3.3.2008

Kriisiä, kevätintoilua, mitä?

Olen ollut kovin rauhaton viimeiset pari viikkoa, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Minulla on ollut kasvava sisäinen tarve siivota kaappeja, järjestellä tavaroita ja saada joitain ikuisuusprojekteja päätökseen. En tiedä, mistä tämä olo johtuu, mutta se on tehnyt minusta mietteliään, hieman ärtyisen, itkuisen, mutta toisaalta päättäväisen ja ahkeran.

EDIT: Olen kyllä ollut ennenkin keväisin tällainen, mutta oireet ovat aina lieviä.

Lauantaina otin härkää sarvista ja saatoin yhden ikuisuusprojektin päätökseen: Ostin itselleni kunnon rintaliivit. Uskokaa pois, hyvin istuvat rintaliivit ovat arkipäivän pelastus. Kun perusasiat ovat kunnossa, on elämä helpompaa. Ostimme myös minulle ja Karhumiehelle kunnon ulkoiluhousut. Näin voi pyöräilykausi taas kohta alkaa.

Tänään tein myös jotain, mitä olen lykännyt lähes yhtä kauan kuin rintaliivien ostoa, eli varasin Helsingin kaupungilta ajan hammaslääkärille. Olen toivottoman huono käymään lääkärissä ja etenkin hammas- ja silmälääkäri ovat ikuisuusprojekteja. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa aika myös silmälääkärille.

Tein tänään töiden lomassa budjettilaskelmia Karhumiehen ja minun rahankäytöstä ja tajusin, että petrattavaa on. Emme ole konkurssissa, mutta pennejä pitää kyllä laskea.

Lisäksi - ja nyt saa nauraa - olen päättänyt ryhtyä paremmaksi ihmiseksi. Suurin vikani minun ja kaikkien muiden mielestä on tapani jauhaa ja vaahdota asioista. Jaksan miettiä, vatvoa ja stressata muutamia aiheita loputtomiin. Usein ääneen ja hyvin usein erittäin pitkään ja erittäin hartaasti. Maailmassa on viisi ihmistä, jotka saavat huomauttaa minulle tästä huonosta piirteestä melko suoraan ilman, että loukkaannun. Nämä ihmiset ovat: isäni, äitini, isosiskoni, pikkusiskoni, sekä Karhumies. Kaikki muut voivat pitää turpansa kiinni ja opetella olemaan kuuntelematta minua.

Toisin kuin jotkut kuvittelevat, en pidä tästä puolesta itsessäni. Suoraan sanottuna vihaan sitä. Mikäli saisin kirurgisesti poistaa yhden osan persoonallisuudestani, poistaisin tämän piirteen. Vihaan sitä, että välitän liikaa ja samaistun liikaa ihmisiin ja tilanteisiin. Inhoan sitä, ettei minulla ole sellaisia suodattimia jotka auttaisivat minua käsittelemään ikäviä asioita menemättä niistä täysin sekaisin. Niinpä aion nyt keskittyä suodattimieni parantamiseen.

Vaahtoaminen ei siihen lopu, älkää kuvitelkokaan. Mutta se tulee vähenemään. Ehkä silloin voin elää itseni kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails