6.1.2010

Avatar 3D

Odotukseni James Cameronin uusinta elokuvaa kohtaan olivat innostuneet. Olen aina pitänyt Cameronin elokuvista, pidän siitä miten hän osaa yhdistää visuaalisuuden ja tarinan, pidän siitä miten henkilöhahmot ovat elokuvissa yhtä tärkeitä kuin toiminta ja ennen kaikkea rakastan hänen elokuviensa naispuolisia hahmoja. Ellen Ripley, Sarah Connor... upeita, ihania, ihailemisen arvoisia naisia kaikki.



Avatar on elokuvana todella komean näköinen. Sen värimaailma on upea, sen maailma on tarkkaan mietitty jokaista yksityiskohtaa myöten niin hienosti, että välillä oikein henki salpautui. Jokaiseen yksityiskohtaan oli kiinnitetty äärimmäisen tarkkaa huomiota, elokuva oli tässä mielessä mielestäni virheetön. Elokuvan ainoa kompastuskivi, joka lopulta esti sitä nousemasta minun listallani tajunnanräjäyttävien elokuvien tasolle, oli sen tarina joka oli valitettavasti hyvin tavanomainen. Tietenkin se kosketti minua, pyyhin kyyneliä poskiltani muutamaankin otteeseen, mutta minulla oli koko ajan sellainen tunne, että olen nähnyt tämän kaiken ennenkin. Henkilöhahmot olivat loistavia ja näyttelijät tekivät mielettömän hyvää työtä. Rakkauteni Sigourney Weaveria kohtaan vahvistui tämän elokuvan jälkeen entisestään. Dialogissakaan ollut vikaa. Mutta se tarinan omaperäisyyden puute latisti tunnelmaa.



Karhumies totesi elokuvan jälkeen, että 3-D haittasi hänen katsomisnautintoaan. Minua se ei haitannut, päinvastoin. Olisin kuitenkin toivonut, että kyseistä efektiä oltaisiin käytetty elokuvassa vielä enemmän hyväksi. Monta kertaa odotin esimerkiksi jonkun lentävän kankaalta suoraan minua kohti vain huomatakseni että kuva leikkautuu pois juuri kriittisellä hetkellä, aivan kuten tavallisissa elokuvissa. Enemmän rohkeutta elokuvantekijöiltä!

My Bloody Valentine 3D:ssä tämä sentään tehtiin oikein, silmämuna vaan suoraan yleisöön, plops! :-)

3 kommenttia:

  1. Minua puolestaan ei häirinnyt ollenkaan se, että 3D-efektejä oli käytetty säästeliäästi. Minä tykkäsin siitä hillitystä tyylistä, mutta olen itse asiassa monen kuullut sanovan, että leffa näyttää itse asiassa 2D:nä melkeinpä paremmalta.

    Muuten hyvin samanlaiset fiilikset. Pandora oli aivan uskomattoman kaunis ja niissä muutamissa tuhoamiskohtauksissa minäkin kuivailin silmänurkkia... minusta on vanhemmiten tullut herkkis, joka kyynelehtii melkein elokuvassa kuin elokuvassa ;-)

    VastaaPoista
  2. Minä olen jälkikäteen pureksinut tuota pettymystäni juoneen ja sen ennalta-arvattavuuteen. Heti leffan nähtyäni se vähän häiritsi, nyt asiaa märehdittyäni tuntuu että se tarina olikin ihan hyvä vaikkakin ennalta-arvattava. Lienee niin että visuaalinen ilme on ajanut sen perinteisesti "hyvän leffan" tunnusmerkin eli juonen ohi tässä tapauksessa kohdallani...

    VastaaPoista
  3. Mulla on samat fiilikset. Mitä enemmän elokuvaa mietin, sitä enemmän siitä pidän. Se pyörii mielessä koko ajan, kaikki ne pienet yksityiskohdat ja koko se mieletön maailma, mikä siihen on luotu. Työkaverin kanssa juteltiin että haluttaisi mennä katsomaan elokuva uudestaan ihan vaan sen takia, että voisi tutustua siihen maailmaan paremmin.

    Siitä sotarymistelystä en niin välittäisi.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails