13.7.2009

Tuulen viemää, eli tarina eeppisen myrkyllisestä rakkaussuhteesta


Kerrottakoon näin aluksi, etten ole nähnyt Tuulen viemää -elokuvaa sitten lapsuuteni ja näin ollen en muista siitä kovinkaan paljoa. Muistan ihailleeni elokuvan värejä, Scarlettin pukuja ja lavasteita, mutta en muuta.

Kun nyt sitten istahdin television ääreen katsoakseni elokuvan kokonaan, voi sanoa että katsoin sen melkein ensimmäistä kertaa. Ja eihän siitä pääse yli eikä ympäri, Tuulen viemää on hieno elokuva. Siinä on väkeviä näyttelijäsuorituksia, hyvä tarina, koskettavia kohtaloita ja se on todella upean näköinen. Se on paikkansa elokuvataivaan tähtenä ansainnut

Mutta tämä katsomiskokemus sai minut lopullisesti tajuamaan, että Rhett Butlerin ja Scarlett O'Haran sekopäisessä rakkaustarinassa ei ole minusta mitään romanttista, ihanaa, tavoittelemisen tai haaveilemisen arvoista. Näiden kahden seuraaminen sai minut pyörittelemään silmiäni, pudistelemaan päätäni ja päättämään, että minun haavemaailmassani he päätyvät lopulta yhteen ja pysyvät yhdessä. Ei siksi, että se olisi ihanaa vaan siksi, että he ovat ainoat ihmiset, jotka ovat immuuneja toistensa tuottamalle myrkylle. He toden totta ansaitsevat toisensa ja kuuluvat yhteen, mieluiten mahdollisimman kaukana muista ihmisistä.

Minun on myös sanottava, että minä pidän Scarlettista. Hän on juuri sellainen bitch, jota minä pikkasen ihailen. Hän on syntynyt naiseksi väärään aikaan ja väärään paikkaan ja joutuu siksi turvautumaan kunniattomiin keinoihin päästäkseen elämässä eteenpäin. Mutta hänessä on elämää, tulta ja tulikiveä. Siksi hänen kiinnostuksensa vätysmäistä ja umpitylsää Ashley Wilkesia kohtaan on hämmentävää katsottavaa. Rhett Butler taas on Scarlettin sukulaissielu, mutta ei tajua rakastaa häntä sellaisena kuin hän on koska hän ei ole tarpeeksi varma miehuudestaan.

Tuulen viemää on eeppinen rakkaustarina, mutta eeppisen myrkyllinen sellainen. Romantiikkaa minä en siitä löydä.

6 kommenttia:

  1. Minä kuulun sanaan porukkaan että muistelen hämärästi nähneeni Tuulen viemää joskus pienenä, mutta en sitten sen jälkeen ja minulle sen näkeminen nyt olisi kuin uuden leffan katsominen - harmi että unohdin laittaa sen boxille eilen, koska olen miettinyt, että tämä klassikko pitäisi katsoa niin että siitä jotain tajuaakin...

    Kiitos siis arviosta! Mielenkiintoinen näkemys ja sai nyt minutkin vähän enemmän funtsimaan, että jos hakisi levyn sitten vaikkapa kirjastosta katsottavaksi.

    VastaaPoista
  2. Heh, mua on aina ärsyttänyt koko Scarlett, niin itsekäs, tyhmä ja ilkeä että ihan hirvittää:D Sopivat Rhettin kanssa oikein mainiosti toisilleen.. Tykkään kyllä elokuvasta ja taidan lukaista tähän putkeen vielä Tuulen Viemän jatko-osan Scarlettin kun nyt leffakin tuli taas katsastettua:)

    VastaaPoista
  3. Sitä paitsi Ashley oli ihan ruma. tai siis näyttelijävalinta meni pieleen. Pitäis varmaan katsoa uudestaan. Saan jo niin raivarit naisen alistamiseesta jostain The Truth about cats and dogs, et toi saattais olla liian kovaa kamaa.

    Siis hienoa työtähän toi leffa on, tosielämässä noi tyypit varmaan ihan mahdottomia.

    Niin paljon jäi loppu kaivelemaan, että luin sen kirjankin, siis Scarlettin. No joo. Pienenä tykkäsin Rhettistä en Scarlettista. Uusinta siis. (Eikä ajatus pysy kasassa taas.)

    VastaaPoista
  4. minä olen katsonut leffan varmaan 10 kertaa ;O) Scarlett on ihana, tosin älytön jääräpää ja ihan sekaisin, haikailla nyt typerän Ashleyn perään joka oli munaton vellihousu... Kirja on vielä parempi ja jatkokin oli luettava, siinä kun on onnellinen loppu ;O)

    VastaaPoista
  5. Siis elokuvan (ja kirjan, en ole lukenut) suurin mysteerihän on, että mitä ihmettä kaunis, fiksu, elämänjanoinen ja täynnä tulta oleva Scarlett näkee siinä sisäsiittoisessa laimeassa Ashley Wilkesissä! Ymmärrän hyvin, että Melanie Wilkesiä ihaillaan sillä hän on sydämellinen ja hyvä ihminen, mutta Ashley ei ole muuta kuin vätys.

    Rhett Butler taas on väkivaltainen juoppo joka vielä aiheuttaa Scarlettille keskenmenon, mutta hän sentään antaa Scarlettille jonkinnäköistä vastusta.

    Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että Tuulen viemää -tarina on mielenkiintoinen sen naishahmojen takia. Miehet ovat tässä kalpeita statisteja.

    VastaaPoista
  6. Minulla odottaa Tuulen viemää -dvd hyllyssä - pitäisi vaan varata sille aikaa että saisi sen katsottua. Mutta tämän postauksen ja keskustelun jälkeen täytyy varmaan yrittää katsoa se mahdollisimman pian, jotta voin muodostaa oman mielipiteeni. Olen itsekin kai nähnyt sen joskus kauan sitten, mutta en osaisi sanoa siitä oikeastaan mitään.

    Myös kirjan lukemisesta olen haaveillut. Mutta toinen tiiliskivi on kesken, joten en voi aloittaa toista järkälettä ainakaan ennen kuin olen saanut tuon toisen loppuun.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails