4.3.2009

Hei, muutkin menee naimisiin!


Nyt kun Pohjoismaat (eli siis Ruotsi ja minä ;-)) valmistautuvat kruununprinsessa Victorian ja Danielin häihin, on ollut mielenkiintoista seurata muita ympärillä vellovia hääkeskusteluja. Helsingin Sanomien yleisönosastollakin on käyty vilkasta keskustelua aiheesta, joka jostain syystä herättää ihmisissä valtavia intohimoja. Hääparia, ja etenkin morsianta, on monen mielestä lupa kohdella kuin julkista omaisuutta.

Karhumies ja minä menimme naimisiin viime lokakuussa, lähes seitsemän vuoden seurustelun ja kuuden vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Häämme olivat monessa mielessä todella perinteiset kirkkohäät. Minulla oli valkoinen mekko, Karhumiehellä frakki, isäni saattoi minut alttarille, paikalla oli paljon vieraita, juhlat olivat perinteisessä juhlatilassa. Mutta ne olivat meidän näköisemme juhlat. Halusimme mennä kirkossa naimisiin ja halusimme kutsua paikalle läheisimmät sukulaisemme ja ystävämme. Halusimme hienot juhlat, jossa on paljon ruokaa, juomaa, tanssia ja hauskanpitoa koska me pidämme sellaisista juhlista. Ja vaikka vanhempamme kustansivat koko lystin, he antoivat meidän suunnitella häämme itsenäisesti, eivätkä puuttuneet järjestelyihin kuin marginaalisesti. Siitä heille suurkiitos.

Vaikka omat häämme olivatkin aika perinteiset, en voisi kuitenkaan kuuna päivänä kuvitellakaan vaativani samaa muilta ja olettaa, että meidän tapamme on muidenkin tapa. Avioliitto on kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus, jota he saavat juhlia tai olla juhlimatta kuten parhaaksi katsovat. Olen aina aivan pöyristynyt (sillä minähän olen pöyristyjä :-)) kun kuulen miten jonkun appiukko nostaa metelin jos hän ei saa toivomaansa humppayhtyettä tai anoppi vetää herneet nenään mikäli hänen erakoitunutta pikkuserkkuaan Juupajoelta ei kutsutakaan juhliin.

Mistä tällainen ajattelu oikein kumpuaa? Miten kukaan voi olla niin itsekäs ja röyhkeä, että tunkee omia vieraitaan ja mieltymyksiään toisten juhliin? Toki myönnän olevani hieman pettynyt, että muutamat ystävät ovat menneet salaa naimisiin ilman juhlia, mutta pettymykseni kumpuaa vain rakkaudestani hyviin ja hauskoihin juhliin eikä ystäviemme valinnasta.

Eiköhän se kuitenkin ole niin, että jokainen tietää itse parhaiten miten haluaa juhlia omana juhlapäivänään. He, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden asiat paremmin, voivat mennä itseensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails