15.12.2008

Jää hyvästi, Derrick

Olennainen osa lapsuuttani nukkui tänään pois.

Derrick oli niitä lapsuuden sarjoja, joita saimme siskojen kanssa katsoa aikuisten kanssa. Aluksi varmaan siksi, että emme tajunneet niistä hölkäsen pöläystäkään ja myöhemmin siksi, että ne olivat Saksassa asuessamme oiva tapa oppia kieltä. Eihän niissä ollut myöskään verta tai väkivaltaa, pelkkää yläluokan rappiota vain. Mutta muistan, miten hienolta ja kivalta tuntui istua sohvalla isän ja äidin seurassa ja seurata sellaista aikuisten sarjaa!

Ja oli niissä jotain niin pirun kiehtovaa, suorastaan hypnoottista. Kaikki oli päälle päin niin kliinistä, siistiä, ylellistä ja rikasta, mutta pinnan alla synkkää, pimeää ja sairasta. Ja Derrick selvitti kaiken hiukset aina yhtä siististi kammattuina ja aina yhtä rauhallisesti jutustellen. Hänessä oli jotain niin leppoisaa ja turvallista, että kun sarjan viimeinen jakso sitten esitettiin kymmenisen vuotta sitten, katsoin sen haikeana. Ja nyt Horst Tappertia ei enää ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails