8.1.2008

Scream and shout, let that mother out

Supernaturalin yksi pääkäsikirjoittajista ja tuottajista, Sera Gamble, pitää blogia nimeltä Very Hot Jews ystävänsä Simon Glickmanin kanssa, ja kuulun heidän uskollisiin lukijoihinsa.

Viimeisimmässä kirjoituksessaan Sera puhuu siitä, miten ihanaa on tanssia ja lauleskella vapautuneesti.

Man, dancing is the shit. Not, like, choreographed dancing. That kind of dancing is, well, hard. It makes you feel stupid if you can't get it right, as [Simon Glickman] will tearfully confess if you ever get him started on his adolescent "performance workshop" phase. It might make you look stupid even if you do get it right. Britney Spears spent a lot of time with choreography, and we all know what that led to.

My kind of dancing is more about gettin' loose to the beat at hand. Sweating it up with like-minded revelers who just want to reach that feeling of not being in their heads for ten or fifteen minutes of the long and harried day. Grooving like I'm alone in my living room, except with a bunch of other people also jigging their way through their own private Idaho. Like the Classic Rock Singalong, 'cept you don't even need a lyric sheet.


Minun on aivan pakko kertoa, miten samaa mieltä olen. Sekopäinen ja hölmö tanssahtelu sellaisen musiikin tahtiin, jota muut pitävät huonona mutta jonka itse tietää mahtavaksi, on aivan ihanaa. Sama pätee karaokeen ja ilmakitaran soittoon. Karhumies osti minulle Guitar Hero III -pelin joululahjaksi. Ryhtyessäni pelaamaan otan aina tukevan rock haara-asennon tyyliin Cisse Häkkinen ja heilun musiikin tahtiin. Se näyttää ehkä typerältä, mutta se on minun mielestäni hauskaa ja vapauttavaa.

Karaoke jakaa ihmiset eri leireihin. On niitä tylsimyksiä, jotka eivät voi sietää sitä. On niitä, jotka laulavat sitä ainoastaan kännissä, nuotin vierestä ja karmean huonosti. Sitten on niitä, jotka suhtautuvat asiaan kuin mihinkin Mirjam Helinin laulukilpailuun ja pyrkivät laulamaan kaikki laulut hienosti ja oikein. Kuinka tylsää.

Sitten on meitä, joille karaoke on tilaisuus vetää jotain kovaa ja korkealta, sekä useimmiten hieman sinne päin. Lavalle mennään tulkitsemaan, näyttämään tunteita sekä ennen kaikkea: pitämään hauskaa. Asiaan kuuluvat dramaattiset käsiliikkeet sekä peffan pyöritys. Rentoa, vapauttavaa, eikä mitään väliä mitä joku tiukkis asiasta ajattelee istuessaan yksin baarin nurkassa seuranaan yrttitee ja joku supervakava kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails