17.4.2009

Kuka kurkistaa verhon takaa?

Bisquitsin pohdiskelut anonyymiudesta saivat minutkin miettimään nimettömänä kirjoittamisen eri puolia. Minulle tällainen puoliksi anonyymi kirjoittelu sopii hyvin. Ne lukijani, jotka minut tuntevat, tunnistavat minut helposti sekä tuosta kuvasta että teksteistäni kun taas tuntemattomat eivät tunnista.

Joskus blogini alkuaikoina yritin kieltää kaikki nimettömät kommentit. Sittemmin luovuin tästä käytännöstä, mutta jokin siinä täydellisessä anonyymiudessa minua vaan rassaa. Minusta on suoraan sanottuna pelkurimaista ja jotenkin häiritsevää, jos joku ei viitsi keksiä itselleen edes yksinkertaisa nimimerkkiä. Olkoon se vaikka nimikirjaimet tai lemmikin nimi. Itse liikuskelen netissä sen verran, että minulla on takataskussani muutama vakituinen nimimerkki, joita käytän.

Minä haluan, että minulla on ainakin jonkinasteinen käsitys siitä, kuka minun juttujani kommentoi ja kenen kanssa kommunikoin. Anonyymit kommentit ovat epämääräisiä ja kasvottomia. Epämääräisyyden tunnetta lisää se, että monet negatiiviset kommentit tulevat nimenomaan anonyymeilta kirjoittajilta, mikä puolestaan luo sen vaikutelman, että niiden kirjoittaja on auttamaton pelkuri. Jos ei voi antaa negatiivista palautetta edes jollain nimellä, niin kannattaako sitä silloin antaa ollenkaan?

Tämä minun blogini ei myöskään satu olemaan mikään poliittisesti tai uskonnollisesti tulenarka tapaus, joiden lukijoita vainotaan. Siis tietääkseni ei ole, mistä sitä tietää vaikka olisin jo jonkun Twihardin tappolistalla. :-)

Mutta, mieluiten otan kommentit vastaan nimimerkillä varustettuna. Myös oma nimi käy. Anonymiteetti vain hätätapauksessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails