4.5.2009

Ennenaikainen ilo

Oli sitten se työpaikan hetkellinen paluu nykyaikaan pelkkä vappupila. Tänään oli samat estot päällä kuin ennenkin. Sen kunniaksi kuvasarja muutamasta kaikkien aikojen raivostuttavimmasta fiktiivisestä hahmosta.

Huomiona todettakoon, että Edward Cullenia lukuun ottamatta he kaikki esiintyvät teoksissa joista minä pidän erittäin paljon. Ehkä juuri siksi nämä mädät omenat maistuvat niin karvailta.

Wesley Crusher, Star Trek: The Next Generation

Koko universumin täydellisin olento. Tai näin ainakin Gene Roddenberry meille halusi uskotella. Wesleytä esittänyt Wil Wheaton inhoaa hahmoa itsekin, joten eiköhän se sano kaiken.

Ally McBeal

Neuroottinen, itsekeskeinen, ylimielinen, läheisriippuvainen, selkäänpuukottava säälittävä vikisijä, jota meidän piti pitää jonain feministisenä ikonina. Älkää viitsikö naurattaa!

Edward Cullen, Twilight-saaga

Arvon naiset: Mies, joka seuraa sinua salaa, hiipii makuuhuoneeseesi katsomaan sinua kun nukut, saa omituisia raivareita seurassasi, on sairaalloisen mustasukkainen sinusta ja on pohjimmiltaan verenhimoinen tappaja vaikka onkin tukahduttanut himojaan muutaman vuosikymmenen ajan, ei ole romanttinen ja ihana. Hän on psykopaatti. Muistakaa nämä sanani, kun kolkutatte Ensi- ja turvakodin ovea keskellä yötä viidennen kerran vuoden aikana.

Bela Talbot, Supernatural

Pelkkä tämän kuvan katsominenkin saa verenpaineeni nousemaan. Ehkä mielestäni yksi kaikkien aikojen katastrofaalisimmista hahmoista. Tämän hahmon jokainen esiintyminen oli yhtä miellyttävä kokemus kuin juurihoito ilman puudutusta. Tosin juurihoidolla on yleensä tarkoitus, toisin kuin tällä Metallicarin häpäisijällä. Raivostuttava ja turha ovat kaksi adjektiivia, joiden ei pitäisi kohdata yhdenkään fiktiivisen hahmon kohdalla. Bela Talbotin kohdalla ne kuitenkin harjoittavat villiä eläimellistä haureutta.

Carrie Bradshaw, Sinkkuelämää

Pukeutumisrajoitteinen hysteerikko, joka ei koskaan ollut omasta mielestään itse syypää mihinkään parisuhdesotkuihinsa, jonka ympärillä koko New York pyöri, joka oli lapsellisuudessaan ja idioottimaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Sitten tuli Sinkkuelämää elokuva, ja Carrie kasvoi aikuiseksi. Ihme tapahtui.

Mr. Big, Sinkkuelämää

Itseään täynnä oleva henkisesti ikuinen räkänokkainen pikkupoika, jonka sydämen valittu on itseään täynnä oleva henkisesti ikuinen kiukutteleva pikkutyttö. Vakka, kansi, jne.


Marianne Dashwood, Jane Austenin Järki ja tunteet


Mariannen tehtävä maan päällä on hänen omasta mielestään kertoa meille kaikille, miten meidän tulee elää tunne-elämäämme. Koska hän elää sitä niin täysillä ja ylikierroksilla, hän on myös ylin auktoriteetti sen suhteen, miten meidän muiden tulisi oikeasti kokea nämä asiat. Tämän hän kertoo ympäristölleen mahdollisimman näsäviisaasti ja ylimielisesti. Onneksi Marianne kasvaa kirjan aikana ihmisenä ja kamalan sydänsurun seurauksena tajuaa, että kaikkea ei voi elää tunteen kautta.

1 kommentti:

  1. Miten joku voikin olla samaa mieltä Carriesta mun kanssa? Ihan ihmeellistä ;O) Itseni mielestä kun koko hahmo on ärsyttävä, tosin se tupakointi oli hyvä piirre koska nykysarjoissa se olisi suorastaan kuolemansynti. Ja ei, olen eri mieltä Edward Cullenista...ei voi mitään ;O)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails