24.11.2008

Mad Men

Olin Sopranos -sarjan suuri fani, joten tietenkin minun piti tarkastaa samojen tekijöiden kynästä lähtöisin oleva Mad Men. Nyt, viiden jakson jälkeen, en ole joutunut pettymään.

Sarjojen yhtäläisyydet ovat mielenkiintoiset ja jännittävät. Molemmissa käsitellään vanhanaikaisen, patriarkaalisen ja yltiömaskuliinisen miehen kriisiä, mutta siinä missä Tony Sopranon maailmassa ainoastaan asenteet olivat menneiltä vuosikymmeniltä, Mad Men -sarjan Don Draper elää ihan oikeasti 1960-luvun alussa. John F. Kennedy on vasta aloittelemassa presidentinvaalikampanjaansa ja vaikka seksuaalisen vallankumouksen merkit ovat ilmassa, naiset ovat yhä kiltisti kotona tai heidän urahaaveensa eivät ainakaan ulotu toimistosihteerin virkaa pidemmälle.

Mutta kaikista mielenkiintoisinta näissä kahdessa sarjassa on, että vaikka niiden kuvaama rasistinen, seksistinen ja vanhoillinen maailma esitetään sarjojen sisäisessä todellisuudessa luonnollisena ja kaikkien hyväksymänä, se tekee kaikki päähenkilöt jollakin tapaa onnettomaksi. Jopa ne, jotka sitä pönkittävät, hakevat jatkuvasti pakoreittejä. Sekä Tony että Don ovat jatkuvasti uskottomia vaimoilleen, vaikka kumpikaan ei kuuna päivänä voisi kuvitellakaan
hakevansa avioeroa. Huomattavaa on, että heidän rakastajattarensa ovat vaimojen täydellisiä vastakohtia: itsenäisiä, itsevarmoja ja seksuaalisesti aggressiivisia.

Carmela Soprano ja Betty Draper, edellisten uhrautuvat vaimot, tekevät hartiavoimin töitä kulissien eteen. He tiedostavat miestensä uskottomuuden, mutta näiden varallisuuden tuoma materiaalinen ja sosiaalinen status on kummallekin omaa tai lasten hyvinvointia tärkeämpi asia.

Vai onko sittenkään? Betty on, naapuruston muiden naisten paheksunnasta huolimatta, hiljaa ystävystymässä naapurustoon muuttaneen eronneen yksinhuoltajaäidin kanssa. Ja Donin työpaikan toimistoesimiestä, viehättävää ja älykästä Joan Hollowayta eivät toimiston pojat nipistele. Sterling Advertising -yhtiössä roolit kun ovat vielä selvät: miehet keksivät mainokset, naiset kirjoittavat ne puhtaaksi samalla kun näyttävät nätiltä ja riisuvat hameensa työpaikan pikkujouluissa. Vaan ei tämäkään ihan niin yksiselitteistä ole ja siksi jäänkin kiinnostuneena seuraamaan jatkoa.

Tällaisen vanhanaikaisen maailman seuraaminen on minusta äärimmäisen kiehtovaa, etenkin kun muistaa että monet jumittavat siellä yhä. Kuka siellä haluaa elää? Mikä siinä kiehtoo? Miksi ne ihmiset eivät tajua, miten onnettomia he ovat?

Lisäksi molemmat sarjat herättävät minussa yhden kysymyksen: Mikä ihme siinä miespäähenkilössä oikein viehättää naisia? Minua kun ei kumpikaan voisi vähempää kiinnostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails