Paluu lehmälandiasta

Siinähän se viikonloppu hurahti kuin siivillä! Oli lievästi sanottuna eksoottinen kokemus matkustaa koko matka Tampereen ja Bremenin kautta Itä-Friisiaan (saksaksi Ostfriesland) vapaa-ajan taloon (mikään mökki se ei tottavie ollut), saunomaan ja pelaamaan Guitar Heroa ja Singstaria. Sekä tietysti syömään hyvin ja juomaan olutta.

Itä-Friisia on saksalaisten mielestä pahinta takahikiää, kaikkien maalaisvitsien peruskauraa, eikä se tämän lyhyen visiitin perusteella ole ollenkaan liioiteltua. Maisema koostui lähinnä lampaista, lehmistä, tuulimyllyistä, lannanhajusta ja sellaisista pelottavan täydellisen idyllisistä saksalaisista kylistä, jotka saavat minut aina varuilleni. Tiedättehän sellaiset kylät joiden joka ikkunassa on täydelliset kukka-asetelmat, pitsiverhot ja koriste-esineet ja pihalla päivystää tonttuarmeija. Minä olen aina ollut aika epäluuloinen sellaista maisemaa kohtaan, liika täydellisyys on pelottavaa.

Myös hollantilaiset ystävämme naureskelivat tälle saksalaiselle erityispiirteelle. Hollantilaisille saksalaiset kun ovat vähän niitä rakkaita naapureita joiden edesottamuksille hihitellään ja jotka ovat jalkapallo-ottelussa mieluisimpia vastustajia. Tämä ei silti estänyt meitä kuuntelemasta monia hienoja saksalaisia schlagereita.



Seurueemme koostui seitsemästä hollantilaisesta sekä Karhumiehestä ja minusta. Eksoottiseksi kokemuksen teki se, että olimme kaikki ei-saksalaisia Saksassa ja talossa oli suomalainen sauna. Tosin sanan suomalainen voisi laittaa lainausmerkkeihin, sillä kaikesta saunaintoilustaan huolimatta saksalaiset eivät koskaan oikein onnistu saamaan saunaa oikein.

Ensinnäkin, saunan oven vieressä oli saunomisohjeet. Siitä löytyivät myös humoristiset saunomisohjeet, mutta ne vakaviksi tarkoitetut ohjeet olivat suomalaisen silmissä aivan yhtä huvittavat. Niissä sanottiin tarkasti, kuinka monta minuuttia saunassa saa olla enintään kerrallaan (15 minuuttia), kuinka monta minuuttia on hyvä vilvoitella kerrallaan (2 - 3 minuuttia), millaisessa asennossa saunassa tulee istua, kuinka monta kertaa saunassa on hyvä käydä, miten suihkutella saunan jälkeen (aloita oikeasta jalasta ja etene käsisuihkun kanssa hitain, pyörivin liikkein ylöspäin) ja siinä myös muistettiin mainita, että olutta ei missään tapauksessa tule juoda saunassa. Eikä muutenkaan saunan yhteydessä, sillä se on epäterveellistä. Saunan sisällä oli myös lauteiden yläpuolella pienet tiimalasit, jotta sen turvallisen ja terveellisn 15 minuutin mittaaminen olisi helpompaa.

Hulluja nuo saksalaiset. :-D

Mehän emme tällaisista ihmeellisistä säännöistä välittäneet, vaan saunoimme kaikki iloisesti niin kuin saunoa pitää.

Lento Bremenistä Tampereelle lähti kuudelta sunnuntai-aamuna. Voitte uskoa, että eilinen päivä meni lievästi koomaisessa tilassa. Mutta hauskaa oli! Minä olen aina viihtynyt Saksassa ja Alankomaissa erityisen hyvin, ihmisillä on sielläpäin jotenkin samantyylinen mentaliteetti kuin täällä pohjolassa. Minä olenkin huomannut olevani vahvasti Pohjois-Eurooppalainen, en ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi eteläisessä Euroopassa. Juroa ja jylhää, siitä minä pidän.

Reissuun!

Tänään lähden viettämään mukavaa pitkää viikonloppua. Ensin tie vie työmatkalle, joka on minulle harvinaista herkkua, Hämeenlinnaan. Sitten Tampereelle kaverin luo yöksi ja sitten aamulla onkin Ryanairin lento Bremeniin. Kaverimme Hollannista ovat vuokranneet lähistöltä mökin, jonne majoitumme viikonlopuksi juhlimaan.

Eli päivityksiä luvassa seuraavan kerran aikaisintaan sunnuntaina, jolloin palaamme Suomeen rättiväsyneinä.

Ja taas tuli yksi vuosi lisää

Tässä sitä taas ollaan. Syyskuun 22. päivä. Minun syntymäpäiväni. Ja mitkä ovatkaan fiilikset? Ikäkriisiä ei ole.

Ensimmäisen koin 26-vuotiaana, se oli kai se kolmenkympin kriisi. Tajusin, etten ollut oikeastaan savuttanut elämässäni mitään merkittävää, enhän ollut edes valmistunut! Toisaalta tuo kriisi johti myös hyviin asioihin, eli otin itseäni niskasta kiinni, valmistuin ja siirryin työelämään.

Toinen ikäkriisi tuli 30-vuotissyntymäpäivän aikoihin, mutta se oli positiivinen ikäkriisi. Tajusin eläväni tähänastisen elämäni parasta aikaa. Kaikki oli hyvin ja on vieläkin. Aina en ole voinut sanoa näin.

Ja nyt on vain sellainen olo että jaaha, ne oli sitten ne synttärit tänään. Olen kutsunut perheeni kahville ja kakulle, sain Karhumieheltä lahjaksi elokuvat Casablanca ja Tuulen viemää (koska Karhumies on maailman paras mies) ja Facebook-profiili täyttyy onnitteluista. Mikäs tässä on ollessa.

Sama tahti jatkuu!

Rammstein "Pussy"

Paljon hyvääkin musiikkia tehnyt Rammstein-yhtye julkaisee tänään uuden singlen, siihen liittyvän musiikkivideo julkaistiin viime viikolla. Pussy kappale herätti samantien jonkinasteisia aaltoja musiikinystävien keskuudessa, sillä itse video on suoranaista hardcore-pornoa.

Katsoin tämän videon eilen, enkä oikein tiedä, miten suhtautua. En osaa järkyttyä videon pornosisällöstä. Se on kuitenkin aika perus-pornografiaa, vailla mitään varsinaisia ällöttävyyksiä kuten väkivaltaa tms. Tavallaan myös ymmärrän, mitä sillä ajetaan takaa. Mutta toisaalta, itse biisi on Rammsteinin asteikolla parhaimmillaankin keskinkertainen. Ja minusta kritiikin terä on tässä vähän tylsä, että tässä nyt kritisoidaan yhteiskunnan pornoistumista tekemällä melko kritiikitöntä pornoa. Sitten se laitetaan nettiin koko kansan pällisteltäväksi. Vaikka samalla yritetään kritisoida ylenmääräistä pornoilua.

Video sai minut kuitenkin miettimään sitä, miten pornografiselta kuvastolta ei voi nykyään välttyä, vaikka haluaisi. Kohta 11 vuotta täyttävä kummipoikani on tehnyt hyvin selväksi, että porno ahdistaa häntä. Hänen vanhempansa kertovat, miten hän ei joskus halua kävellä edes lehtihyllyjen välistä, jos siellä on pornoa näkyvissä. Ymmärrän, että minun kaltaiseni aikuinen, naimisissa oleva ihminen joka omaa jo aika kattavan määrän seksuaalista kokemusta, osaa laittaa ällöttävänkin pornon jonkinasteiseen perspektiiviin ja käsitellä sitä. Mutta miten selittää sama asia kymmenvuotiaalle pikkupojalle? Miten auttaa häntä ymmärtämään, että vaikka porno voi olla hänestä ahdistavaa, se on kuitenkin tietyllä tavalla osa yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme ja on aina ollut? Kun sitä pornoa kuitenkin vaan syydetään joka tuutista naamamme eteen, asiasta sen kummemmin keskustelematta tai asiaa sen kummemmin kritisoimatta?

Hitler järkyttyy Audi-sedän puheista

Tästä kohtauksesta on tehty useita samantyyppisiä versioita, joten olihan se odotettavissa että Audi-setäkin pääsee mukaan. Kyllähän tämä naurattaa, ei sille voi mitään.

Enkelit, uusi trendi kauhu- ja scifi-fiktiossa?

Kuten kaikki aikaansa ja populaarikulttuurin maailmaa vähääkään seuraavat ovat huomanneet, vampyyrit ovat olleet jo toistakymmentä vuotta scifi- ja kauhufiktion lempilapsia. Toki hahmoina ja ajatuksena vampyyrit ovat kiehtoneet ihmisiä vuosituhansien ajan, mutta vasta parinkymmenen viime vuoden aikana niistä on tullut pop-kulttuurin ikoneita. Jotkut pitävät trendin aloittajana Anne Ricen kirjoja, toisille kuva vampyyreistä salaperäisenä ja seksikkäänä allegoriana kapinallisuudelle ja ulkopuolisuudelle alkoi The Lost Boys -elokuvasta. Toisille Buffy, vampyyrintappaja räjäytti pankin.

Sitten tuli Stephenie Meyer kastraatioveitsensä kanssa ja pilasi kaiken.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vampyyrit ovat väistymässä sivuun uuden yliluonnollisen lajin edestä. Sci-fin, sarjakuvien ja kauhun maailmaan keskittyvä blogi IO9 aprikoi, että enkelit ovat astumassa populaarikulttuurin ikonien asemaan. Kuten vampyyrit, enkelit ja enkeleiden kaltaiset olennot ovat olleet osa ihmiskunnan tarinankerrontaa vuosituhansien ajan. Enkeleiden kaltaiset olennot tunnetaan lähes joka kulttuurissa ja uskonnossa ja ne herättävät ympäri maailmaa jotain mielikuvia. Enkelit eivät kuitenkaan ole jostain syystä olleet kovin suosittuja kirjojen tai elokuvien aiheita, ne eivät ole herättäneet samanlaisia allegorisia mielleyhtymiä kuin monet muut yliluonnolliset olennot eivätkä näin ollen ole astuneet samanlaiseen populaarikulttuuriseen kaanoniin kuin esimerkiksi juuri vampyyrit. Mistä tämä johtuu, on jokaisen arvattavissa. Enkelit on tavattu nähdä enemmän torvia toitottavina, pastellinsävyisinä, harppua soittavina suojelusenkeleinä, eli siis melkoisina tylsimyksinä.

Taas esimerkiksi Raamattua vähääkään tuntevat tietävät, että enkelit ovat ensisjaisesti taivaallista sotaväkeä, eli melko julmaa, rajua, ja kauhistuttavaa porukkaa.

Ajat näyttävät kuitenkin pikkuhiljaa muuttuvan. Enkeleitä on pikkuhiljaa alkanut näkyä enemmän kirjojen sivuilla, elokuvissa ja televisiossa. Ensi keväänä elokuvateattereihin pitäisi tulla maailmanlopun menosta kertova elokuva The Legion, jossa Paul Bettanyn esittämä langennut enkeli suojelee maailman pelastajaksi kaavailtua vielä syntymätöntä lasta. Mitään harppua tai pastellinsävyistä kaapua tämän enkelin päällä ei nähdä.

Garth Ennisin ja Steve Dillonin loistavassa Preacher -sarjakuvassa ollaan myös maailmanlopun kysymysten äärellä, ja sen enkelit eivät todellakaan ole mitään kivaa ja söpöä porukkaa. Päinvastoin, ne ovat melkoisia paskiaisia, joille ihmiset ovat vain vähäpätöinen uhrattavien sielujen varanto.

Oma rakas Supernaturalini toi neljännen kauden alussa mukaan enkelit, jotka ovat pääpiirteissään hyvin samankaltaisia kuin Preacherin enkelit. Kaksi heistä kuitenkin kapinoi omaa esivaltaansa vastaan ja asettuu ihmisten puolelle, eli Castiel ja Anna. Ainakin Castielin rooli korostuu nyt alkaneella viidennellä tuotantokaudella yhä enemmän, mutta minä toivon näkeväni myös Annaa enemmän.

Eikä sovi unohtaa Wim Wendersin ikisuosittua Berliinin taivaan alla -elokuvaa, jota minä suureksi häpeäkseni en ole koskaan nähnyt. Aion pian korjata tämän epäkohdan.

Kaikille näille on yhteistä se, että enkelit esitetään hyvin erilaisessa valossa, kuin mihin suojelusenkelimaalaukset ja kirkkojen kattomaalausten pikku kerubit ovat meidät totuttaneet. Enkelit ovat näissä teoksissa epäileviä, voimallisia, elämänjanoisia, kauhistuttavia ja moniulotteisia hahmoja, joilla on omat ongelmansa ja kriisinsä ja jotka tarjoavat näin ollen lukijalle ja katsojalle samaistumiskohteita.

Odotatko sinä saavasi luettavaksi ja katsottavaksi enemmän enkeleistä kertovaa fiktiota? Alkavatko vampyyrit jo tulla korvista ulos? Vai näkisitkö mieluummin jonkin muun yliluonnollisen lajin nousevan vaihteeksi pinnalle?

Lepää rauhassa, Patrick Swayze

Patrick Swayze on kuollut 57-vuotiaana.

Näyttelijä menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen, Swayze taisteli haimasyöpää vastaan kaksi vuotta.

Patrick Swayze oli oman varhaisteini-ikäni suuria ihastuksen kohteita, sellainen ihana haavemies jonka perään huokailtiin tyttöjen kanssa ja jonka takia kestettiin huonojakin elokuvia.

Swayze nousi kuuluisuuteen elokuvassa Dirty Dancing - Kuuma tanssi, mutta minä muistan hänet parhaiten Bhodina loistavassa toimintaelokuvassa Point Break. Sen elokuvan kaivan vieläkin välillä hyllystä katsottavaksi, sillä se kuuluu niihin harvoihin toimintaelokuviin jotka ovat kestäneet ajan hammasta.

Myös aikoinaan ihastuttanut Ghost on jäänyt mieleen. En tiedä, miten suhtautuisin elokuvaan nykyään, varmaan aika huvittuneena. Katsoin taannoin myös ensimmäistä kertaa Patrick Swayzen tähdittämän Road House - kuuma kapakka -elokuvan. Se on näkökulmasta riippuen joko todella kamala tai todella hauska. Joka tapauksessa se on maailman toiseksi homoin elokuva Top Gunin jälkeen.

Lepää rauhassa, Patrick Swayze, jäämme kaipaamaan.

Tässä nostalgiannälkäisille Swayzen esittämä ihana She's Like The Wind elokuvasta Dirty Dancing:

Sarah Polley Mika Kaurismäen Kristiina-elokuvaan

Kanadalainen näyttelijä Sarah Polley on kiinnitetty Mika Kaurismäen uuteen elokuvaan. Elokuva kertoo Ruotsin kuningatar Kristiinasta.

Tästä erikoisesta ja mielenkiintoisesta naisesta on tehty aikaisemminkin elokuvasovitus, jonka pääosassa nähtiin itse Greta Garbo.

Sarah Polley on minusta aina ollut hyvin lahjakas näyttelijä, muistan hänet hyvin Tie Avonleaan TV-sarjasta, Doug Limanin hauskasta elokuvasta Go!, sekä yli 20 vuotta sitten esitetystä lasten sarjasta Ramona.Odotan mielenkiinnolla, Mitä Mika Kaurismäen ja Sarah Polleyn yhteistyöstä syntyy.

Oikeus omaan kehoon

Olen muutaman viime vuoden aikana huomannut suhtautumiseni seksismin kaltaisiin ilmiöihin rauhoittuneen. Asenteeni eivät ole lieventyneet, mutta olen ymmärtänyt että suuttumisella, vaahtoamisella ja raivostumisella ei välttämättä saa hirveästi aikaiseksi. Olen tajunnut, että pään pitäminen kylmänä ja esimerkiksi juuri seksismiin vastaaminen tiukoilla sanoilla, kylmän viileällä käytöksellä ja päättäväisellä "Minua ei kohdella näin" -asenteella on huomattavasti tehokkaampaa.

Supernatural, viides tuotantokausi

Pitkä, koko kesän kestänyt odotus on ohi.

Supernaturalin viides tuotantokausi alkoi eilen. Minä tulen seuraamaan sitä tuolla Saving People, Hunting Things -blogissa Yhdysvaltain tahtiin. Mikäli siis seuraat sarjaa Suomen tahtiin, sinua on varoitettu.

Luvassa ainakin ensimmäisen jakson perusteella tänä syksynä siis jaksoselostuksia, kuvia, spoilereita, stressiä, selityksiä, harmaita hiuksia, kyyneliä, hikeä ja verta. Sekä jännittäviä juonenkäänteitä, komeita miehiä, kauniita naisia ja seksikkäitä autoja.

Pysykää kanavalla.

Emma London vastaan Anna-lehti vastaan Audi-setä

Ollaan me bloggaajat vaan niin pirullista porukkaa.

Opiskelukaverini Emma London oli mennyt julkaisemaan taannoisen Esko Kiesin haastattelun inspiroiman kirjeenvaihtonsa Anna-lehden päätoimittajan Emma Koivulan kanssa. Nyt Anna-lehti on lähestynyt Emma Londonia juristin kautta ja vaatinut häntä poistamaan kyseisen kirjeenvaihdon nettisivuiltaan.

Minusta tämä on Anna-lehden puolelta melkoista ylireagointia, etenkin kun kyseessä ei ole yksityinen kirjeenvaihto eikä se paljasta mitään, mitä Emma Koivula ei olisi jo sanonut julkisuudessa. Miksi tällaisessa asiassa pitää ottaa juristit mukaan?

Kuka olisi uskonut, että yhden pihalla olevan automiehen typeristä ja infantiileista kommenteista syntyisi tällainen soppa? Anna-lehti olisi voinut kerätä pisteet kotiin nauramalla Kiesille lukijoittensa mukana, mutta sen sijaan he räveltävät, sähläävät ja vieroittavat lukijansa tällaisilla jutuilla.

Emma Londonin tuntien hän ei anna periksi. Ja hyvä niin.

Rare Exports, Inc. pitkäksi elokuvaksi

Tänä aamuna lehdestä pompahti silmille erittäin mielenkiintoinen uutinen. Netissä jo useamman vuoden ajan pyörinyt lyhytelokuvapari Rare Exports, Inc. ja Rare Exports: Official Safety Instructions muokataan nyt kokoillan elokuvaksi.


Nämä mustan huumorin helmet ovat kuuluneet omaan jouluohjelmistooni jo muutaman vuoden ajan. Joka joulunaika teen näistä postauksen Facebookiin ja parille keskustelupalstalle, levittäen joulun ja joulupukin ilosanomaa ympäri maailmaa.

Rare Exports, Inc. kertoo hyvin omintakeisella tavalla joulupukin tarinan. Mistä joulupukki tulee? Korvatunturilta, kyllä. Mutta vähän eri tavalla kuin mitä me olemme tottuneet ajattelemaan. Joulupukin kouluttaminen iloiseksi ja lapsia rakastavaksi lupsakaksi papaksi on kovaa työtä ja virheitä ei sallita. Laulun sanat "Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla akkunan taa, joulupukki matkaan jo käy." saavat kokonaan uuden merkityksen.

Ensi-illan pitäisi olla jouluna 2010. Sitä odotellessa.

Paramore Suomeen 29.11.

Yksi tämän hetken mielestäni kiinnostavimmista yhtyeistä, Paramore, tulee Suomeen marraskuussa. Minua kiinnostaisi ihan hirveästi nähdä tämä energinen bändi livenä ja harkitsen vakavasti lipun hankkimista heidän keikalleen. Kirjoitin bändistä jo keväällä ja nyt sen näkeminen livenä olisi mahdollista. Jos hankin lipun istumapaikalle, niin en häiritse kaikkia niitä pieniä teinejä pitkällä varrellani. Eikö olekin hyvä suunnitelma?

Eikä tarvitsisi sekoilla taas Lippu.fi:n kanssa kun lippuja saa myös siitä paremmasta lippukaupasta, eli Tiketistä.

EDIT: Paitsi että Tiketistä saa lippuja vain kentälle. Pitää siis sittenkin sekoilla Lippu.fi:n kanssa. Ottaa jo valmiiksi vähän päähän.

MOT ja Tapani Koivuniemi

Kirjoitin viime keväänä löytäneeni erään entisen luokkatoverini, joka oli ollut vuosia mukana Tapani Koivuniemi -nimisen henkilön johtamassa uskonnollisessa kultissa.

Ylen MOT on nyt tehnyt kyseisestä kultista ohjelman, joka tulee TV1-kanavalta tänä iltana klo 20. Minä aion ainakin katsoa sen ja toivon, että kyseisen ryhmän toimet tulevat tällä tavalla julkisuuteen.

Ala-aste vai aikuisten seura?

Sain tänään Facebookin kautta omituisen, yllättävän ja aika ärsyttävän uutisen. Erään kaverini mies oli loukkaantunut pari päivää sitten heittämästäni kommentista ja nyt kaverini on päättänyt katkaista välinsä koko kaveriporukkaan. Kyseinen kaveri ei edes kertonut minulle tästä asiasta itse, vaan sain tietää asiasta erään toisen kaverin kautta.

Minä en ollenkaan tiedä, mitä ajatella tällaisesta käytöksestä. En ymmärrä lainkaan, miksi kaverini mies meni loukkaantumaan juuri tuosta kommentista ja vielä tällaisella tavalla. Toki hän on juuri toipumassa kamalasta sairauskohtauksesta, mutta silti. Kerrottakoon, että kyseinen kommentti koski Twilightia, jota tämä kaverini siis rakastaa. Hän on siis enemmän kuin tottunut minun piikittelyihini aiheesta ja on aina suhtautunut niihin huumorilla. Kunnes nyt tämä kommentti, joka ei eronnut millään tavalla muista aiheesta tekemistäni kommenteista, aiheutti tällaisen typerän ja lapsellisen reaktion.

Mutta ennen kaikkea olen aivan pöyristynyt (sillä minähän olen pöyristyjä) siitä, miten kaverini on tämän asian hoitanut. Tuosta noin vaan välit poikki ilman mitään yrityksiäkään selvittää asioita henkilökohtaisesti. Olen jo yrittänyt soittaa hänelle, laittanut tekstiviestin ja kirjoittanut sähköpostia, kysyen että mikä tässä oikein mättää.

Kaverini on minua kymmenisen vuotta vanhempi, nelikymppinen siis. Olisin kuvitellut hänen omaavan hieman enemmän kypsyyttä. Raivostuttaa tällainen. Kuvittelin jättäneeni tällaiset tapahtumat kauas taakseni kun vihdoin ja viimein pääsin koulusta pois, mutta jotkut eivät kai koskaan poistu henkisesti sieltä ala-asteen pihalta.

Ja tähän voisi laittaa ilkeän kommentin Twilightia fanittavien aikuisten naisten henkisestä kypsyydestä, mutta annetaan olla.

Kuva: Bildmekanik

Audi-mies erosi

Tämäpä menee nyt hyvin omituiseksi. Audi-setä Esko Kiesi on eronnut tehtävästään.

Aika munatonta touhua, mielestäni. Kyllä kunnon selkärankainen olento olisi selittänyt puheitaan julkisuudessa ja puolustautunut. Tällainen pakoon luikkiminen ja poteroon kaivautuminen on suoraan sanottuna melko noloa toimintaa.

Hesarin keskustelupalstan kommentoijat siellä sitten taas nillittävät, miten me kamalat feministit olemme taas tuhonneet kaiken. Hölynpölyä, ihan itse tämä mies on hautansa kaivanut.

Sikotautia liikkeellä

Juuri kun pääsin sanomasta, etten sairaana jaksa päivitellä niin paljon niin tuli eteen pieni helmi, joka on pakko jakaa kaikkien kanssa.

Audin myyntijohtajan puheet naisista ovat ehtineet päivän aikana herättää pienoisen myrskyn ympäri nettiä ja varmaan työpaikoillakin. En ole päässyt lukemaan koko Anna-lehden juttua, mutta Hesarin uutinen on aika hyvä hittikokoelma eniten pomppivia sammakoita.

Naisen sopiva ikä on Kiesin mielestä määritelty hyvin Naisen oppaassa, joka on painettu vuonna 1948: se on miehen ikä jaettuna kahdella ja ynnättynä seitsemällä. Kiesille, 59, sopivan ikäinen nainen on siis 36–37-vuotias.

Naisen opas vuodelta 1948 on kyllä mielenkiintoinen opus. Olen sitä joskus kaverin luona maha kippurassa ja vedet silmissä lukenut. Se taisi olla juuri se kirja, missä neuvotaan että naisen epäviehättävin piirre on kirkas äly. Kun pojat ei tykkää siitä, että tytöt on fiksumpia kun muuten ne tekee itsemurhan kun niiden ylpeys saa niin kovan kolauksen. Tai jotain sellaista.


Eniten minua näissä Kiesin puheissa huvittaa se, että mies onnistuu tässä halventamaan myös kanssaveljiään aika lailla. Vai mitä sanotte tästä mielipiteestä?

Kiesin mielestä naisella on sen sijaan kyky pelkistää ja viedä paremmin rutiinit läpi tavanomaisissa asioissa. "Ja niinhän sitä sanotaan, että naiset ovat enemmän suorittajia ja miehet haaveilijoita."

Eli voimme tästä ymmärtää, että Kiesin mielestä miehet ovat vain löysiä vätyksiä, jotka eivät saa mitään aikaiseksi ilman naisia. Hänen mielestään miehet ovat aika surkeita, avuttomia tapauksia jotka tarvitsevat naisen rinnalleen hoitamaan ihan yksinkertaisimmatkin rutiinit. Ei kovin imartelevaa puhetta, ei ihme että monet miehetkin ovat tästä suivaantuneet.

Kaiken kaikkiaan tästä tyypistä tulee mieleen tämä bloggaaja, joka aiheuttaa säännöllisiä otsasuonen pullistumia Atlantin toisella puolen. Kirjoitin hänestä jo aiemmin, tyyppi on tosiaan aivan omaa luokkaansa.

Kiva kuitenkin huomata, ettei Kiesi näytä saavan naurajia puolelleen tässä asiassa. Vielä parikymmentä vuotta sitten asia olisi ollut aivan toisin.

Kuva: Allposters

Niis niisk pärsk pärsk

Se iski sitten se syysflunssa tännekin. Mitään possunuhaa tämä ei kyllä taida olla, mutta ärsyttävää niiskutusta, yskimistä ja väsymystä kylläkin. Päivityksiä tänne ja tuonne Saving people, hunting things -blogiin tulee sitä mukaa kuin jaksan. Supernaturalin kolmannen kauden kaksi viimeistä jaksoa pitäisi vielä kirjoittaa auki.