22.8.2008

Facebook-sosialisointia

Olen tainnut jo mainita, että kouluajat eivät olleet elämäni parasta aikaa. Ne vuodet ovat kuitenkin jo takanapäin ja hämähäkinseittien peittämänä mieleni syvimmissä sopukoissa. Hyvä niin.

Joskus ne muistot kuitenkin pulpahtelevat esiin, esimerkiksi Facebookia selatessa. Facebook ehdottaa minulle jatkuvasti kaveriksi muutamaa entistä luokkatoveriani, joita en muistele erityisen hyvällä. He kun tekivät koko kouluajan minulle sanattomasti selväksi, että olen heidän mielestään heitä alempiarvoisempi ja jotenkin huonompi. Pari hyvää kaveriani on kuitenkin myös ystävä näiden naisten kanssa, joten jonkinasteinen viileä kohteliaisuus täytyy kai pitää yllä. Mutta heidän Facebook-kaverikseen ryhdyn vain, mikäli he minua pyytävät.

Tällainen sosiaalinen pelaaminen on kieltämättä hieman lapsellista, mutta jotenkin vapauttavaa. Niinhän ne ystävyyssuhteet aikuisena toimivat; ollaan ystäviä niiden kanssa joista aidosti pidetään ja muut voivat painua helvettiin.

3 kommenttia:

  1. Täyttä asiaa ! Ja jos pyytâvät, voit salata melkein kaiken näyttämällâ vain rajatun profiilin. Tein moiset temput parille työkaverille joita en viitsinyt hylätäkään kun pyysivät, ja yhdelle entiselle työkaverille joka oli näemmä piilottanut tietonsa minulta...

    Mutta koulukavereista minulla on vain ne jotka haluankin - inhoamani tyypit ovat täydellisen poissaolevia netissä ! =D

    VastaaPoista
  2. Mulla oli keväällä suorastaan sydämellinen mini-luokkakokous kolmen luokkakaverin kansa, joihin olin törmännyt Facebookissa. Oli uskomattoman hienoa tavata heitä vuosien jälkeen ja huomata, että meillä kaikilla meni ihan hyvin kaikesta huolimatta.

    Mulle tärkeintä on päästä eroon nuoruusvuosien traumoista ja jatkaa elämää eteenpäin. Vain sille voi jotain tehdä, koska menneet ovat menneitä ja niitä ei voi muuta. Ainoastaan suhtautumista menneeseen voi muuttaa. Omasta kokemuksestani paras asenne on "so what". Nyt on nyt ja ennen OLI ennen.

    VastaaPoista
  3. Olen ihmetyksekseni huomannut, että olen yhä hyvä ystävä yllättävän monen entisen suomalaisen luokkatoverini kanssa. Meitä yhdistää monien muiden asioiden lisäksi se, että me kaikki viihdyimme luokallamme yhtä huonosti.

    Ja kaikilla menee nykyään hyvin, muutamilla jopa tosi hyvin. Toisaalta kahdedin Karhumiestä, jonka kouluvuodet olivat onnelliset . Mutta toisaalta voin omalta osaltani sanoa, että kouluajat eivät tappaneet minua. Ne kasvattivat. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails