25.6.2009

Onko nainen aina naiselle susi?

Jezebelissä esiteltiin uutta kirjaa, joka kertoo kahdesta naisesta jotka esittävät olevansa toistensa parhaita kavereita vaikka ovatkin jatkuvassa kilpailutilanteessa keskenään. Ilmeisesti kyseisen kirjan kirjoittaja on sitä mieltä, että tämä on ainoa naisten välinen ystävyystyyppi. Naiset eivät yksinkertaisesti voi olla ystäviä keskenään ilman että siihen liittyy juoruilua, selkäänpuukotusta ja nälvimistä.

Hölynpölyä, sanon minä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tajuan että minä en taida oikein sopia mihinkään tällaisiin ulkoa päin syötettyihin "faktoihin", joita naisille yritetään tunkea. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut kenenkään ystäväni kumppanista, minä nautin juoruilusta vain jos juorut ovat joko ainakin 95 % totta tai koskevat julkisuuden henkilöitä, en ole koskaan ainakaan tietoisesti puukottanut ketään ystävääni selkään, enkä varsinkaan ole ikinä missään olosuhteissa pitänyt ketään ystävääni kilpailijanani miesmarkkinoilla. Koska oikeasti, minun itsetuntoni ei rakennu sen pohjalle, kuinka moni mies tuijottaa takamustani.


Kammoan tilanteita, joissa joku toinen nainen ottaa minut uskotukseen ja alkaa puhua pahaa jostain kolmannesta osapuolesta, ihan vaan juoruilun ilosta. Menen silloin aivan täysin lukkoon, enkä tiedä yhtään miten reagoida, etenkin jos tämä kolmas osapuoli on minulle tuntematon. Vihaan ja halveksun sitä, että jotkut naiset huorittelevat toisia naisia, etenkin jos se tapahtuu pukeutumisen perusteella. Tämä saattaa kuulostaa dramaattiselta, mutta mielestäni naisten toisiin naisiin kohdistuva huorittelu ja muu halventava nimittely on suoranainen rikos.

Ja voi hyvänen aika sentään miten minua hirvittää olla sellaisten ihmisten (miesten tai naisten) seurassa, jotka vertailevat itseään, kotiaan, puolisoitaan, lapsiaan, työpaikkojaan, hiuksiaan, silmälasien kehyksiään, kynsiään, varpaitaan... jatkuvasti toisiin ihmisiin kitkerään ja halveksuvaan sävyyn! Se on paitsi inhottavaa, myös aivan äärimmäisen pitkästyttävää. Nykyään olen oppinut poistumaan tällaisista tilanteista takavasemmalle. Joskus tylystikin.

Mutta ennen kaikkea en ole ikinä voinut ymmärtää sitä naistyyppiä jolla ei ole yhtään naispuolista ystävää ja joka sanoo, etteivät naiset voi olla kunnolla ystäviä keskenään. Tämä nainen on joko sellainen käsittämätön olento, jolle miesten seksuaalinen huomio on kaikki kaikessa ja joka on kykenemätön näkemään muita naisia muina kuin kilpailijoinaan. Tai sitten hän on sitä tyyppiä, joka salaa vihaa itseään ja ulkoistaa vihansa koskemaan muita naisia. Tai sitten hän ei ole vain tavannut mahtavia, fiksuja, ihania naisia kuten minua. ;-) Ja kun sanon, etten voi ymmärtää, tarkoitan siis etteivät minun aivoni edes osaa käsitellä tällaista informaatiota. Ne menevät ensin jumiin ja vaativat täydellisen uudelleenkäynnistyksen voidakseen taas toimia normaalisti.


Mutta ehkä minussa ei ole mitään vikaa. Ehkä minä en olekaan friikki, koska ainakin Jezebelin naiset näyttävät olevan kanssani samaa mieltä ja minun ystäväpiirini koostuu laajalti samanmielisistä naisista. Mutta oli miten oli, minusta naisten väliset ystävyyssuhteet ovat yhtä hyviä tai huonoja kuin mitkä tahansa muut ystävyyssuhteet. Niissä on omat erityispiirteensä, mutta ne eivät ole yhtään sen korostetumpia kuin muutkaan erityispiirteet.

4 kommenttia:

  1. Niin, itselläni on hyvä ystävä joka tavallaan välitää liikaa. Joudun jatkuvasti selittelemään itseäni hänelle. Pitkän päälle se käy raskaaksi vaikka kyseessä on ystävä jonka olen tuntenut lähes koko ikäni.

    Ok, elämäntilanteeni ei ole kaikista helpoin, mutta sitä suuremmalla syyllä halauisin että 'naiseni' olisivat puolellani...

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä, että naiset voivat olla aitoja tukijoita toisilleen siinä missä miehetkin. Aina ei tarvitse olla toiselle "susi" (mitä tuo sanonta sitten loppujen lopuksi tarkoittaakaan).

    Näin aikuisena uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on paljon hankalampaa kuin nuorena, mutta on ihanaa kun on olemassa ihmisiä, joiden seurassa voi olla oma itsensä. Olen huomannut, että monilla naisilla on vaikeaa suhtautua siihen, jos toinen nainen vilpittömästi toivottaa onnea ja menestystä elämässä tai onnittelee jostain saavutuksesta. Minusta kun on ihanaa, että ystävillä menee hyvin ja yleensä haluan myös tuoda sen julki. Koska se tuo niin paljon paremman mielen sekä itselle että toivottavasti myös sille toiselle :)

    Minäkään en jaksa asioiden vertailua ja kaiken mittaamista siinä, miten miehet ovat kiinnostuneita. Vaikka minulla on paikoitellen huono itsetunto ja olen taipuvainen masenteluun, oma naiseuteni on asia, josta en tee kompromisseja. Olen juuri sellainen kuin itse haluan olla, eikä minun tarvitse laittaa itseäni miesten maun mukaiseksi.

    Ja se että media ja kulttuurimme pyrkii meitä naisia tunkemaan sellaiseen muottiin, että me emme muka tule toimeen toistemme kanssa kuin kilpailijoina, on ihan perseestä :) Onneksi meitä on todistamaan tuota uskomusta vääräksi!

    VastaaPoista
  3. BabySteps: Tiedän tuon tunteen ja tilanteen. Se on raskasta, vaikka ystävä varmaan tarkoittaa hyvää.

    Paivi: Kyllä, nuo vilpittömät onnentoivotukset ovat monelle aika vaikea käsite. Tiedä sitten miksi.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi19:40

    Oletko ikinä kyseenalaistanut naiseuttas? Sukupuoli-identiteettejä on monia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Genderqueer

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails