13.9.2009

Oikeus omaan kehoon

Olen muutaman viime vuoden aikana huomannut suhtautumiseni seksismin kaltaisiin ilmiöihin rauhoittuneen. Asenteeni eivät ole lieventyneet, mutta olen ymmärtänyt että suuttumisella, vaahtoamisella ja raivostumisella ei välttämättä saa hirveästi aikaiseksi. Olen tajunnut, että pään pitäminen kylmänä ja esimerkiksi juuri seksismiin vastaaminen tiukoilla sanoilla, kylmän viileällä käytöksellä ja päättäväisellä "Minua ei kohdella näin" -asenteella on huomattavasti tehokkaampaa.



Juuri tämän takia en jaksanut provosoitua esimerkiksi Audi-sedän jutuista. Tyypin mielipiteet ovat homeisia ja vanhanaikaisia ja katsoin mielellän rauhassa sivusta, kun hän kaivoi oman kuoppansa ja kompastui siihen pää edellä. The End.


Välillä kuitenkin oma rauhallisuuteni rakoilee, kuten tänä aamuna lehteä lukiessani. Filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian sekä Yhdysvaltain ja Britannian historian dosentti Markku Ruotsila tuo tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa esiin abortinvastaiset mielipiteensä. Hän puhuu ihannoivasti George W. Bushin valtakaudesta, jolloin seksuaalivalistusta amerikkalaisissa kouluissa vähennettiin, aborttioikeuksia kavennettiin ja ehkäisyvalistusta tarjoavia perheneuvoloita ajettiin todella ahtaalle. Kaikki tämä syntymättömien sikiöiden oikeuksien nimissä. Missään vaiheessa hän ei nosta esiin sitä tosiasiaa, että Yhdysvallat oli Bushin aikakaudella myös teiniraskauksien ja sukupuolitautien luvattu maa.

Vereni kiehuu joka kerta, kun naisen oikeus omaan kehoonsa asetetaan kyseenalaiseksi. Näen punaista, kun abortinvastustajat antavat aina vaihtoehdoksi ei-toivotuille raskauksille laaja-alaisen ja kattavan seksuaali- ja sukupuolikasvatuksen sijaan seksistä pidättäytymiskasvatuksen. Kuka täysissä järjissään ja tässä maailmassa elävä ihminen voi kirkkain silmin väittää, että aborttien, sukupuolitautien ja muiden näiden kaltaisten ikävien ilmiöiden kasvu muka vähenee sillä, että käsketään hormoniensa vietävinä olevien lisääntymiskykyisten aikuisten ihmisten pidättäytyä seksistä? Kun kaikki tilastot ja kaikki tutkimukset osoittavat juuri päinvastaista?

Koska koen sen ihmeen, että tapaan abortinvastustajan joka ymmärtää, että tie ei-toivottujen raskauksien ja sitä kautta aborttien vähentämiseen (loppumaan niitä ei saa koskaan, se on fakta) on laaja-alainen ja kattava seksuaalivalistus ja adoptiomahdollisuuksien parantaminen, ei pään työntäminen pensaaseen?

Ihminen on seksuaalinen olento ja lisääntyminen on perustavanlaatuinen, alkukantainen, biologinen vietti jonka kahlitseminen on paitsi typerää myös mahdotonta. Miksi tämän tosiasian tajuaminen on joillekin niin vaikeaa? Miksi tämä on joillekin niin kauhea asia? Ei ymmärrä, ei.

2 kommenttia:

  1. En ymmärrä minäkään sitä, että naisia edelleenkin tuollaisilla vanhanaikaisilla puheilla pyritään sitomaan tekemällä avioliiton ulkopuolisesta seksistä syntiä. Onhan naisten seksuaalinen vapautuminen kai jonkinlainen isku vyön alle ollut miehille, jotka ovat sen kautta menettäneet sen yhden viimeisistä mahdollisuuksistaan kahlita ja ohjata "heikompaa sukupuolta".

    Minulla taas tuntuu, että iän lisääntyessä on alkanut helpommin kuohahtaa nämä tällaiset jutut yli päässä. Heti nään punaista ja puhisen. Koitan kyllä suhtautua kylmän viileästi, kuten sinäkin, mutta paikoitellen huonolla menestyksellä ;-)

    VastaaPoista
  2. Paivi: Mielenkiintoisinta on huomata, että ainakin abortin vastaisia mielipiteitä omaavat usein juuri ne ihmiset, joilla on vähiten menetettävää ei-toivotun raskauden osuessa kohdalle.

    Ja tämä avioliiton ulkopuolisen seksin synnillistäminen on minusta aina ollut niin täysin omituista puhetta. Ymmärrän, jos joku haluaa odottaa henkilökohtaisista syistä. Mutta synniksi leimaaminen on minusta vähintäänkin liioiteltua.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails