26.10.2008

Vadelmavenepakolainen


Häämatkamme suuntautui Budapestiin, siitä myöhemmin lisää. Matkan aikana sain vietyä päätökseen erään pitkäksi venähtäneen lukuprojektin, eli Miika Nousiaisen kirjan Vadelmavenepakolainen. Toisaalta kirja nauratti olemalla tavattoman absurdi, mutta toisaalta se hämmensi minua.

Toisaalta Mikon tarina on tarina fanaattisuudesta, ja tässä kirja on hauskimmillaan. Fanaattisuuteenhan kuuluu se, ettei näe ihailun kohdetta sellaisena kuin se oikeasti on, vaan sellaisena kuin fanaatikko haluaa sen olevan. Mikkohan ei edes pyri Ruotsin ja ruotsalaisuuden kriittiseen tarkasteluun, vaan tietoisesti hylkää kaikki hiemankin negatiiviset asiat ja ylikorostaa positiivisia puolia.

Mutta toisaalta... en voinut millään tasolla samaistua päähenkilön ajatusmaailmaan. Olen aina pitänyt ruotsalaisista ja tullut heidän kanssaan hyvin toimeen. Ruotsinkielisen isoäitini vaikutuksen johdosta puhun myös kieltä sujuvasti ja mielelläni. En ole kuitenkaan koskaan kokenut Ruotsin tai ruotsalaisten olevan Suomea tai suomalaisia millään tavalla parempia, hienompia tai edistyneempiä. Tukholmassakin kävin viimeksi viitisen vuotta sitten, eikä se kaupunki tehnyt silloinkaan minuun mitään suurta vaikutusta suuntaan tai toiseen. Ja koska en seuraa urheilua oikeastaan lainkaan, en myöskään koe suuria tunteita Suomi-Ruotsi otteluiden aikana. Hyvä jos tajuan, mikä laji on kyseessä. Enkä ole ikinä voinut millään tasolla ymmärtää, mikä hitto siinä ulkomaalaisten mielipiteessä suomalaisista on niin mielenkiintoista? Ketä kiinnostaa?!? Minua ei ainakaan.

Loppujen lopuksi minulle kirja oli ihan hupaisa ja jännä katsaus mentaliteettiin, jota en ole koskaan oikein oppinut ymmärtämään. Enkä varmaan opikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails