4.11.2009

I hate you so much right now!

Kävin tuossa viikonloppuna taas tiukkasävyisen keskustelun kaverini kanssa kaikkien aikojen lempikirjastani, Twilightista. Hän oli lukenut kirjan ja piti sitä oikein viihdyttävänä hömppänä - tosin ei minään sen kummempana - ja minä, joka luulin jo kykeneväni hillitsemään itseni tämän kirjan suhteen, koin tarpeelliseksi avautua tästä aiheesta. Kaverini suhtautui vaahtoamiseeni huvittuneena ja olenhan minä kieltämättä aika huvittava kun pääsen oikein kunnolla vaahtoamaan jostain asiasta. Isäni sanoo usein, että blogini hauskinta antia ovat raivoamiseni. :-) Mikaelankin mielestä etenkin Twilight-inhoni on aika huvittavaa.

Tämä pisti minut miettimään, että miksi jotkut periaatteessa harmittomat ja pahimmillaankin vain lievästi rasittavat ihmiset, fiktiiviset hahmot, ilmiöt, teokset, yms. saavat minut joskus niin pahasti kiehumaan? Minua ärsyttävät aika monetkin asiat, mutta suurimman osan kanssa oppii elämään ja oppii olemaan sen kummemmin ajattelematta niitä tai kiinnittämättä niihin huomiota. Miksi sitten jotkut saavat silmäni välähtämään punaisen eri sävyissä ja savun nousemaan korvistani ulos?

Yksi avainselityksistä on joka paikasta tuleva hehkutus. Joka tuutista tuleva ylenpalttinen palvonta ja ihastelu saattaa johtaa siihen, että rupeaa vihaamaan jotain asiaa jota on siihen asti pitänyt pahimmillaan vähän rasittavana tai korkeintaan keskinkertaisena. Esimerkiksi käy tapaus Carrie Bradshaw. Hahmo ei koskaan kuulunut suosikkeihini Sinkkuelämää-sarjassa, mutta en minä häntä inhonnutkaan. Hän kävi kuitenkin kausi kaudelta yhä rasittavammaksi ja kamalammaksi, mutta kausi kaudelta hänen fanikuntansa vain kasvoi. Lopulta rupesin inhoamaan tätä hahmoa pitkälti siitä syystä että häntä palvottiin joka paikassa niin älyttömästi.



Sitten on tapauksia, joissa jokin ilmiö jonka on itse todennut karmivaksi sonnaksi nousee ympärillä ennen näkemättömään suosioon ja sitä joutuu sitten väkisin kestämään. Esimerkiksi käy juuri Twilight, joka on kaikin puolin huonoin koskaan lukemani kirja. Ja sitä tulee nyt joka hemmetin tuutista koko ajan. Leffaankaan ei voi edes mennä pakoon kun traileria pukkaa silmille. Ehkä juuri USA:sta tilaamani T-paita lievittää ahdistustani.









Lopuksi on vielä tapauksia, joissa esimerkiksi jokin TV-sarjan hahmo on omasta mielestä aivan hirvittävä, mutta jota sarjan tekijät tunkevat väkisin kurkusta alas. Esimerkkinä tapaus Bela Talbot Supernatural-sarjassa. Bela oli hahmona täysi katastrofi, mutta Eric Kripke ja kumppanit jaksoivat koko hänen esiintymisensä ajan antaa lukuisia haastatteluja, joissa he hehkuttivat hänen olevan PARAS HAHMO IKINÄ! Lopulta tämä johti siihen, että minä olin valmis luopumaan lempisarjastani mikäli se kamala nainen olisi jatkanut sarjassa. Onneksi niin ei käynyt. Smallville-fanit tuntevat tämän ilmiön Lana Lang-ilmiönä.

Toisin sanoen, mitä vähemmän hehkutusta, sitä vähemmän inhoa. Mutta toisaalta, sitä vähemmän hupia ja viihdettä minua ympäröiville ihmisille. :-)


Onko teillä ollut samanlaisia tuntemuksia, joissa lievästi ärsyttävä asia muuttuu silmissänne suuren inhon kohteeksi joka paikasta tulevan palvonnan takia?

14 kommenttia:

  1. Täytyypä minunkin nähtävästi lukea tuo Twilight, kun sanoit sen olevan huonoin koskaan lukemasi kirja. On nimittäin vaikea uskoa, että se olisi huonompi kuin Nora Robertsin Morriganin risti, vampyyrikirja sekin. :\

    VastaaPoista
  2. Ofelia: Aikaisemmin tämä kyseenalainen kunnia kuului Lisa Jewellin kirjalle Hyvät bileet. Hömppää voi tehdä hyvin, mutta huono hömppä onkin sitten todella huonoa.

    VastaaPoista
  3. Tjaah, minä en inhoa mitään tai ketään sen takia että sitä hehkutettaisiin joka paikassa, valitsen aika hyvin inhokkini ihan omasta päästäni ;O) Carriesta en ole koskaan pitänyt, mutta lähinnä sen takia että hän oli hyvinkin rasittava persoona. Ja Lana Lang on/oli aivan kamala, näin sivulauseessa mainittakoon...
    Kaverini kieltäytyy katsomasta tai lukemasta Harry Pottereita "koska ne ovat niin suosittuja". Se on minun mielestäni perseelleen menevä perustelu ja typerä sellainen. Hehkutukseen kyllästyminen on asia erikseen mutta minä osaan niin hyvin sulkea silmäni ja korvani ettei mua mikään hetkauta ;O) Superinhokkeja minulla ei ole, super-ihkutuksia sitäkin enemmän..

    VastaaPoista
  4. Niin, ja näin Twilight-fanina täytyy todeta kirjasta sen verran että harvoin on rasittavampaa hahmoa kuin Bella luotu maan päälle. Se nainen saa vereni kiehumaan mutta en anna sen kummemmin häiritä sillä minulla on muita (krhm.) syitä seurata tätä saagaa ;O) Aikuisen naisen oli hyvin turhauttavaa lukea kirjoja koska tässä ikäkategoriassa kaikki good stuff alkaa tapahtumaan vasta neljännessä osassa, if u know what I mean...

    VastaaPoista
  5. Mikaela: Minä taas yleensä kiinnostun jostain ilmiöstä siksi, että se on suosittu. Haluan tietää, mistä kaikki puhuvat, olen utelias. Joskus tykästyn asiaan itsekin, esimerkkinä Harry Potter, joskus taas en.

    Mutta hehkutuksesta voi tulla yliannostus tai sitten se voi kääntyä päinvastaisiksi fiiliksiksi.

    VastaaPoista
  6. Bella/Bela, nimi on enne. :-)

    VastaaPoista
  7. Hyvä enne muuten, täytyy inhota jo valmiiksi tuon nimisiä ;OP

    VastaaPoista
  8. Siskoni on noita sarjan kaikki tekopirteät pimut. Ja Bella, tylsä hahmo. Jos vain hetken miettisin niin varmasti listasta tulisi pitkä. TV-hahmoja on hyvä välillä inhota, ei tarvitse oikeille ihmisille kiukutella ;-).

    VastaaPoista
  9. Nooruska: Tuo on aivan totta. Fiktiiviset hahmot eivät loukkaannu siitä, kun niitä haukkuu ja inhoaa. Voi ihan vapaasti revitellä!

    VastaaPoista
  10. Tuli vain tuosta t-paidasta mieleen, josko olet nähny tän pätkän:

    http://www.youtube.com/watch?v=RZwM3GvaTRM

    :D

    VastaaPoista
  11. Mua ärsyttää myös "Sinkkareiden" Carrie, mutta ehkä siinä hahmossa vaan tiivistyy inho sitä sarjaa kohtaan. Toinen kestoinhokkini on Buffy, hahmona ja sarjana -tosin toi paita on hieno! Itse haluaisin tollaisen, jossa Buffyn tilalla olisi Lestat! :D

    VastaaPoista
  12. Päivänsäde: Olenpa hyvinkin, ja olen blogannutkin siitä viime kesäkuussa. Loistava pätkä, kiteyttää fiilikseni sekä Twilightista ilmiönä että Edward Cullenin hahmosta vallan loistavasti.

    W: Höh, et tykkää Buffysta? Buffyhan on loistava! Kirjoitin siitä sarjasta gradunikin. :-)

    VastaaPoista
  13. Minustakin kunnon ranttaukset ovat kunnon ihkutuksen rinnalla yleensä blogien hauskinta luettavaa ;-)

    Voin hyvin ymmärtää tuon inhosi Twilightia kohtaan. Meillä oli työkaverini kanssa viime keväänä kovat keskustelut asiasta kirjan luettuamme lähes samaan aikaan, koska hän on hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi. Itse taas jostain syystä jäin koukkuun sarjaan, vaikka en siitä suoranaisesti tykännytkään - kirjoitustyyli ensimmäisessä kirjassa on vielä hakusessaan, tarina ennalta-arvattava, Bella yksi maailman ärsyttävimmistä naishahmoista todellakin... ja sarjan edetessä kirjailijan syöttämä uskonnollinen sanoma vahvistuu, mikä ei tietenkään minua hirveästi innosta.

    Mutta silti luin koko sarjan, katsoin ekan leffan ja aion katsoa seuraavankin - toivoen, että se on laadukkaammin tehty kuin ensimmäinen. Susi-Jacobista kun tuli minun suosikki.

    Paljonhan näitä ällötyksiä on itselläkin. Viime aikoina ehkä vähemmän, sillä ei tule mitään megaällötystä nyt äkkiseltään mieleen ;-)

    VastaaPoista
  14. Mulle käy yleensä niin, että tykästyn hahmoihin, joita aluksi inhoan. Jos joku saa minussa inhoreaktion aikaan, alkaa se jotenkin kiehtomaan minua ja loppujen lopuksi yleensä tykästyn hahmoon. Näin kävi mm. Chuck Bassin osalta. ;)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails