3.1.2010

Katja Kallio: Syntikirja

Minä olen yleensä aina pitänyt Katja Kallion kirjoista jollakin tavalla. Mielestäni Kallio osaa kuvailla tilanteita ja hahmoja todella hyvin, ja juuri hänen hahmonsa ovat mielestäni parasta, mitä kirjoista löytyy. Tähän mennessä olen nauttinut hänen kirjoistaan sellaisella kevyellä tasolla, ne ovat olleet viihdyttävää luettavaa joista on löytynyt jokin syvällisempi sanoma.

Syntikirja jää mielestäni kuitenkin teoksena aika vajaaksi. Kirja kertoo perheestä, jossa jokaisella on jokin synti selvitettävänään, joko nykyisyydessä tai menneisyydessä. Tarina alkaa siitä, kun perheen isä Henri jättää vaimonsa Tuulikin monen kymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Tämä tulee kaikille suurena yllätyksenä, ei vähiten Tuulikille itselleen. Heidän aikuinen tyttärensä Sofia on ollut naimisissa kolme kertaa ja nyt hän kasvattaa tytärtään Kerttua yksin. Hän kuitenkin löytää itsensä suhteesta Temaan, naimisissa olevaan remonttimieheen.

Kirjan ongelma oli mielestäni paitsi se, että sen tarina ja juoni ovat kovin tavanomaisia ja tylsiä, myös se että kirjan henkilöt ovat ärsyttäviä ja rasittavia. Tuulikki oli mielestäni raivostuttavan itsekeskeinen prinsessa, hirveä haihattelija jolle mies ja lapsi olivat vain osa hänen elämänsä teatteria. Henri puolestaan oli vähän vätysmäinen vastarannan kiiski, juuri sellainen intellektuelli tyyppi joka kuvittelee, että periaatteen vuoksi eri mieltä oleminen joka asiassa tekee hänestä jotenkin syvällisen. Sofia oli samanlainen kuin äitinsä, ihme teatraalinen hippi, joka teki kärpäsestä härkäsen ja kohteli lastaankin kuin tämä olisi vain äitinsä jatke.

Tietyissä tilanteita, tapahtumia ja muistoja kuvaavissa kohtauksissa Kallion kirjalliset kyvyt pääsivät kuitenkin esiin. Hän osaa luoda todella elävän tuntuisia maisemia ja saa katsojan oikeasti näkemään, mitä tapahtuu, ei vain kuvittelemaan. Mutta juuri tarinan ohuuden ja rasittavien henkilöhahmojen takia kirja ei oikein onnistunut sytyttämään minussa sen kummempaa kiinnostusta. Palautin sen kaverilleni aika välinpitämättömänä ja toivon, että Kallion seuraava kirja on mielenkiintoisempi.

2 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta. Kun huomasin, että olet kirjoittanut Kallion kirjasta, piti tulla heti aamutuimaan lukaisemaan :) minäkin kun olen monista Kallion jutuista tykännyt todella paljon. Ikävä jos kirja oli pettymys. Tuollaiset stereotypiat raivostuttavat minuakin, ja siksipä en nyt ainakaan heti ryntää hankkimaan tätä kirjaa luettavaksi...

    VastaaPoista
  2. Eiköhän tätä saa pian kirjastosta aika lyhyellä varoitusajalla. Olen lukenut kirjasta ihan hyviäkin arvioita, minuun tämä ei vaan oikein kolahtanut.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails