
  2. Tilda21:36

    Niin tärkein unohtui edellisestä viestistä: Hyvää syntymäpäivää myöhässä!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails