7.2.2008

Häiritsevää käytöstä

Suomessa viime päivinä aaltoja nostattanut eduskunnan ahdistelujupakka ei jätä minua kylmäksi ja nyt koen, että minun on pakko päästä purkamaan tuntojani tänne.

Ensin seksuaalisesta ahdistelusta syytetyt miehet ovat ihan hoo moilasena siitä, että heitä syytetään. Myönnän, että Helsingin Sanomat olisi voinut käyttää hieman harkintaa julkistaessaan miesten nimet tarkistamatta lähteitään. Mutta että nyt valitetaan Julkisen Sanan Neuvostoon ja tehdään tutkintapyyntö poliisille? Sallikaa minun nauraa.

Eikö näillä ihmisillä ole minkään luokan itsekritiikkiä? Eikö yksikään ole hetkeksikään pysähtynyt miettimään, että heidän käytöksessään - joka heidän omasta mielestään on varmaan ihan aidosti rempseätä ja "poikamaisen hauskaa" - olisi jotain korjattavaa? Eikö se, että valtakunnan ykköslehti nostaa asian julkisen keskustelun aiheeksi ole merkki siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa?

Ilmeisesti ei. Keskustelun taso säilyy muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta halveksuvana, väheksyvänä ja naisia syyllistävänä. Mitäs pukeutuvat avonaisiin paitoihin ja minihameisiin? Oma kokemus kertoo, ettei pukeutumisella ole mitään merkitystä kunnon sovinistin silmissä. Olen itse saanut aivan yhtä törkeitä kommentteja käydessäni kaupassa krapula-aamuna tukka likaisena vanha verryttelyasu yllä, kuin yökerhossa ykköset päällä.

Ilmeisesti paljastava asu on ainakin Kalervo Kummolan näkökulmasta eduskunnassa töissä olevien naisten virkapuku. Ja kun tisut ovat esillä, niin kuin ne tähän vuodenaikaan ihan joka paikassa ovat, joka päivä, niin pakkohan niitä on tuijottaa. Ymmärrän toki tämän ongelman. Kyllä minäkin muutun ihan joka päivä apinaksi, useita kertoja saman vuorokauden aikana, kun osun hissiin jonkun miespuolisen työtoverin kanssa jolla on poikkeuksellisen kivannäköiset käsivarret tai piukka peppu. Pakkohan niitä on tuijottaa, lähietäisyydeltä. Ja kommentoitavakin on. Tottakai. Kovaan ääneen. Onneksi kuljen aina mopin kanssa, ettei kuolavana paljasta himojani.

Toki tiedän varsin hyvin, että seksuaalinen ahdistelu on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen käsite. Se, minkä toinen kokee kohteliaisuutena, on toisen mielestä ahdistavaa. Olen itsekin ollut naisena vähemmistönä miesvaltaisissa illanvietoissa, joissa huumori menee välillä rajustikin navan alle. En ole kokenut näitä tilanteita ahdistaviksi, sillä seurueen miehet ovat aina olleet muuten kohteliasta ja mukavaa porukkaa, ja lopettaneet jutut heti kun tajusivat menneensä rajan yli.

Itsekritiikki ja avoin keskustelu on tässäkin tapauksessa kaiken avain. Ei iva, pilkka, ja lapsellinen itsesääli. Seksuaaliset ahdistelijat ovat samassa kategoriassa koulukiusaajien kanssa: syy on aina siinä toisessa osapuolessa ja hänen huumorintajuttomuudessaan tai käytöksessään. Ei koskaan omassa peilikuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails