28.2.2009

Hiihto ei ole penkkiurheilua

Olen yrittänyt. Olen istunut alas ja yrittänyt. Olen katsonut, olen opiskellut, olen miettinyt. Mutta silti en voi millään tasolla ymmärtää, miten hiihto voi olla joidenkin mielestä mielenkiintoinen penkkiurheilulaji. Mäkihypystä puhumattakaan.

Minä näen vain ison kasan ihmisiä sotkemassa ladulla. Jossain näkyy joku sauva, suksia vilahtelee ja ihmisillä on värikkäät trikoopuvut yllään. Joskus yritän bongata jonkun suomalaisen, mutta sinisiä trikooasuja on niin monella maalla, ettei sekään aina onnistu. Sitten saan lehdestä lukea kuinka maata järisyttävän hienoa on, että joku Aino-Kaisa voitti jonkun mitalin. Ja minä en vieläkään oikein tiedä, kuka se Aino-Kaisa on. Ei ilmeisesti ainakaan yksi niistä kymmenen vuoden takaisista doupatuista tyypeistä.

Entä mäkihyppy sitten? Tyyppi ottaa vauhtia, ponnistaa, hyppää, laskeutuu. Toinen tyyppi ottaa vauhtia, ponnistaa, hyppää ja laskeutuu. Kolmas tekee samoin. Ja neljäs. Joskus tuulee ja tulee lunta niin, että selostajien on pakko keksiä höpöteltävää samalla kun kamera näyttää mäkeä, jota ei edes näe kun lunta sataa ja tuulee niin kovaa. Mutta lähetys jatkuu, sillä ehkä kolmen tunnin päästä joku voisi jo päästä ottamaan vauhtia, ponnistamaan, hyppäämään ja laskeutumaan ja jos sitä ei päästä katsomaan, niin tulee kansalla suru puseroon. Jotkut niistä hyppääjistä myös hiihtävät. Nyt siellä menestyy kai yksi tyyppi, jonka sukunimi on sama kuin Karhumiehen etunimi. Siitä muistan, kuka hän on.

Onneksi kevät on jo ovella ja lumi sulaa kohta. Sitten voin taas ryhtyä pohtimaan, miksi yleisurheilu on jonkun mielestä kiinnostava penkkiurheilulaji.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails