6.7.2009

Superbitches

Joskus nuorempana olin TV-sarjoja ja elokuvia katsoessani aina enemmän hyvisten kuin pahisten puolella, etenkin kun vastakkain olivat naiset. Samaistuin kilttiin tyttöön ja pidin hänen puoliaan pahaa narttua vastaan. Jossain vaiheessa mieli kuitenkin hieman muuttui ja nykyään huomaan tuntevani yhä enemmän viehtymystä narttumaisiin pahoihin tyttöihin ja naisiin.

Kliseiset pahat tytöt, jotka on selvästi tuotu ruutuun vain täyttääkseen tietyt standardivaatimukset, saavat minut joko näkemään punaista tai haukottelemaan tylsistyneenä. En myöskään voi sietää sitä, kun pahisnainen muuttuu silmänräpäyksessä anteeksipyyteleväksi kynnysmatoksi vain koska joku hyvishahmo hieman toruu häntä. Mutta hyvin näytelty, kirjoitettu ja toteutettu veemäinen akka, josta kuitenkin löytyy jotain aitoa inhimillisyyttä ja pehmeitä puolia, on hahmona tavattoman herkullinen. Sellaista on nautinto seurata.

Tässä pari viime vuosien suosikkiani:


Hazel Bailey, Pelinaiset

Piinkova urheiluagentti ja myöhemmin koko Earl's Park -klubin johtaja ja pääomistaja rusensi palleja piikkikoroillaan ja tahkoi rahaa. Yksityiselämässään enemmän naisista kiinnostunut Hazel kuvaili seksuaalisuuttaan näin: "Men for business, women for pleasure." Ystävilleen Hazel oli kuitenkin vimmatun lojaali, ja jos puukko jonnekin iskettiin, niin se tuli suoraan rintaan eikä koskaan selkään.











Tanya Turner, Pelinaiset

Tanya, suuri rakkauteni. Muuten hömppää Pelinaiset -sarjaa oli nautinto seurata juuri Tanyan hahmon takia. Ystävänsä Hazel Baileyn tapaan hän rusensi kilpailijansa välillä säälimättömästi eivätkä pettävät aviomiehetkään päässeet mitenkään vähällä, vaikka Tanya ottikin heidät takaisin. Tanya kiipesi mahtavien tekokynsiensä avulla huipulle välillä kiviseinsää, välillä reittä pitkin. Eikä naarmuilta vältytty. Mutta jos Tanyan aidon ystävyyden oli onnistunut voittamaan, se pysyi raudanlujana hautaan asti.








Faith, Buffy vampyyrintappaja

Faith olisi voinut vajota siihen inhottavaan kliseisyyden kuoppaan, joka on varattu niin monelle pahalle tytölle. Mutta jotenkin hän onnistui pysymään siitä poissa ja hahmo tarjosi mukavaa vastapainoa kunnolliselle Buffylle. Minun mielikuvissani Faith reissaa yhä pitkin maita ja mantuja moottoripyörällä levittämässä pelkoa ja vaarnoja kaikkien hirviöiden ja vampyyrien sydämiin.










Celia Hodes, Weeds

Celia on hahmo, josta Karhumies ja minä olemme aina eri mieltä. Karhumiehen mielestä hän on kamala, minusta Celia on ihana. Kaikessa kylmässä veemäisyydessään hän on kuitenkin inhimillinen ja koskettava. Hän on kokenut elämässään asioita, jotka tekisivät kenestä tahansa katkeran mutta silti hän porskuttaa väsymättömästi eteenpäin eikä anna kenenkään seistä hänen tiellään. Siinä missä Nancy Botwin on joskus rasittavan veltto, Celia pitää aina päänsä pystyssä vaikka vesi nousisi kuinka korkealle.

Kunniamaininta:

Alexis Colby, Dynastia

Minä kuuluin lapsena Dynastia-klaaniin. Dallasia seurasin vain satunnaisesti. Alexis Colby-Carrington-Dexter-mikälie-mikälie on kaikkien TV-narttujen äiti ja kummitäti. Voi sitä kieroilun ja kähminnän määrää, ja kaikki täysin anteeksipyytämättömällä asenteella. Herkullista, niin herkullista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails