8.12.2009

Anna kun Anka avautuu

Takavuosien idolin Paul Ankan nyttemmin jo ex-vaimo Anna Anka (kyllä, tuo on hänen oikea nimensä, kas kun ei Iines) on aiheuttanut naapurimaassa melkoisen debatin miesten ja naisten asemaa sekä yhteiskuntaa koskevilla lausunnoillaan. Entinen rouva Anka puhuu kuin meidän rakkaat kotoisamme ninamikkosemme ja anusaagimimme ikään. Kunniansa saavat kuulla ruotsalaiset naiset jotka antavat itsensä rupsahtaa heti naimisiin mentyään, ruotsalaiset miehet jotka eivät osaa kohdella naisia naisina toisin kuin amerikkalaiset miehet ja ylipäätään ruotsalainen yhteiskunta jossa ei tajuta, että kotiäitiys on avain onneen. Ilta-Sanomien mukaan Anna Anka on myös sitä mieltä, että uskottomuus on aina naisen syy koska naisen tehtävä on pitää mies tyytyväisenä ja jos nainen ei tätä tehtävää täytä, niin miehellä on oikeus hakea seksiä muualta.

Joopa joo, onhan näitä jo kuultu. Minusta on aina mielenkiintoista huomata, että tällaisia lausuntoja antavat ihmiset ovat aina poikkeuksetta taloudellisesti erittäin turvatussa asemassa eläviä henkilöitä, jotka puhuvat perheen arvostamisesta ja lasten kasvatuksesta, ylistäviä sanoja, ja sivulauseessa mainitsevat että oikeastaan palvelijat tekevät kaiken työn. Että kaunis koti, kaunis puoliso ja ihanat lapset ovat parasta maailmassa, kunhan joku muu huolehtii siitä että koti, puoliso ja lapset pysyvät kauniina. Melkoisen tekopyhää ja pitemmän päälle kestämätöntä, mielestäni. Valtaosalla maailman ihmisistä ei ole tässä asiassa vaihtoehtoa. Entinen rouva Ankakaan ei näytä ajattelevan tätä puhuessaan meksikolaisista palvelijoistaan Yhdysvalloissa. Kaikki se aika, jonka nämä ihmiset (oletan joukkoon kuuluvan sekä miehiä että naisia) tekevät töitä jotta hän voi olla kotona kauniina ja hehkeänä, on heidän omilta perheiltään pois. Vai ajatteleeko hän kenties, että juuri hänen hyvinvointinsa on se tärkein asia ja muiden pitää sopeutua siihen?

Kun luin tätä juttua, välillä silmiäni pyöritellen ja välillä hihitellen, rupesin myös lukemaan sitä keskustelua jota se on Ruotsissa verkossa herättänyt. Ja olin yllättynyt. Ruotsissa, tuossa tasa-arvon mallimaassa, huomattavan iso osa Ankan sanomisia kommentoivista artikkeleista puolusti häntä ja puhui kitkerään sävyyn tasa-arvosta, töissä käyvistä naisista ja koti-isyyden valitsevista miehistä. Moni puolusti omaa tai puolisonsa valintaa ryhtyä kotirouvaksi sanomalla sen olevan valinta.

No niinhän se onkin. Valinta. Jonka mahdollistaa sellainen tilanne, jossa valinnat ovat mahdollisia. Mutta kun kaikille tämä valinta ei ole mahdollista ja vaikka olisikin, niin läheskään jokainen ihminen ei valitsisi samalla tavalla. Minulla ei itselläni ole lapsia, mutta tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän jo nyt että olisin kammottavan huono kotiäiti. Rakastan lapsia, haluan omia lapsia, mutta en ikinä valitsisi sitä vaihtoehtoa että jäisin kokopäiväisesti kotiin. Siitä ei tulisi yhtään mitään, niin se vain on.

Kotiäitiyttä valintana korostavat ihmiset näyttävät sitkeästi aina ajattelevan, että syvällä sisimmässään kaikkien naisten perimmäinen haave on olla se pullantuoksuinen ihana äiti ja hellä vaimo ja kaikki miehet haluavat olla ruoan pöytään tuovia perheen elättäjiä. Tämähän nyt ei yksinkertaisesti pidä paikkansa, on aivan turhaa väittää muuta. Eiköhän se ole kautta aikojen ollut yksi feminismin perustavoitteista, valinnanvapauden mahdollistaminen? Mutta jostain syystä tämä ajatus ja samalla koko feminismin aate on joutunut vastatuuleen.

Mitä yhteiskunnallemme on oikein tapahtunut, kun tällaiset taantumukselliset ja luutuneet ajatukset ovat taas saamassa jalansijaa ja jopa kannatusta? Kuten Nalin Pekgul, Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen naisliiton puheenjohtaja sanoo:
Artikeln illustrerar den backlash som jämställdheten drabbats av. Det är inte länge sedan alla var feminister inklusive dåvarande moderatledaren Bo Lundgren och s-ledaren Göran Persson. Något har hänt under det senaste decenniet när inte ens vår jämställdhetsminister Nyamko Sabuni vill kalla sig för feminist.

 Artikkeli edustaa sitä takaiskua, jonka tasa-arvo on kohdannut. Siitä ei ole kauaakaan, kun kaikki olivat feministejä, mukaan luettuina Ruotsin kokoomusjohtaja Bo Lundgren ja Sosiaalidemokraattien johtaja Göran Persson. Viimeisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut jotain, kun ei edes tasa-arvoministeri Nyanko Sabuni halua kutsua itseään feministiksi.

5 kommenttia:

  1. Tämä on sitä uuskonservatismia josta joskus paasasin. Vanhat, jo täysin aikansa eläneet, arvot nostavat päätään koska nämä ihmiset eivät pysty muulla tavalla käsittelemään nopeasti muuttuvaa maailmaa. Toisin sanoen oma pää ei pysy kehityksen perässä joten peräänkuulutetaan "perhearvoja" ja paluuta 50-luvulle kun kaikki oli simppeliä. Rivien välistä voisi lukea että luen nämä ihmiset siis tyhmiksi ja nyky-yhteiskuntaan vähän sopimattomiksi, ja se voi olla oikein luettukin..krhm...

    VastaaPoista
  2. Vielä kun tosiasia on se, että ydinperhe ja kotiäitiys on ainakin täällä päin maailmaa melko nuori ajatus ja suurimmalle osalle ihmisistä yhä täysin epärealistinen tavoite.

    VastaaPoista
  3. Nämä on minullekin sellaisia asioita, etten voi käsittää... Voin äitinä antaa hieman erilaisesta näkökulmasta tulevan kommentin: olen *hyvin* monilta äidiksi tulleilta kuullut, kuinka he ovat hämmästyneet sitä (hormonaalista) muutosta mikä heissä on tapahtunut äitiyden myötä. Perhearvot nousevat huomattavasti korkeammalle ja elämän prioriteetit muuttuvat.

    Itsekin olen äitiyden mukana muuttunut, mutta en silti osannut kuvitellakaan jääväni kotiäidiksi. Tiedän, olen juuri niitä "huonoja äitejä", jotka vievät lapsensa tarhaan heti vanhempainrahakauden päätyttyä ja menevät töihin. Asuntolainat vaan pitää saada maksettua, kaikilla ei edes ole varaa jäädä kotiin. (olen toki kuullut, että onhan se myös valinta, missä asuu ja miten paljon asuntolainaa on...) Minä olisin lisäksi varmaankin tullut hulluksi kotona.

    Mutta äitiys ei automaattisesti tarkoita sitä, että sen jälkeen oma elämä loppuu ja naisen tarkoituksena on vain olla äiti ja vaimo. Sanokoon nämä uuskonservatiivit mitä sanovat. Jokaisella meistä on oma valinta, onneksi :)

    VastaaPoista
  4. Ai niin Anzi, blogissani on tulossa sinulle tunnustus kunhan posti julkaisee itsensä illalla :)

    VastaaPoista
  5. Paivi, ymmärrän kyllä tuonkin puolen ja se pitää varmasti paikkansa. Tietenkin perhearvot nousevat korkealle kun sitä perhettä on ja lasten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeä asia. Eikä minulla ole mitään kotiäitiyttä tai -isyyttä vastaan. Päinvastoin, sehän on täysipäiväinen tärkeä työ! Minua vaan korpeaa sellaiset ihmiset, jotka teeskentelevät olevansa kovin perhekeskeisiä koti-ihmisiä ja jotka loppujen lopuksi tekevät hyvin vähän itse oman perheensä tai kotinsa eteen.

    Kiitos haasteesta, tsekkaan sen ja vastaan siihen niin pian kuin mahdollista.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails