3.8.2009

Sorvin ääressä ja vampyyriketutus

Nyt on lomat lomittu ja arki alkaa. Vaan ei ihan. Minulla on vielä tämän viikon torstai ja perjantai vapaa Hänen Madgesteettinsa Madonnan konsertin takia. Että tällainen mukava pehmeä lasku. Ensi viikosta paahdetaankin sitten täysillä jouluun asti.

Lomalla on ollut aikaa lukea, hengailla, käydä elokuvissa, neuloa, ja harrastaa kotimaan matkailua. Mitään ulkomaan matkaa ei tänä vuonna tullut tehtyä, mutta sellaista se joskus on.

Lomalla oli aikaa käydä kaupoissa ja alennusmyynneissä ja tehdä kaikenlaisia huomioita. Eräänä päivänä Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa tie vei taas fantasiaosastolle, joka on nuoriso-osaston vieressa. Samalla kun Karhumies tutkiskeli Neil Gaimanin uusinta kirjaa minä katselin nuoriso-osaston tarjontaa osin uteliaisuudesta, osin miettien mitä voisin ostaa kummipojalleni lahjaksi. Huomioni kiinnittyi siihen, miten paljon fantasiaa joukossa on sekä siihen, kuinka monta vampyyreiden ja ihmisten välisistä suhteista kertovia kirjasarjoja hyllyssä oli. Ja minua alkoi jostain syystä ärsyttämään aivan vietävästi.


Olen aina rakastanut kauhua lajityyppinä. Pidän kauhuelokuvista, tykkäsin lapsena lukea kummitustarinoita peiton alla, istun naulittuna telkkarin ääressä kun sieltä tulee jotain kauhuun liittyvää. Luen netistä tarinoita sarjamurhaajista sekä kauhistuttavia kansantarinoita ja -uskomuksia koska ihmisen pimeä puoli on minusta loputtoman kiinnostava aihe. Vampyyrit, ihmissudet ja muut hirviöt ovat aina olleet juuri tästä syystä minusta niin jännittäviä.

Miksi minua siis ärsyttää tämänhetkinen vampyyrivillitys niin paljon? Ehkä siksi, että näistä nykyajan Edward Culleneista sun muista on otettu pois se ominaisuus, joka kiinnostaa minua itseäni eniten, eli kauhu. Vampyyrien yksi kautta aikojen mielenkiintoisin piirre on minulle ollut juuri niiden pelottavuus, yhdistettynä tietynlaiseen kahlitsemattomaan seksuaalisuuteen. Ne ovat vaarallisia ja erilaisia, kaukaisen saavuttamattomia olentoja.


Nämä nykyajan sisäsiistit, vetelien teiniprinsessojen perään itkeskelevät vegaanivampyyrit eivät ole pelottavia, ainoastaan säälittäviä. En lämmennyt epämääräisille ja teennäisen etäisille, ikuista elämäntuskaa poteville niin kutsutuille pahoille pojille teini-ikäisenä, saatikka nyt aikuisena. En voi ymmärtää, mikä tällaisten vaarallisen jännittävien hirviöiden henkkamaukkaversioissa oikein kiehtoo, ainakaan aikuisia. Miksi tyytyä halpaan kopioon, kun aitoakin tavaraa on saatavilla?

6 kommenttia:

  1. Hmmm,pitäisköhän munkin ottaa vappaata Madgestyä varten, tai ainakin etäpäivät ;O)
    Minä rakastan Lestatia, Draculaa, Angelia, Spikea ja Sparkly Boyta tasapuolisesti ;O) Puhumattakaan Deacon Frostista. True Blood onkin siitä jännä tv-sarja ettei siinä ole yhtään hyvää vampyyrihahmoa, ei seksikästä tai hyvännäköistä, vain hassusti kulmiaan kurtistelevia, ylinäytteleviä taviksia. Siitä huolimatta erinomainen sarja mutta ne esittäjät...siitä lisää myöhemmin ;O)

    VastaaPoista
  2. Kun Madonna kerran Suomeen tulee, niin haluan nähdä hänet niin hyviltä paikoilta kuin näillä lipuilla on mahdollista. Siksi aamulla aikaisin jonottamaan.

    Minä taas olen kuullut, että ainakin miehistä tykkäävät miehet ovat ihan hulluna siihen True Bloodin Lafayetteen. En tiedä, pitää katsoa itse.

    Mutta sen kimaltelevan kyttääjä-teinipellen viehätysvoima menee minulta täysin yli hilseen.

    VastaaPoista
  3. Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen, että onko vampyyrit pahiksia vai hyviksiä - saattaa johtua siitä, että itse puolestaan en ole ikinä ollut kauhuelokuvien ystävä. Minulle jo tuo Lost Boysin David oli tarpeeksi pelottava ;-) (Lost Boys oli kyllä suosikkileffani silloin joskus esiteininä. Vuokrasin sen varmaan 20 kertaa...).

    Monet leffavampyyrit on kyllä sexyjä (oi, Lost Boysin Michael...), eikä minulla ole mitään suurta Sparkly Boytakaan vastaan ;-) Ihan söpö sekin on, vaikka kieltämättä minuakin se kimaltelu vähän häiritsi... ;-) True Bloodia minä odottelen, että jossain sitä näkisin... vinkkiä Mikaela?

    Madonna olisi varmasti jännä nähdä vaikken ole hänen musiikkinsa fani ollutkaan oikeastaan koskaan. Mutta naisena häntä arvostan suuresti.

    VastaaPoista
  4. Edward Cullen on harvinaisen kökkö, Robert se on se asia... Twilightin tofu-vertaus kohdassa meinasin pudota penkiltä. Siis täh... ;-). Viikonloppuna katsoin sattumalta Underworldin ja se kolahti jotenkin enemmän ihan leffana. Samoin englantilainen Being Human on hyvä saraja "alamaailmasta".

    Mulle sopii nämä seikkailuhenkiset elokuvat paremmin, kun puhdas kauhu, pelkään niin pirusti...

    VastaaPoista
  5. Se on kyllä ihan totta, että nykyajan vampyyreistä puuttuu kauhuelementti ihan kokonaan! Itse rakastan vanhoja Dracula-leffoja. Totta puhuen ne menevät nykyään enemmän komiikan kuin kauhun puolelle, mutta silti...

    VastaaPoista
  6. Bisquits: Bela Lugosin Dracula on kieltämättä huvittava, mutta esim. Murnaun mykkäelokuvaklassikko Nosferatu on minusta yhä todella kylmäävää katsottavaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails