31.5.2009

Supernatural uusintakatselu

Vietettyäni ensin monta tuntia Helsingin Uimastadionilla uiden ja ulkona nahkaani poltellen (se edellisvuotinen aurinkorasva lähtee hittoon, tuloksena käsivarret kutiavia rakkuloita täynnä), päätin siirtyä kotiin sohvalle ja aloittaa jo kauan sitten lupaamani Supernatural-maratonin. Ensimmäiset neljä jaksoa on nyt katsottu ja arvioitu, joten hopi hopi lukemaan ja kommentoimaan!

Saving People, Hunting Things on blogin nimi. Sinne siis.

29.5.2009

My Bloody Valentine 3D

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olipa mukavaa olla elokuvissa myöhään illalla yksin koulunpäättäjäisviikonloppuna. Sali ei ollut kovin täynnä, mutta kuitenkin sopivan täynnä jotta katsomiseen syntyi tunnelmaa.

Olen odottanut tätä elokuvaa jo useampia kuukausia. Olen lukenut siitä melko kehuvia arvosteluja, katsojien positiivisia arvioita sekä elokuvan tekijöiden myönteisiä juttuja. Rakastan kauhua lajityyppinä ja vaikka sen alalaji slasher ei ole ihan aina minun juttuni, niin kyllä pieni suolenpätkien lentely ja veribaletti on aina joskus paikallaan. Ja hei, Jensen Ackles valkokankaalla. Ei kai tarvitse sanoa enempää?

Minä pidin tästä elokuvasta erittäin paljon. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa tämän lajityypin elokuva, jonka aikana huomasin oikeasti kiinnostuvani henkilöhahmoista ja tarinasta. He eivät olleet vain typeriä uhreja, vaan persoonia ja täysiverisiä henkilöitä. Itse kauhuosuus ei elokuvassa ollut niin hyvin esillä, en varsinaisesti pelännyt elokuvan aikana kertaakaan. Sen sijaan 3D-efektejä käytettiin hyvin hyödyksi, muissakin kuin murhakohtauksissa. Elokuva menettää varmaan paljon tehoja kaksiulotteisena, tosin tietääkseni DVD-julkaisussa on mukana molemmat versiot ja 3D-rillit kaupanpäällisiksi.


Jensen Acklesin työtä oli ilo katsella. Hän oikeasti oli Tom, vaikeuksineen ja ongelmineen. Hän oli Tomina juuri sopivan ahdistunut ja pahoinvoiva, jotta häntä kohtaan tunsi sympatiaa, mutta silti tarpeeksi omituinen jotta hänen aikeitaan hieman epäili koko ajan. Ja hitto vie kamera rakastaa sitä miestä! Etenkin kolmiulotteisena. :-) Pidin myös Jaime Kingin esittämästä Sarahista, joka ei alistunut kohtaloonsa.

Kaiken kaikkiaan My Bloody Valentine 3D oli minusta hyvä elokuva, jonka haluan hankkia omaan hyllyyni. Suosittelen ennakkoluulottomille kauhun ystäville.

Janice Dickinson, huippu malli ja huippu kännissä

Kirjoitin tässä taannoin Janice Dickinsonista, tuosta kreisistä entisestä huippumallista jota kohtaan tunnen tietynlaista pelon- ja ihmettelynsekaista ihailua. Nainenhan on ihan seinähullu ja varmaan oikeassa elämässä kamala ämmä, mutta jotenkin omalla tavallaan varsin mahtava tyyppi.


La Dickinson kävi Suomessakin opettamassa Huippumalli Haussa -sarjan tytöille miten hommat mallimaailmassa hoidetaan. Itseltä jäi tuo jakso valitettavasti näkemättä - pitää äkkiä bongata se Nelosen sivuilta - mutta Dickinsonin esiintyminen on herättänyt huomiota Jenkeissä asti. Jezebelin naiset ovat ainakin suunnattoman innoissaan. Ja kukapa ei olisi, Jezebelin linkittämä video on aika huippua katsottavaa!

Suosittelen muuten, että kaikki "Mitä ne ulkomaalaiset meistä ajattelee" -nillittäjät lukevat Jezebelin tekstin kommenttiosion. Vaikka eihän mikään saa niitä rasittavia mäkättäjiä hiljaiseksi.

28.5.2009

Photoshop of horrors, the Supernatural edition

Tällä kuvalla CW sitten promoaa Supernaturalia. Poikien päät on otettu toisista kuvista ja liimattu kehojen päälle. Näinkö köyhä CW on, ettei sillä ole varaa ottaa uusia promokuvia? Tämä kuva on oikeasti aika epäilyttävän näköinen, todella luonnoton ja outo. Jotenkin huvittavaa, koko juttu.


Alkuperäinen kuva löytyy täältä.

My Bloody Valentine 3D

Huomenna, illalla, klo 21, Tennispalatsi, sali 2, rivi 6, paikka 18. My Bloody Valentine 3 D. Lentäviä mainarin hakkuja, kohti juoksevia ihmisiä, irtoilevia ruumiinosia, verta, väkivaltaa ja Jensen Ackles kolmiulotteisena. Saa liittyä seuraan, Karhumies ilmoitti jäävänsä suosiolla kotiin. :-)

25.5.2009

Ketä julkkista muistutan?

Bisquits heitti haasteen, joka ei ollutkaan niin helppo kuin luulin. Ketä julkkista muistutan? Tosiasia taitaa olla, että en varmaan ketään kunnolla, mutta joskus nuorempana minulle sanottiin että näytän Sigourney Weaveriltä. Olemme molemmat pitkiä ja tummahiuksisia, tosin Sigourney Weaver on minua aika lailla hoikempi.

Enkä voi sanoa pistäväni tätä vertailua pahakseni, vanhana Alien fanina.

Vattat täynnä

Viime viikonloppu, torstaista sunnuntaihin, meni Karhumiehen vanhempien luona Satakunnan maisemissa. Appiukkoni täytti pyöreitä vuosia ja toki me menimme auttamaan juhlavalmisteluissa. Itse juhlat olivat todella hauskat ja ne sujuivat erittäin hyvin.

Se paha puoli tuossa anoppilassa vieraillessa on, että sitä ruokaa tulee aina ovista ja ikkunoista. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, minä jos kuka nautin syömisestä ja ruuasta, mutta sieltä tullessa on aina maha ihan piukeana. Etenkin Karhumiehen mummu on tässä asiassa kunnostautunut, ei seitsemän sorttia riitä kun hän kattaa kahvipöydän. Minä en siis valita, ne ruuat ovat todella hyviä. Mutta jos oppisi jotain itsehillintää, ettei aina kaikkea tarvitsisi maistaa. Kolmea kertaa.



Työmatkoilla polkupyörän selässä ja salilla säkkiä hakatessa tulee tosin taas hyvä omatunto ja sitten voi taas syöpötellä seuraavalla Satakunnan reissulla.

20.5.2009

Paholaisen oikea käsi

Kevyttä keskiviikkoillan lukemista halajavat katsokoot muualle.

Oma suhteeni järjestäytyneeseen uskontoon on jo pitemmän aikaa ollut jonkinasteisessa kriisissä. En ole ateisti, eikä minusta koskaan sellaista tulekaan. Mutta minulle uskonto ja usko ovat kaksi täysin eri asiaa. Uskonto on ihmisten luoma ja ylläpitämä järjestelmä, usko on jotain todellista ja aitoa, joka asuu ihmisen sisällä.

Yhdestä asiasta tosin olen varma. Katolilainen kirkko on paholaisen oikea käsi maan päällä. Se on läpeensä mätä, karmiva, ahdistava, korruptoitunut ja tuhoisa instituutio, joka on todella rajun uudistumisen ja täydellisen muutoksen tarpeessa. Sen harjoittama hiljaisesti hyväksytty alistamisen, taantumuksellisuuden, seksismin, syyllistämisen, vaikenemisen ja henkisen piinaamisen kulttuuri on karmivampaa, hirvittävämpää ja enemmän veret seisauttavaa kuin kieroutuneinkaan kauhuelokuva.
The five-volume study concluded that church officials encouraged ritual beatings and consistently shielded their orders' paedophiles from arrest amid a "culture of self-serving secrecy".
Miten mikään taho, instituutio, tai yhteisö voi hiljaa hyväksyä keskuudessaan tapahtuvan laajamittaisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan sekä vielä asettua puolustamaan näitä keskuudessaan asuvia piruja, menee täysin yli minun käsityskykyni. Nämä ihmiset ja minä emme usko samaan jumalaan, se on varma.

Kuva: Dreamstime

Miksi hyvät aina loppuu?

Taloudelliset vaikeudet koettelevat tällä hetkellä kaikenlaisia tahoja, jopa sellaisia joilla on aikaisemmin mennyt hyvin. Amerikkalaiset TV-yhtiöt ovat kiristäneet vyötään ja teroittaneet kirveitään, mikä merkitsee surullisia hyvästejä monelle TV-sarjalle.

Käsikirjoitetut TV-sarjat ovat tunnetusti kalliita tuottaa, vaikka ne vastaavasti voivatkin antaa paljon. Sen sijaan tosi-TV on melko halpaa tuottaa, mutta saako niistä loppujen lopuksi mitään irti? Kannattaako laman aikana panostaa pinnalliseen höttöön vai pistää varoja kaukonäköisemmin tasaiseen laatuun? Itse pyrin kyllä aina suosimaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, se on osoittautunut kestävimmäksi ratkaisuksi.

Omista suosikeistani lopetustuomion on saanut Terminator: Sarah Connorin aikakirjat, jota tehtiin Yhdysvalloissa vain kaksi kautta. Sarja kuuluu niihin scifi ja kulttisarjoihin, joista on puhuttu paljon mutta jotka eivät ole saaneet katsojia. Lisäksi kalliit tuotantokustannukset kai koituivat viimeiseksi naulaksi sarjan arkkuun.

Supernaturalin kohtalo on ollut tuotantokaudesta toiseen vaakalaudalla, milloin mistäkin syystä. Yksi syy on ollut sen kotikanavan CW:n nihkeä suhtautuminen, joka on kuitenkin näyttänyt muuttuneen. Supernatural ei ole kuulunut sen tarkkaan rajattuun kohderyhmään, eli pinnallisiin teinityttöihin joiden käsitys hyvästä TV-sarjasta on Gossip Girl ja 90210.

Tänä vuonna sarja sai poikkeuksellisesti tilauksen viidennen kauden jaksoille jo aikaisin kevällä, joten ensi vuoden ajan saamme vielä nauttia Samin ja Deanin komeasta seurasta. Mutta sen jälkeen? CW on vaikeuksissa, kukaan ei katso sitä teinihöttökanavaa, ja sen lopettamisesta on puhuttu. Toisaalta, sarjan luoja Eric Kripke on usein kertonut että hän haluaisi lopettaa Supernaturalin viidennen kauden jälkeen ja tuolloin loppuvat myös pääosanesittäjien sopimukset. Omasta mielestäni viisi tuotantokautta on juuri sopiva kesto Supernaturalin kaltaiselle sarjalle, mutta ken tietää?

Toivottavasti se ei kuitenkaan koe Salaisten kansioiden puuroutunutta ja pöhöttynyttä kohtaloa.

19.5.2009

Bones - antropologista hupia

Yleensä katson TV-sarjoja niin, että eläydyn ja keskityn niihin voimakkaasti. Haluan ja kaipaan suuria, monta jaksoa kestävistä juonikaaria, hahmoja jotka kehittyvät ja kasvavat sarjan mukana, syvyyttä ja merkitystä. Mutta aina välillä on mukava löytää draamasarja, jossa tällaiset seikat eivät ole niin tärkeitä ja jota voi seurata ihan huvikseen. Tällä hetkellä Bones on minulle tällainen sarja.


Katsoin Bonesia muutama vuosi sitten satunnaisesti ja pidin näkemästäni. Sarjan esitysajan ja muiden seikkojen takia se kuitenkin jäi, kunnes Karhumies sai minut siihen uudestaan mukaan. Bones on ikään kuin (typerän ja tylsän) CSI:n rennompi ja hauskempi sisarpuoli. Sen käsittelemät tapaukset ovat aika erikoisia, raakoja ja ällöttäviäkin, mutta niihin ei suhtauduta turhan vakavasti. Henkilöhahmot ja heidän väliset suhteet, niin ammatilliset kuin henkilökohtaisetkin, saavat sarjassa enemmän huomiota.

Itse päähenkilö Temperance "Bones" Brennan on huippuälykäs oikeustieteellinen antropologi, joka selvittää työryhmänsä kanssa ja yhteistyössä FBI:n kanssa kuolemantapauksia ruumiita ja niiden jäänteitä tutkimalla. Bonesin yhteyshenkilö FBI:ssa sekä hänen läheinen työparinsa on Seeley Booth, joka joutuu hyvin usein toimimaan puskurina ja tulkkina sanavalmiin ja sosiaalisesti erikoislaatuisen Bonesin ja muun maailman välissä. Bonesin ja Boothin välillä on tietenkin myös muunkinlaisia, romanttisempia, viritelmiä ja säpinöitä.

Omasta puolesta on sanottava, että tämä sarjan keskiöön nostettu "alkaaks ne vai eiks ne ala olee" -jännite Bonesin ja Boothin välillä ei oikeastaan kiinnosta minua lainkaan. Paatuneena ja kaikki temput nähneenä TV:n katsojana tunnistan tällaisen toisilleen tarkoitetun parin kun sellaisen näen. Bones ja Booth päätyvät väistämättä yhteen, se on vain ajan kysymys. Kaikki muu siinä välissä on vain ajan täytettä.


Sen sijaan Bonesin tutkijatovereiden ja ystävien Angelan ja Hodginsin välinen suhde on mielestäni jotain mahtavaa! Nämä hahmot ovat saaneet kehittyä siinä sivussa ja he ovat nopeasti nousseet suosikeikseni. Eikä vähintään sen takia, että älykäs Hodgins on kiharoine hiuksineen, vinoine hymyineen ja veikeine silmineen mielestäni syötävän ihana tapaus. :-) Suuri olikin järkytykseni, kun heille tulikin muutama jakso sitten täysin yllättävä ero aivan typerän syyn takia! Sellainen peli ei vetele, Angelan ja Hodginsin on palattava yhteen tai muuten! Ja kyllä se Zach saisi myös palata takaisin.

Bones perustuu kirjailija Kathy Reichsin luomiin hahmoihin - ja sarjassa Bones kirjoittaa suosittuja romaaneja, joiden päähenkilö on nimeltään Kathy Reichs - ja olenkin nähnyt muutamia kappaleita kirjastossa. Onko kukaan muu lukenut näitä kirjoja? Ovatko ne hyviä?

Seuraako joku muu Bonesia? Mitä tykkäätte?

15.5.2009

It's a cruel, cruel, cruel summer, now you're gone...

...leaving me with a hiatus from hell.

Supernaturalin kaikin puolin mahtava neloskausi loppui tänään. Niin monta palasta loksahti kohdalleen! Niin moneen kysymykseen saatiin vastaus ja päästiinpä siinä parista lihaa ikävästi hiertäneestä piikistäkin eroon.

Mutta, tästä tulee pitkä kesä. Siihen auttaa vain koko kesän kestävä mahtava uusintakatselumaratoni. Maratoniblogille on jo keksitty nimi, banneriakin on hiottu ja koko hoito odottaa täällä Bloggerin uumenissa henkiin heräämistä.

Pysykää kanavalla.

14.5.2009

I don't get it

Varmaan jokainen meistä tuntee joskus olonsa oudoksi kun ei vaan voi innostua asioista, joista muut vouhkaavat. Jotkut asiat, ilmiöt, tapahtumat tai ihmiset ovat ihan käsittämättömän suosittuja eikä millään pysty ymmärtämään miksi. Itsellä näitä on muutamia.


1. Jääkiekko

Olen ehdottomasti enemmän jalkapalloihmisiä, vaikka en ylipäätään harrasta penkkiurheilua. Jääkiekon viehätys menee minulta melko lailla yli hilseen. Minusta peli on sekava, tylsä ja meluisa.










2. Maito

Maistuu lehmältä ja aiheuttaa oksennusreaktion.













3. Angelina Jolie

Hän on kaunis ja hän osaa näytellä. Mutta maailman kaunein nainen? Seksi-ikoni? Tämä huomionkipeä sarja-adoptoija joka vaikuttaa siltä, että hän olisi jämähtänyt teinivuosien pseudo-goottivaiheeseen? Oletteko tosissanne?










4. CMX-yhtye

Parhaimmillaankin musiikillisesti keskinkertainen rock-bändi jolla on ihan hyviä sanoituksia. Ei todellakaan mitään sen erikoisempaa.






5. John Hamm

Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että hänen hahmonsa Don Draper Mad Men -sarjassa on minusta säälittävä nurisija, mutta tämän miehen vetovoima ei pure minuun millään tasolla.

13.5.2009

Syntymäpäivädrinkeillä

Kävimme tänään perheen kanssa juomassa äitimme syntymäpäivän kunniaksi drinkit Helsingin keskustassa sijaitsevassa A21 Cocktail Loungessa. Pappa betalade, joten otettiin pikkusiskon, Karhumiehen ja pikkusiskon poikaystävän kanssa toisetkin. Hyviä olivat! Itse join Rose Martinin sekä Birch coolerin, mikäli muistan drinkkien nimet oikein. ;-)


Henkilökunta oli mukavaa ja asiantuntevaa ja itse paikkakin oli oikein viihtyisä. Alkoholiton tarjontakin oli hyvin tyydyttävää. Hintataso ei tosin salli tiheää käyntiväliä, mutta kyllä tuonne voisi taas joskus koota tyttöporukan mukaan ja nauttia tyylikkäät aikuiset drinksut.

Ihmiset jotka purkavat vihaansa lapsiin

Helsingin Sanomien aamun uutinen kahdeksanvuotiaaseen tyttöön kohdistuneesta väkivallasta toi mieleeni monen vuoden takaisen tapauksen, joka saa yhä vereni kiehumaan. Asuin tuolloin yhä Turussa. Olin noussut bussiin Turun Kauppatorilla iltapäivällä noin klo 15 aikoihin, matkalla yliopistolle. Bussi oli melko täynnä. Toisella puolella käytävää istui noin 12-vuotias tyttö ja häntä vastapäätä hyvin epämiellyttävän näköinen ja oloinen pultsari. Oikein kunnon spurgu, sellainen joka ei ollut käynyt kylvyssä viikkoon.

Tämä pultsari sitten häiriköi tyttöä jatkuvalla soitolla. ”Missä sä käyt koulua?” ”Mä tuun sun kouluun kattomaan sua.” ”Mä seuraan sua sinne.” hän sanoi lakkaamatta. Tyttö oli hyvin reipas ja rohkea, hän käski monta kertaa topakasti ja kuuluvaan ääneen tyypin jättämään hänet rauhaan. Minunkin hermoni siinä menivät ja sanoin äijälle, että pitää turpansa kiinni. En jaksanut kuunnella hänen ärsyttävää ääntään ja sitä raivostuttavaa jankutusta!

Mutta sitten tyyppi pyysi tyttöä näyttämään sormessaan ollutta sormusta. Kun tyttö ei tähän suostunut, äijä kävi häneen käsiksi. Tarttui ranteesta ja puristi todella kovaa. Tyttö säikähti ja purskahti itkuun ja minun mittani täyttyi lopullisesti. Nousin ylös, irrotin äijän otteen ja sanoin hänelle ääni vihaa täynnä että valitsisi oman kokoisia kiusattavia! Pyysin tyttöä istumaan viereeni ja istuimme niin että hän oli ikkunan vieressä ja minä käytävän vieressä. Tarjosin hänelle nenäliinoja, jotka hän ottikin kiitollisena vastaan. Spurgu jäi onneksi ennen tyttöä pois, niin siitäkin riesasta päästiin. Tyttökin pääsi turvallisesti kotiin.

Tässä tapauksessa minua ei raivostuta eniten spurgun käytös. Kaikista eniten minua raivostuttaa se, miten joka ikinen toinen kanssamatkustaja kyseisessä bussissa antoi näiden asioiden tapahtua! Muistan vieläkin minua vastapäätä istuneen keski-ikäisen naisen helpottuneen huokaisun, kun minä menin tilanteeseen väliin ja hänen ei tarvinnut. Pelkureita koko sakki. Harmittaa vieläkin, etten haukkunut heitä pystyyn noustessani bussista!

Onneksi Helsingin Sanomien uutisoimassa tapauksessa tyttö sai apua ja varmasti todistajiakin kyseistä rasistista porsasta vastaan.

Muutama vuosi edellä kerrotun tapauksen jälkeen minä näin sen saman tytön bussissa. Hän katsoi minua, tunnisti ja hymyili. Minä hymyilin takaisin.

12.5.2009

Euroviisut, hjälp mig!

Minä inhoan Eurovision laulukilpailua. Minä rakastan campia, näen huumoria yliampuvassa roskassa, rakastan musikaaleja ja olen heikkona korneihin teinileffoihin. Mutta Euroviisuja vihaan.

Avauduin tästä viimeksi neljä vuotta sitten, jolloin en ollut katsonut koko kisaa vuosiin. Kun Lordi meni ja putsasi pöydän, olin innoissani. Josko viisuista tulisi sittenkin taas hauskat? Joko niistä voisi taas nauttia kaveriporukassa hölmöyksille nauraen?

Ei, ei voinut. Jos mahdollista, kisasta tuli Lordin voiton jälkeen vielä hirveämmät. Se tajuton rahamäärä mikä niihin käytetään ja se käsittämätön tosikkomaisuus, millä jotkut fanit siihen kisaan suhtautuvat ovat kääntäneet minut koko touhua vastaan.

Myönnän kyllä, että Euroviisuinhoni on osittain ihan puhtaasti periaatteellista, sillä viisufanaatikkojen ärsyttäminen on aika hauskaa puuhaa. :-)

Joskus tosin hyräilen Johnny Logania. Yksin ja hiljaa. Tietenkin. Joku roti, hei!

11.5.2009

Jukka Kajava on oikeasti kuollut. Uskokaa jo!

Olen käyttänyt Google Analyticsia täällä jo jonkun aikaa, koska se on mielestäni hyvä tapa pitää lukua siitä, mistä kaikkialta blogiini tullaan ja millaisilla hakusanoilla. Mitä hakusanat sanovat tämän Dominon näkyvyydestä? Mitä kaikkea ihmiset netistä hakevatkaan? Oman blogini hakutulokset ovat vähintäänkin huvittavaa luettavaa.

Tämän vuoden alusta suosituimpiin hakusanoihin kuuluvat muiden muassa nämä helmet. Olen poiminut tähän suosikkini, tylsempiä hakusanoja on muitakin.

Anzi Karhumies

No ei se ole minun nimeni. Oikea sukunimeni on kaksiosainen. Mutta kyllä, täällä kirjoittelee Anzi joka on naimisissa Karhumiehen kanssa. Eikä taida maailmassa olla muita Anzi Karhumiehiä kuin minä, vai onko?

Jukka Kajava

Tämä jaksaa ihmetyttää vuodesta toiseen. Jukka Kajava, tuo ärsyttävä Helsingin Sanomien kulttuurikriitikko jonka mielipiteet olivat aina vääriä ja tyhmiä, kuoli melkein tasan neljä vuotta sitten. Kirjoitin silloin siitä postauksen ja se on sitten seurannut tätä blogia kuin hai laivaa siitä lähtien. Neljän vuoden jälkeen sanaparit "jukka kajava" tai "jukka kajava kuollut" ovat yhä suosituimpien hakusanojen kärkikymmenikössä, joiden kautta blogiini tullaan.

Haluavatko ihmiset todellakin varmistaa, että hän on vaihtanut hiippakuntaa? Uskokaa pois, näin on. Kuollut on ja kuopattu. Soittakaa vaikka Hesariin ja kysykää.

Dibleyn kirkkoherra

Yksi kaikkien aikojen parhaimpia komediasarjoja. Todellinen helmi. Olen iloinen, jos joku on löytänyt tämän hienon sarjan minun blogini kautta.

Tapani Koivuniemi

Jos joku herää tajuamaan tämän henkilön pahat teot blogini kautta, niin hyvä vaan. Olen iloinen, että taannoinen kirjoitukseni aiheesta herätti niin paljon keskustelua ja että sitä käydään vieläkin lukemassa.

Spotify kutsu

Sori, minulla on vain ilmaisversio käytössä. Ei siis ole kutsuja jaettavana.

Huonoin kirja

Arvatkaa kaksi kertaa, mihin postaukseen näillä hakusanoilla tömähdetään? Myhäilen tyytyväisenä tietäen, että olen ehkä käännyttänyt monta sielua pois siitä kauheudesta. Kiäh, kiäh!

Depeche Mode Suomeen

Ne kävi jo. Kolme vuotta sitten. Saisivat tulla uudestaan.

Julkkis seksi

Kyllä minä joskus kerron seksikkäistä julkkiksista, mutta se julkkisseksi on kyllä enemmän Seiskan heiniä.

Kivat tissit

On ne ainakin Karhumiehen mielestä kivat. Mutta en minä niitä täällä ole esitellyt, enkä esittele, joten olkaa hyvä ja poistukaa. Täällä ei ole mitään nähtävää.

Tilaa huora

Oikeasti? Joku luulee löytävänsä tällaisen palvelun Googlen kautta? Oi aikoja, oi tapoja. Oi ihmisten epätoivoa ja typeryyttä.

Loppuhuipennuksena henkilökohtainen suosikkini:

Domino seksiä

Liittyy tämä nimenomainen fetissi sitten niihin kekseihin tai niihin pelinappuloihin, niin en taida haluta tietää enempää.

9.5.2009

On vain kaksi tapaa harrastaa seksiä

Tuli sitten taas tänä aamuna saatua lisätodisteita siitä, miten ihmiset ovat idiootteja. Klamydia ja kuppa jylläävät sukupuolitautitilastoissa. Kondomia ei käytetä, kuka mistä mikin syystä. Ainoa hyväksyttävä syy siihen, että se kondomi jää yöpöydän laatikkoon seksin aikana on yhdistelmä vakituista parisuhdetta ja jotain muuta ehkäisykeinoa. Tai sitten, jos yritetään oikeasti lisääntyä. Kaikki muut syyt ovat tekosyitä ja ihmisen omaa laiskuutta sekä itsekunnioituksen puutetta.

"Mutku me vaan oltiin niin kännissä." Pötypuhetta. Humala ei koskaan oikeuta typeriä tekoja, varsinkaan mitä tulee seksiin. Eri asia on, jos on sammunut ja kumppani ei sitä kunnioita. Mutta silloin onkin kyseessä raiskaus.

"Se tuntuu paremmalta ilman kortsua." Seli, seli. Virtsaaminen tuntuu paremmalta kun se ei kirvele. Ja rakkulat tuolla alhaalla eivät nekään tunnu kivalta.

Myönnetään, oma seksuaalihistoriani koostuu yhden käden sormilla laskettavasta määrästä kumppaneita ja ainoastaan yhdestä varsinaisesta parisuhteesta, eli en kuulu varsinaisesti mihinkään riskiryhmään. Mutta nekin pari pre-Karhumies kokemusta olisivat voineet johtaa sukupuolitautien poliklinikalle, aborttiklinikalle tai hautausmaalle, mikäli oma itsekunnioitukseni ei olisi ollut kännissäkin kohdallaan.

Tytöt ja pojat, kuunnelkaa Sleepy Sleepersiä. He se aikoinaan parhaiten sanoivat:

8.5.2009

Supernatural uusintakatselu

Television Without Pityn Supernatural-foorumilaiset ovat järjestämässä kesäksi Supernaturalin kaikkien tähän mennessä näytettyjen neljän kauden uusintakatselukierrosta. Ideana on katsoa pitkääkin pitemmän kesätauon aikana koko sarja alusta tähän hetkeen asti, kolme jaksoa viikossa.

Olen itse aika huono uusintakatselija. En enää harrasta samanlaisia maratoneja kuin nuorempana ja lempisarjastanikin olen nähnyt suurimman osan jaksoista vain kerran. Mutta tähän aion mennä mukaan, kunhan saan Karhumiehen serkulta takaisin ekan kauden DVD-boksini. Palan innosta nähdä, miten sarjan suurempi tarinakaari avautuu näiden neljän kauden aikana.

Todennäköisesti en jaksa keskustella jaksoista TWoPin foorumeilla niiden hysteerikkojen kanssa, jotka ylianalysoivat kaiken ja viettävät todennäköisesti suurimman osan ajasta itkien sitä, miksei sarja voi olla täsmälleen samanlainen kuin mitä se oli ekalla kaudella. Fanit. Hulluja koko sakki.


Niinpä tuon ajatukseni tänne. Tänä kesänä siis luvassa Supernaturalin jokainen jakso Anzin arvioimana. Kolme kertaa viikossa. Tarkistakaa turvavyönne. :-)

7.5.2009

Digi, digi, digitytöt

Töissä on ollut täysi kammoviikko, enkä ole iltaisin omannut tarpeeksi energiaa päivittääkseni blogiani. Töistähän en sitä pääse päivittämään, koska työpaikkani johto pelkää nettiä. Tämä on ainakin minun teoriani.

Olen kuitenkin ehtinyt tutustua monta muutakin bloggaajaa ilahduttaneeseen Digityttöjen sivuun. Digitytöissä on asennetta. Juttua heitetään stereotypioita hyväksi käyttäen - tumma rillipää on se fiksu, blondi on se höpsö - mutta hauskalla ja raikkaalla tavalla. Mikä parasta, täältä voi jopa oppia jotain! Kannattaa tutustua.

4.5.2009

Ennenaikainen ilo

Oli sitten se työpaikan hetkellinen paluu nykyaikaan pelkkä vappupila. Tänään oli samat estot päällä kuin ennenkin. Sen kunniaksi kuvasarja muutamasta kaikkien aikojen raivostuttavimmasta fiktiivisestä hahmosta.

Huomiona todettakoon, että Edward Cullenia lukuun ottamatta he kaikki esiintyvät teoksissa joista minä pidän erittäin paljon. Ehkä juuri siksi nämä mädät omenat maistuvat niin karvailta.

Wesley Crusher, Star Trek: The Next Generation

Koko universumin täydellisin olento. Tai näin ainakin Gene Roddenberry meille halusi uskotella. Wesleytä esittänyt Wil Wheaton inhoaa hahmoa itsekin, joten eiköhän se sano kaiken.

Ally McBeal

Neuroottinen, itsekeskeinen, ylimielinen, läheisriippuvainen, selkäänpuukottava säälittävä vikisijä, jota meidän piti pitää jonain feministisenä ikonina. Älkää viitsikö naurattaa!

Edward Cullen, Twilight-saaga

Arvon naiset: Mies, joka seuraa sinua salaa, hiipii makuuhuoneeseesi katsomaan sinua kun nukut, saa omituisia raivareita seurassasi, on sairaalloisen mustasukkainen sinusta ja on pohjimmiltaan verenhimoinen tappaja vaikka onkin tukahduttanut himojaan muutaman vuosikymmenen ajan, ei ole romanttinen ja ihana. Hän on psykopaatti. Muistakaa nämä sanani, kun kolkutatte Ensi- ja turvakodin ovea keskellä yötä viidennen kerran vuoden aikana.

Bela Talbot, Supernatural

Pelkkä tämän kuvan katsominenkin saa verenpaineeni nousemaan. Ehkä mielestäni yksi kaikkien aikojen katastrofaalisimmista hahmoista. Tämän hahmon jokainen esiintyminen oli yhtä miellyttävä kokemus kuin juurihoito ilman puudutusta. Tosin juurihoidolla on yleensä tarkoitus, toisin kuin tällä Metallicarin häpäisijällä. Raivostuttava ja turha ovat kaksi adjektiivia, joiden ei pitäisi kohdata yhdenkään fiktiivisen hahmon kohdalla. Bela Talbotin kohdalla ne kuitenkin harjoittavat villiä eläimellistä haureutta.

Carrie Bradshaw, Sinkkuelämää

Pukeutumisrajoitteinen hysteerikko, joka ei koskaan ollut omasta mielestään itse syypää mihinkään parisuhdesotkuihinsa, jonka ympärillä koko New York pyöri, joka oli lapsellisuudessaan ja idioottimaisuudessaan aivan omaa luokkaansa. Sitten tuli Sinkkuelämää elokuva, ja Carrie kasvoi aikuiseksi. Ihme tapahtui.

Mr. Big, Sinkkuelämää

Itseään täynnä oleva henkisesti ikuinen räkänokkainen pikkupoika, jonka sydämen valittu on itseään täynnä oleva henkisesti ikuinen kiukutteleva pikkutyttö. Vakka, kansi, jne.


Marianne Dashwood, Jane Austenin Järki ja tunteet


Mariannen tehtävä maan päällä on hänen omasta mielestään kertoa meille kaikille, miten meidän tulee elää tunne-elämäämme. Koska hän elää sitä niin täysillä ja ylikierroksilla, hän on myös ylin auktoriteetti sen suhteen, miten meidän muiden tulisi oikeasti kokea nämä asiat. Tämän hän kertoo ympäristölleen mahdollisimman näsäviisaasti ja ylimielisesti. Onneksi Marianne kasvaa kirjan aikana ihmisenä ja kamalan sydänsurun seurauksena tajuaa, että kaikkea ei voi elää tunteen kautta.

3.5.2009

Key Lime Pie


Tämä herkullinen piirakka osoittautui vappupiknikin hitiksi. Tein sitä ensimmäistä kertaa ja olin luonnollisesti aika hermona. Lopputulos on kuitenkin suussa sulava. Piirakkaa varten pitää hankkia kondensoitua maitoa eli tiivistemaitoa (condensed milk), jota saa Suomesta ainakin etnisistä kaupoista, suurimmista marketeista ja Stockmannilta. Täältä löytyy ainakin yksi ohje, jonka avulla sitä voi tehdä kotona.

Pohja
100 g täysjyvä Digestive keksejä
3 rkl (ruoko)tomusokeria
50 g voita

Täyte
4 munan keltuaista
1 tlk (n. 400 g kondensoitua maitoa eli tiivistemaitoa)
4 limen mehu (n. 1,25 dl)
2 tl raastettua limen kuorta

Koristeeksi
2 dl kuohukermaa
2 limeä ohuina viipaleina

Rouhi keksit pieniksi muruiksi. Mitä pienemmiksi, sen parempi. Sekoita joukkoon tomusokeri ja huoneenlämpöinen voi. Painele muruseos kevyesti piirakka- tai irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 20 - 22 cm) pohjalle. Painele muruseosta vielä lasin pohjalla, jotta pohjasta tulee tiivis.

Mittaa täytteen ainekset kulhoon. Sekoita vatkaimella noin kolme minuuttia, kunnes täyte hieman kuohkeutuu. Kaada täyte vuokaan. Paista 170 - 175 -asteisessa uunissa 10 - 12 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt mutta liikkuu vielä vuokaa heiluttaessa. Täyte ei saa ruskistua.

Ana piirakan jäähtyä huoneenlämmössä ja nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään kolmeksi tunniksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Levitä tai pursota vaahtoa piirakan päälle. Koristele ohuilla limeviipaleilla.

2.5.2009

Vappu, vapumpi, vapuin

Tämän vapun saldo on: puoliksi palanut naama täydennettynä silmälasikuvioilla, toteamus, että Key Lime Pie -piirakkaa pitää tehdä toistekin, sekä tänään ensin sydäntäsärkevää Supernaturalia ja sen jälkeen kuusi tuntia putkeen Paris Hilton's My BFF -ohjelmaa sohvalla maaten.

Mutta se vappu. Minut haastettiin ja otin haasteen vastaan. Kännykkä ja pokkarikamera saivat laulaa.

Kaikki alkoi lakituksesta:



Jota myös taikametsän väki oli saapunut seuraamaan:


Päheine kenkineen:



Ja olipa pari Tuhannen hehtaarin metsän asukkiakin eksynyt mukaan:


Väkeä oli paljon, ja kaikki kylpivät auringossa:


Ja sisätiloihinkin oltiin saatu palanen aurinkoa:


Sekä muuta ihanaa ja makeaa. Rakkautta, rakkautta!


Baarissa bändi oli jo lopettanut:


Mutta onneksi yleisö tarjosi viihdykettä:


Päätin keskittyä olennaiseen:


Kotimatkalla oli hieman ahdasta:


Mutta onneksi aamulla oli väljempää:


Ja kengätkin olivat rentoon oleskeluun sopivat:


Vaikka kännykkä osoittautuikin hyödyttömäksi kapistukseksi:



Mutta onneksi ruoka oli hyvää (Key Lime Pie:n ohje seuraa)

Ja vappuheilakin löytyi. Tämä karhumies oli vähintään yhtä kova lähentelemään kuin se oikea Karhumies.


Mutta rakkaus ei katso rajoja, kuten hai ja Lumikki niin tyynesti osoittivat:


Oma sauna on hyvä olla mukana:


Koskaan ei katsos tiedä, kuinka kauan pitää odottaa:


Osa ruuasta jäi syömättä:


Mutta suurin osa tuli mukana kotiin. Huomaa hieno rokkipussukka, made by Larisse K!


Illalla rokattiin. Lujaa.


Ja sitten painuttiin unten maille.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails