24.2.2009

Some say I've got a bad attitude, but that don't change the way I feel about you

Koin tänään kaksi valaistumista.

Ensinnäkin tajusin olevani vartalotyypiltäni pylväs enkä päärynä, kuten olin aina aikaisemmin kuvitellut. Tämän avulla taitaapi vihdoin ja viimein löytyä se sopiva hame ja mekko. Kiitos Trinny ja Susannah!

Toinen valaistuminen koski TV-sarjojen hahmoja. Tajusin, että vihani Dexter-sarjan Lilaa ja Supernaturalin Belaa kohtaan ei olekaan niin irrationaalista. Sille on ennakkotapauksia, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia. Inhollani on historia ja kuvio.

En voinut sietää Buffy, vampyyrintappaja ja Angel -sarjoissa esiintynyttä Drusillaa. Minusta hän oli rasittava, teennäinen ja epäuskottava. Buffyn olisi pitänyt iskeä vaarna sen verenimijän läpi jo sarjan alkuvaiheilla.

Lisäksi mieleeni muistui hahmo kaukaa 1990-luvun puolivälistä, joka tosin esiintyi silloisessa lempisarjassani vain yhden jakson verran. Hän on Salaisten kansioiden ensimmäisellä kaudella vieraillut Mulderin ex-tyttöystävä Phoebe. Kamala nainen, hyi olkoon!

Mutta mikä näitä naisia yhdistääkään? Vastaus on tummat hiukset, teennäinen tai teennäiseltä kuulostava brittiaksentti (miksi aina juuri brittiaksentti?) joka saa minut melkein repimään korvani irti, ylimielisyys, uskottavuuden rajoja hipova - ja usein täysin perustelematon - läsnäolo sarjassa sekä se, että hahmo on muka joku pahis, mutta on oikeasti vain todella rasittava ja säälittävä.

Tämä on ihanaa! Kun tästä lähtien tämänkaltainen hahmo ilmestyy TV-ruutuun, minun ei enää tarvitse antaa sellaiselle mahdollisuutta ja pettyä karvaasti. Voin siirtyä suoraan inhoamisvaiheeseen ja sitten ehkä yllättyä positiivisesti. Huomaan jo harmaiden hiusten vähenevän! :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails