15.11.2009

Elokuvaviikonloppu: Ystäväni Totoro ja 2012

Tämä viikonloppu sujui kahden hyvin erilaisen elokuvan parissa.

Perjantaina Karhumies ja minä menimme vahtimaan siskoni 5- ja 3-vuotiaita poikia ja haasteena oli löytää meille kaikille sopiva elokuva. Harkitsin kaikenlaisia vaihtoehtoja, kunnes huomasin Anttilan alennushyllyssä Hayao Miyazakin klassikoita. Iki-ihana Ystäväni Totoro, joka on yksi Karhumiehen ja minun lempielokuvista, tarttui heti mukaani sillä jostain syystä me emme vielä omistaneet sitä! Haaviin tarttui myös Porco Rosso ja hulvaton ranskalaiselokuva Espanjalainen kimppakämppä.

Kuten arvasinkin, Totoro upposi poikiin kuin veitsi kuumaan voihin. Minusta oli ihanaa katsoa, miten vanhempikin pikku velmu, joka ilmoitti elokuvan olevan tylsä ennen kuin DVD oli edes kunnolla ladannut, tapitti ruutua selvästi innostuneena ja syvän kiinnostuksen vallassa. Nuorempi oli aivan lumoutunut ja lopussa, kun isosisko Satsuki nousi kissabussiin etsiäkseen karannutta Mei-siskoaan, poika pongahti yhtäkkiä seisomaan ja laittoi kädet jännityksestä poskilleen. Aluksi pojat epäilivät, että iso Totoro on hirviö joka syö lapset, mutta olivat sitten hyvin helpottuneita kun selvisi että Totoro onkin ystävä ja "hyvis".

Anzi-tädillä ja Karhumiehellä oli suuri kunnia tutustuttaa pojat tämän maagisen ja iki-ihanan elokuvan mahtavaan maailmaan.



Lauantaina kokoonnuimme yhden kaveriporukan kanssa syömään ja elokuviin. Tapamme mukaan elokuvaksi valikoitui räiskintää ja mäiskintää sisältävä popcorn-elokuva, tällä kertaa Roland Emmerichin taidepläjäys nimeltä 2012. Elokuva oli juuri sitä, mitä odotinkin. Paljon tehosteita, hienoja efektejä, mahtipontista musiikkia ja suureellisia maailmanpelastuspuheita jotka peittivät alleen yksinkertaisen ja hataran juonen. Mutta mikäs siinä, minä viihdyin elokuvan parissa vallan hyvin. Olihan se toki epälooginen kuin mikä ja täynnä kaikenlaisia katastrofielokuvien kliseitä, mutta sitä saattoi odottaakin.

Minä tosin pidin siitä, että elokuvan ydinjoukko ei ollut aivan sieltä tavanomaisimmasta päästä. Fiksu ja järkevä tiedemies oli mustaihoinen muusikon poika, hänen paras ystävänsä oli intialainen, amerikkalaisen ydinperheen vastapainona ja pelastuneiden joukossa oli tiibetiläinen maanviljelijäperhe ja yhtenä tärkeänä toimijana oli venäläinen miljardööri uusperheensä kanssa. Mistä päästäänkin siihen yhteen asiaan, joka oikeasti jäi vaivaamaan minua elokuvan jälkeen. Venäläisen miljardöörin tyttöystävä oli nuori ja kaunis, helposti bimboksi luokiteltava tyttönen, joka kuitenkin osoitti elokuvan aikana omaavansa vahvan persoonallisuuden ja rohkeutta. Minä oikeasti pidin tästä hahmosta ja sitten hän kuoli. Hänen kuolemansa sivuutettiin täysin merkityksettömänä asiana, vaikka nainen oli osa elokuvan ydinjoukkoa, oli ystävystynyt muiden hahmojen kanssa ja oli muutenkin omannut tärkeän funktion elokuvassa. Olisin suonut hänen jääneen henkiin tai edes saavan arvoisensa kuoleman. Ärsyttää tuollainen.

Lauantai-illan ruokailu tapahtui La Famigliassa Helsingin Keskuskadulla, joka oli ihan OK mutta täysin ylihinnoiteltu paikka. Ei ole kiinnostusta mennä sinne uudestaan. Annoksesta tuli täyteen ja se oli ihan hyvää, mutta loppujen lopuksi ei mitenkään erikoinen. Hinnat olivat tosiaan annosten laatuun ja kokoon nähden mukavasti yläkanttiin ja totesimmekin Karhumiehen kanssa, että Helsingistä löytyy kosolti ravintoloita joissa hinta-laatu suhde on paljon enemmän kohdallaan. Menemme siis jatkossa mieluiten niihin syömään.

6 kommenttia:

  1. Totoro oli varmasti loistava valinta tuon ikäisille. Meidän 3-vuotias on myös ihan Totoron lumoissa ja kertoo omia tarinoita pikku-Totoroista ja näääääin isosta Totorosta, sekä pikku-Meistä ja Satsukista. On uskomatonta miten tuon ikäinen voi imeä itseensä niin paljon esim nimiä ja muistaa ne niin helposti - itse kun unohtaa nykyisin kaikki nimet heti ;-)

    2012 ei ole vielä minua saanut vakuutettua innostumaan sen katsomisesta. Tosin monet ovat kehuneet sitä hyvänä aivot narikkaan -viihteenä, jonka seurassa menee mukavasti aika. Varmasti tuo olisi parempi nähdä isolla kankaalla, mutta katsotaan nyt jääkö oma katsastaminen sitten dvd:lle...

    VastaaPoista
  2. Paivi: 2012 on kyllä parempi nähdä valkokankaalta efektien takia. Se on erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei oikeastaan mitään sen kummempaa.

    Vanhempi siskonpoika oli muuten ihan hämillään kun kerroin, että Satsuki oli tyttö. Hänestä kun kaikki lyhyttukkaiset ovat poikia. :-D

    VastaaPoista
  3. Mutta eikös Satsukilla ole kuitenkin hame / mekko päällä koko elokuvan ajan? Minusta se on selkeämpi tytön erotin kuin lyhyt tukka :) Mutta aika jännä että tuon ikäisellä voi jo olla noin selkeät sukupuolierot mielessä. Sikälikin, että nykyisinhän on kuitenkin niin paljon lyhyttukkaisia tyttöjä (ja pitkätukkaisia poikia).

    VastaaPoista
  4. Niinpä, ja vielä kun minulla on lyhyet hiukset ja Karhumiehellä pitkät. Minä sanoinkin tästä asiasta johon pikkumies mietteliäänä tuumasi, että "Niin." :-)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi14:05

    :) Tuntuu, että kultainen 70-luku, jossa koko piha meni inkkarisynttäreille on ohi. Pojilla on toimintasankari synttärit ja tytöillä prinsessasynttärit. Ehkä se toisaalta on sukupöuolineutraaliuden lähtökohta, että saa 5 vuotiaana käydä sen (primitiivi)vaiheen läpi, voi sitten aikuisena elää tasa-arvoisesti.
    t, isosisko, joka saa poikansa kanssa neuvotella harva se päivä siitä kutsutaanko tarhan tytöt synttäreille vai ei. Ja ne synttärit on kesäkuussa.
    p.s. täti voisi 3-vuotiaan synttärilahjaksi antaa jonkun hyvän ja kasvattavan dvd:n tyyliin totoro, nyt pojan muistikapasiteetin valtaa star wars hahmot (kiitos isoveljen ja naapurin pojan ja vanhempien jotka ei osaa kasvattaa lapsiaan pullossa)

    VastaaPoista
  6. Eihän Star Wars hahmoissa ole mitään vikaa. :-) Mutta pistetään ehdotus korvan taakse.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails