11.4.2009

Twilight - eli kuinka selvisin luku-urakasta menettämättä järkeäni

Pitkänäperjantaina se oli viimein ohi; sain luettua Stephenie Meyerin Twilight -kirjan loppuun. Minua harmittaa tässä vain yksi asia; kirja on Helsingin Kaupunginkirjaston omaisuutta ja koska olemme tällä hetkellä Porissa, pääsen kirjasta eroon vasta tiistaina.

Twilight on yksi huonoimmista ja kamalimmista kirjoista, jonka olen pitkiin aikoihin lukenut. Se vetää vertoja jopa Lisa Jewellin kirjalle Hyvät bileet, joka on tähän asti pitänyt ykköspaikkaa huonoimpien kirjojen listallani.

Kirjan naispäähenkilö, Isabella "Bella" (nimi on selvästikin enne) Swan on tarinan alkaessa 17-vuotias, rasittava ja ylimielinen teinityttö, joka muuttaa omasta vapaasta tahdostaan äitinsä helmoista aurinkoisesta Phoenixista isänsä luo sateiseen Forksin kaupunkiin Washingtonin osavaltioon. Koko loppukirjan ajan hän sitten valittaa melkein kaikesta, mikä liittyy Forksiin. Hän kohtelee kaupungin muita ihmisiä maalaisjuntteina ja omaan isäänsäkin hän suhtautuu ylimielisen holhoavasti. Hänen asenteensa luokkatovereiden ystävyydenosoituksia kohtaan on vähintäänkin kylmäkiskoinen, tosin jossain vaiheessa hän alentuu solmimaan muutaman pinnallisen ystävyyssuhteen. Sitten hän tapaa Edwardin, melkein satavuotiaan vampyyrin ja kaikki muuttuu. Bellasta tulee ylimielisen ja rasittavan lisäksi avuton, veltto, läheisriippuvainen prinsessa.

Edward Cullen on ihana, komea, fiksu, nopea, taitava, seksikäs ja kaikin puolin täydellinen, tai näin ainakin lukijalle kerrotaan jatkuvasti, suorastaan alleviivaten. Edward on myös vampyyri, joka syvällä sisimmässään tietenkin janoaa ihmisverta. Mutta aivan erityisesti häntä himottaa Bella, sillä sadan vampyyrivuotensa aikana ainoastaan hän on saanut Edwardin metsästäjänhimot heräämään. Cullenien vampyyriperhe, johon kuuluvat "vanhemmat" Esme ja Carlisle sekä "lapset" Edward, Emmett, Jasper, Alice ja Rosalie, on kuitenkin päättänyt elää ilman ihmisverta ja siksi Edwardin on hillittävä eläimelliset himonsa.

Edward kohtelee Bellaa koko kirjan ajan kuin vähämielistä lasta ja Bella antautuu tällaiselle kohtelulle. Joko Edward muka leikkimielisesti toruu Bellaa tämän tehtyä jotain, joka on Edwardin mielestä typerää, tai sitten hän lepertelee tälle, sivelee häntä ja kanniskelee häntä ympäriinsä, sillä Bella kömpelönä pikku hölmöläisenä vain teloisi itsensä jos hän kävelisi itsekseen. Bella puolestaan yrittää aina välillä muodon vuoksi inistä jotain tasa-arvosta tai muusta sellaisesta, mutta taipuu aina lopulta Edwardin tahtoon. Ei myöskään sovi unohtaa Edwardin sairaalloista mustasukkaisuutta ja koko ajan pinnan alla kuplivaa väkivaltaisuutta, joka purkautuu epämääräisinä tunnekuohuina ja suoranaisina raivokohtauksina.

Sekä Bella että Edward ovat täysin riippuvaisia toisistaan ja sanovatkin suoraan, ettei heillä ole elämää toisen ulkopuolella. Se on helppo uskoa, sillä kummallakaan ei ole mitään erityisiä kiinnostuksen kohteita tai harrastuksia. He ovat sanalla sanoen aivan tavattoman tylsiä. Heidän yhteiset hetkensä muodostuvat tuijottelusta, huokailusta ja siitä, kuinka he kertovat toisilleen pitävänsä toista maailman täydellisimpänä olentona. Koko. Kirjan. Ajan.

Seksiähän he eivät voi harrastaa, sillä Edward saattaisi silloin menettää itsehillintänsä ja tappaa Bellan. Joten Bellan on tukahdutettava himonsa pitääkseen miehensä tyytyväisenä ja todettava, että seksin aika on sitten kun se miehelle sopii. Kuinka ihanan tasa-arvoista ja nykyaikaista!

Kirjan sivuhenkilöiden ainoaksi tehtäväksi jää kompata Bellaa ja Edwardia sekä reagoida näiden tekemisiin. Bellan vanhemmat jäävät mielestäni rikollisen vähälle huomiolle, etenkin Charlie-isä jonka luona Bella sentään asuu suurimman osan kirjasta. Sen sijaan Edwardin perhe on hieman paremmin esillä. Heistä selvännäkijän kykyjä omaava Alice olikin ainoa kirjan hahmoista, Bellan ystävän Jacobin lisäksi, josta minä huomasin pitäväni ja jonka kohtalo oli oikeasti mielenkiintoinen. Ei kuitenkaan tarpeeksi mielenkiintoinen jotta voisin pakottaa itseni lukemaan kirjan jatko-osia.

Kaiken muun lisäksi Twilight on myös aivan käsittämättömän huonosti kirjoitettu. Kieli on kömpelöä, lauserakenteet sekavia ja ylitsevuotavan runsas adjektiivien käyttö menee suorastaan naurettavaksi. Niinpä kirjan mielestäni huvittavin kohta onkin aivan sen lopussa, sen kiitos-osuudessa. Stephenie Meyer kiittää kustannustoimitaja Megan Tingleya "for all her help in making Twilight better than it started out". Joko Megan Tingley ei ole kummoinenkaan kustannustoimittaja tai sitten Twilight on ollut alun perin todella karmivaa sontaa jonka kustannusoimittaja on työllä ja tuskalla onnistunut saattamaan edes jonkinnäköiseen painokelpoiseen asuun.

Kun ajattelen sitä suosiota, mitä tämä kirja ja sen jatko-osat ovat saaneet, menen täysin ymmälleni. Tiedän, etten ole kirjan varsinaista kohderyhmää, mutta tiedän myös että kirja on villinnyt myös lukuisia aikuisia ympäri maailman. Mutta kun ajattelen, että Edwardin ja Bellan alistava, ahdistava ja sairaalloisen läheisriipuvainen suhde on nostettu kirjasarjan fanien silmissä yhdeksi kaikkien aikojen rakkaustarinoista, minua pelottaa. Näiden fanien on parasta pistää Ensi- ja turvakotisäätiön puhelinnumero kännykän muistiin jo tässä vaiheessa. Sitä he tulevat meinaan tarvitsemaan.

12 kommenttia:

  1. :'D Paras kirja-arvio. Tää olis ihan aikakauslehti-kamaa, jos ei sattuisi olemaan asiat niin ikävästi että about 90 % kansasta fanittaa kirjasarajaa sillä innolla että kriitikoille käy huonosti...

    VastaaPoista
  2. Pitäisköhän yrittää lähettää vaikka Demiin ja katsoa, mitä tapahtuu? :-D

    VastaaPoista
  3. Amen! :''D

    Mua häiritsee (siis varsinkin häiritsee) miten noi suoraan mormoniopeista tulevat moraalikäsitykset nähdään ah, niin romanttisina :)

    VastaaPoista
  4. patentti: Minua ei sinänsä häiritse jos joku haluaa odottaa seksiä avioliittoon asti. Siitä vaan, jos nuppi kestää odottelun. :-)

    Minua häiritsee, että tietyt arvot korotetaan muiden yläpuolelle ja niitä tuodaan alleviivaten esiin. Mutta tässä kirjassa minua otti päähän Bellan ja Edwardin suhteen täysi epäsuhtaisuus ja epätasa-arvoisuus.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut näistä kirjoista kaksi ja aloittanut kolmatta. Tavallaan olen myös pitänyt niistä, ne ovat olleet, noh, varsin viihteellisiä, enkä ole erityisen vaativa lukija, luen laidasta laitaan. Mutta tykkäsin myös tästä arviosta kovasti, se oli todella osuva ja kiteytti kaiken minuakin kirjassa ärsyttäneen. Tavallaan on kovin suloista, että teineille kirjoitetaan ikuisesta rakkaudesta,puhtoisesti ja "romantisoiden" mutta jossain vaiheessa alkoi kovasti ahdistaa: eikö näille anneta vaihtoehtoja? Pitääkö elämän suunta tietää jo alle 20-vuotiaana? Eikö ihmisellä ole elämää yksin, tuleeko nainen kokonaiseksi vain parisuhteessa? Bellalla on muutamia ystäviä, mutta ne kaikkoavat, pikku hiljaa. Edessä on elämä, opiskelut... entä jos haluaa lapsia? Ehkä sitten vain mietin liikaa, mutta kolmannessa kirjassa ahdistus vain kasvoi. Olen kuullut, että jatkossa päähenkilöt menevät naimisiin ja harrastavat seksiä. Ehkä kirjojen suosio perustuu siihen piinaavaan odotukseen :D :D :D
    Noh, viihteelle on aina oma paikkansa, mutta onneksi voi lukea myös jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut kaikki sarjan kirjat ja voin sanoa, että osuit täysin nappiin arviosi kanssa. :D Minulla on taipumusta masokismiin, siksi luin. "Scintillating arms", heheheh..

    VastaaPoista
  7. Foxie: Voin vain kuvitella, miten kamalia jatko-osat ovat. Ne menevät kuulemma vain huonompaan suuntaan.

    VastaaPoista
  8. Hauska arvostelu! :D En silti voi yhtyä mielipiteisiisi, sillä itse taidan olla "läheisriippuvainen prinsessa", joka on huokaillut ja tuijotellut rakastaan in real life niin paljon, että kirjan yliampuva tunteilu oli vain sopivan ylitsevuotavaa... Eikä Meyerin tekstiä ollut mielestäni yhtään epämiellyttävä lukea. Parempi kuin turha kikkailu, jota monet kirjailijat harrastavat.

    VastaaPoista
  9. Eve: Minusta Meyerin teksti taas oli aivan ala-arvoista. Koko kirja oli kuin koviin kansiin päätynyt varhaisteini-ikäisen kirjoittama fanifiktio.

    VastaaPoista
  10. Noora14:31

    Loistava arvostelu :D Ihan nappiin osui, mietin miksi kirjan lukeneista ehkä 1% käsittää tuon ennen kuin joutuvat fanitusfrenzyn kynsiin.

    Ja ihan sellanen vihje sekä varoitus, että jos Houkutus teki pahaa, niin sarjan viimeinen osa vasta jotain onkin! Loistava esimerkki kuinka kirjailija onnistuu tasaisen kurantuottamisen ohella vielä vetämään juonen täysin yli kaikilta kamalimmiltakin odotuksilta ja raiskaamaan kaikki hahmonsa siinä sivussa. Melkein haluaisin sanoa, että älä ihmeessä lue sitä jos tämä oli jo näin vaikeeta, mutta sitten taas toisaalta... Traumoista huolimatta se ihan oikeasti on aika priceless jos vaan pitää lääkityksensä kunnossa lukuhetken ajan.

    Jacob ja Alice oli kirjan ainoita hyviä hahmoja todellakin, mutta Meyerin kirjoittamiskyvyt on niin ala-arvoisia, ettei jäänyt edes toivomaan näistä lisää.

    VastaaPoista
  11. Noora: Minulla ei ole minkäännänköistä aikomusta koskeakaan tämän saagan muihin osiin. Tämä kirja ja siitä tehty kammottava elokuva olivat minulle ihan tarpeeksi. Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Olen helvetin paljon myöhässä tämän kirjan lukemisen kanssa, mutta voi tsiisus...

    Aika lailla tässä kuvaat minunkin ajatuksia.

    Tuli kirjastosta mieleen: omassa lainaversiossani on kantena leffakuva Bellasta ja Edwardista. Olisi ollut edes tuo omena! Hyyyyh.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails