5.7.2009

Turkua ja tunnelmia

Viikonloppu meni Turussa kaverin polttareissa. Oli kiva taas käydä vanhassa opiskelu- ja asuinkaupungissani, en olekaan ollut siellä sitten viime syksyn. Polttarit menivät hyvin ja oli mukavaa nähdä kavereita ja tuttuja paikkoja.

Päädyimme polttareiden päätteeksi oluelle perinteiseen olutravintolaan, Apteekkiin, joka on juuri niin turkulainen paikka kuin olla ja voi. Sellaisia baareja ei yksinkertaisesti löydy muualta Suomesta. Painopiste on juomisen lomassa tapahtuvassa seurustelussa, ja paikan keski-ikä on melko korkea. Apteekki, Koulu, Pankki ja Vessa (Päiväkoti kun on jo suljettu) pitää Turussa kokea, jotta ne ymmärtää. Niitä ei voi selittää. :-)


Tämän viikonlopun aikana tajusin myös, miten elämäni on muutaman viime vuoden aikana mennyt oikeasti eteenpäin ja että olen tainnut tosiaan huomaamattani hieman aikuistua. Minua ei esimerkiksi ollenkaan haitannut se, että polttarit sujuivat aika rauhallisesti ja olin nukkumassa joskus yhden aikoihin. Sunnuntaina näin pari hyvää ystävää joita en ollut nähnyt aikoihin. Toinen on viimeisillään raskaana toisen lapsensa kanssa, toinen taas saa lapsen vuodenvaihteessa. Eikä minua haitanneet vauva- ja lapsikeskustelut ollenkaan. Eivät ole haitanneet pitkiin aikoihin, minä jopa osallistun niihin innostuneesti. Miksi niiden pitäisi haitata? Miksi en voisi osallistua niihin? Ehkä jonkun mielestä ihmiset pilaavat elämänsä menemällä naimisiin ja hankkimalla lapsia, mutta minä en kuulu niihin ihmisiin jotka ajattelevat näin. Aika aikansa kutakin.

Lisäksi törmäsin lauantaina Apteekissa erääseen entiseen kurssitoveriini jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Mutta vain muutaman, sillä hänen katkeroitunutta ikuisen opiskelijan/pätkätyöläisen tilitystään ei jaksanut kuunnella hetkeä enempää. Minä en sille mitään voi, joten miksi teeskentelisin hänelle olevani kiinnostunut samalla kun hän vaivihkaa syyllistää minua siitä, että olen valmistunut ja minulla on vakituinen työ?

Minä olen siirtynyt elämässäni eteenpäin, ja se tuntuu itse asiassa melko hyvältä.

Kuva: Julie Paschkis, "Moving On" (1998)

3 kommenttia:

  1. Jei! Turku :D Hauskaa että oli kivat polttarit, minullakin on järjestettävänä tässä lähiaikoina yhdet. Ja voihan lapsista ja avioelämästä puhua, mutta kun joillain se onkin ainoa mistä osataan puhua ja se menee lopulta aika paatoksen puolelle niin se ei sitten taas ole kivaa :/

    VastaaPoista
  2. Epämääräinen syyllistäminen on tuttua, itse en halua olla turhan läheinen tällaisten ihmisetn kanssa.

    Vauvajutuista puhutaan nyt paljon, kun poikaystävän hyvät ystävat saavat vauvoja oikealle ja vasemmalle. Meilläkin puhuttiin, että kolmeen vuoteen ei tarvitse asiaa miettiä ollenkaan ;-). rakastan lapsia, omat ei vaan ole ajankohtaisia.

    VastaaPoista
  3. Totta, että paatos on ärsyttävää enkä minä sellaisesta pidäkään.

    Mutta lapsen saaminen on kuitenkin aika iso elämänmuutos joten ymmärtäähän sen, että se täyttää kaikki ajatukset. Ystävät voivat sitten aina hieman toppuutella jos homma karkaa aivan lapasesta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails