30.12.2008

Joulun saldoa, Anzi phone home

Ensinnäkin, lisäkilot. Tuo jokajouluinen vitsaus. En aio edes aivastaa vaakaan päin, varsinkaan kun nyrkkeily jäi eilen väliin.

Mitä sitä tulikaan tehtyä jouluna? Aattona sain koristella kuusen neljä- ja puolivuotiaan siskonpoikani kanssa vanhempieni luona. Hän kantoi minulle koristeita ja pyysi minua ripustamaan ne "johonkin kauniiseen paikkaan". Ja minä, virallisen kuusenkoristelijan nöyrä apulainen, tein työtä käskettyä.

(Tämän jälkeen minä kävin vaivihkaa siirtelemässä hänen itse ripustamiaan koristeita lähemmäs puun runkoa, yksi kuusen oksa kun ei välttämättä kestä 25:n lasipallon painoa.)


Jouluun kuuluvat myös aina televisio ja elokuvat. Jouluaattona on kiva tulla kotiin vanhempien luota, avata yksi miljardeista suklaarasioista (syy numero yksi niihin lisäkiloihin - kuinka ristiriitaista) ja katsoa klassikkoelokuva. Tämän vuoden klassikoksi valikoitui digiboksin kätköistä löytynyt E.T. - the extra terrestrial. Aluksi ehdotin Karhumiehelle Alien - kahdeksas matkustaja -elokuvaa, mutta hän ei oikein lämmennyt. Ei ole tuo kauhu hänen sydäntään yhtä lähellä kuin minun sydäntäni.

E.T. kuuluu niihin elokuviin, jotka on pakko nähdä uudestaan säännöllisin väliajoin. Näin sen ensimmäisen kerran vuonna kun se tuli elokuvateattereihin 1980-luvun alussa. Asuimme tuolloin Yhdysvalloissa, olin viisivuotias ja isäni vei minut ja isosiskoni katsomaan sitä. Muistan tuosta kokemuksesta kolme asiaa:
1. E.T. kaljapöhnässä oli hauskinta, mitä olin ikinä nähnyt
2. E.T. halusi soittaa kotiin ja
3. lentävät polkupyörät räjäyttivät pienen tytön tajunnan.


Neljännesvuosisata myöhemmin huomasin istuvani sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneenä, tuijottamassa TV:n ruutua herpaantumatta samalla kun sydämeni löi tuhatta ja sataa. Silmät olivat jo aikaa sitten kostuneet ja pala oli noussut kurkkuun, mutta se ei haitannut. Sillä sitten se tuli, yksi henkilökohtaisen elokuvahistoriani ikimuistoisimmista kohtauksista. Elliot, Michael ja heidän ystävänsä polkevat pyörillään tuhatta ja sataa viedäkseen E.T:n takaisin omiensa pariin, pois FBI:n kynsistä. Ja yhtäkkiä, pyörät ovat ilmassa! Ne lentävät! Pystyin hädin tuskin hillitsemään itseni. Mieleni teki pompata ylös sohvalta, nostaa kädet ilmaan ja kiljua riemusta, kuten olimme isäni kertoman mukaan isosiskoni kanssa tehneet silloin neljännesvuosisata sitten. Jostain omituisesta syystä kuitenkin hillitsin itseni, Karhumiehen mukaan tosin aika huonolla menestyksellä. Koko sohva taisi täristä mukanani jännityksestä.

Niin naiivi ja paikka paikoin lapsellinen elokuva kun E.T. onkin, se tekee minuun joka katsomiskerralla lähtemättömän vaikutuksen. Sanotaan, että jouluna vanhakin nuortuu kuin lapsi leikkimään. Tänä jouluna minä ainakin nuorruin.

1 kommentti:

  1. Jouluna tuleekin lapsellistua ! Olin itsekin ihan pakahtua ihastuksesta : suomalaisia jouluruokia, piparintuoksua, kynttilöitä, jännitystä ilmassa, lahjavuori kuusen alla, riemusta hyppivät lapset - ja minä. =)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails