28.1.2010

Koululiikunta ja "kunujako"

Hesarin uutisoiman väitöstutkimuksen mukaan koululiikunta suosii lapsia, joilla on rikkaat vanhemmat ja paljon ystäviä luokallaan.

Käsi pystyyn, kuka on yllättynyt tästä uutiseta. Minä en ainakaan. Olen aivan äimän käkenä lukiessani, että esimerkiksi "kunujako", jossa luokan ruhtinaat ja ruhtinattaret valitsevat alamaisensa - anteeksi "joukkueensa" - on yhä käytössä. Uskomatonta!

Itse olen aina harrastanut liikuntaa jossain määrin, liikun nykyäänkin aktiivisesti ainakin neljä kertaa viikossa. Pidän arkiliikunnasta, tykkään kävellä ja pyöräillä joka paikkaan mahdollisuuksien mukaan. Pidän liikunnasta, siitä tulee hyvä olo ja hyvä mieli. Mutta hyvänen aika sentään, peruskoulun aikainen koululiikunta oli syvältä!

Koululiikunnassa minua ei koskaan haitannut itse liikkuminen, päinvastoin. Mutta minä VIHASIN sitä kilpailua, vertailua ja arvottamista, jota ainakin ala-asteaikainen liikunnanopettajani harrasti oikein urakalla. Vieläkin muistan hänen kimeän äänensä, pinkin tuulipukunsa ja veemäisen asenteensa. Tajusin jo lapsena, että siitä jonossa seisottamisesta, hyppytulosten vertailusta ja ennen kaikkea siitä tamburiinin tahtiin tapahtuvasta ringissä hyppelystä ei ole mitään hyötyä ja että se on vain lasten pään menoksi kehitettyä kidutusta. Mielipiteeni ei ole muuttunut siitä mihinkään suuntaan.

Asiaan tietenkin kuuluu myös se, että mikäli opettaja on hurahtanut johonkin tiettyyn lajiin, vain sillä lajilla on hänen silmissään arvoa. Meillä se tarkoitti telinevoimistelua. Minä hakkasin varsinkin yläasteelle tultaessa luokkamme telinevoimistelijaprinsessat uinnissa ihan 6 - 0. Mutta oliko sillä merkitystä? Eipä oikeastaan.

Lukioon tultaessa koululiikunnan luonnekin muuttui ja se oli ihan erilaista. Silloin se oli jo kivaa, kun saimme kokeilla erilaisia urheilulajeja ja tunneilla keskityttiin enemmän terveyteen ja hyvinvointiin kuin kilpailuun, vertailuun ja nöyryyttämiseen.

Minä tunnen kaksi ihmistä, jotka ovat viihtyneet peruskoulun liikuntatunneilla. Tunnetteko te yhtään?

7 kommenttia:

  1. Minulla oli sama liikunnanopettaja yläasteen alusta lukion loppuun. Meininki oli siis täysin sama 6 vuotta. Parhaimmat numerot saivat aina koulun suositut eli rikkaat Lions Clubilaisten lapset, jotka harrastivat seuroissa ringetteä ja lentopalloa. Jos et osannut noita lajeja ja sinulla ei ollut hienoja välineitä, ei puhettakaan siitä, että arvosana olisi ollut ainakaan seiskaa parempi.

    Olin itse hyvä juoksija, luokkani parhaimpia, ja monessa muussakin lajissa olin kohtuullisen hyvä. Pallopelit eivät vain ottaneet luonnistuakseen, eikä minulla muutenkaan ollut hienoja varusteita. Vaikka kuinka yritin, numeroni oli aina 7, joskus jopa 6. Hyvät tulokset näissä "väärissä" lajeissa eivät merkinneet mitään, monta kertaa tuli testattua. Liikunnan tunnit olivat kärsimystä, ikuista pesäpallon pelaamista luokkakavereiden ilkkuessa vieressä.

    Tuona aikana innostukseni liikuntaa kohtaan katosi niin pitkälle, että vielä näin aikuisenakin koen olevani todella huono liikunnassa. En uskalla mennä ohjattuun jumppaan tai vastaavaan aktiviteettiin. Kiitokset siitä kuuluu liikunnan opettajalleni. Nykyään harrastan vain sellaista liikuntaa, jossa ei tarvi kilpailla ja olla muiden arvosteltavana (esim. juoksu).

    VastaaPoista
  2. Poistin ekan kommentin, koska kirjoitin siihen vahingossa väärin, sori!

    VastaaPoista
  3. Bisquits: Kuulostaa aika tutulta. Huvittavaa on, että aika moni tuntemistani ihmisistä, joka nykyään liikkuu paljon ja mielellään, inhosi koululiikuntaa. Ja aika monella on samantyyppinen tarina kuin sinulla ja minulla.

    Ymmärtääkseni liikunnanopettajien koulutus on muuttunut ja nykyään panostetaan enemmän yksilölajeihin ja lasten terveyden edistämiseen, mikä on mielestäni aina ollut alun perin koko koululiikunnan tarkoitus.

    VastaaPoista
  4. Minä luulisin, että juuri se yksi liikunnanopen suosikkityttö ainakin tykkäsi liikuntatunneista ;-) Minä en. Liikunta oli minulla *aina* huonoin numero. Minä olin aina viimeisten joukossa, kun joukkueita huudettiin. Olen myös aina ollut huono joukkuepeleissä ja liikuntatunnit saivat vihaamaan kaikkea joukkueurheilua. Voi helevetti, että vihasin niitä tunteja ja niitä opettajia, sekä ala- että yläasteella.

    Ala-asteella harrastin ratsastusta, mistä ei ollut hyötyä liikuntatunneilla, ja yläasteella kiinnostuin taistelulajeista. Niissä vähän fysiikka kehittyi enemmän, mutta eipä siitä paljon iloa opettajan silmissä ollut.

    Minulle kävi samalla tavalla kuin mitä Bisquits tuossa yllä kertoo, että liikuntatunnit tuhosivat kokonaan kiinnostuksen liikuntaa kohtaan. Siksikö lie, etten minäkään minnekään ohjatuille tunneille halua, tai jos joskus eksyn sellaiselle, menen varmasti takariviin, missä muut tai opettaja, ei niin voi arvostella... :/ Paska juttu.

    VastaaPoista
  5. Juurikin se arvioiminen, arvostelu ja nokkimisjärjestysten ylläpito oli minulle niitä pahimpia asioita koululiikunnassa. Ala-asteella olin joukkuevalinnassa sitä tuttua paarialuokkaa, katse aina jossain muualla kuin pallossa. Aivan lahjaton en kuitenkaan ollut, koska touhu parani yläasteella ja lukiossa ja pääsin turvalliseen keskikastiin, mutta eipä tuo ohjattu pakkohyppely oikeata liikunnankipinää koskaan sytyttänyt. Mieleen muistuu vain se kilpailu numeroita vastaan, ainainen mittaaminen ja vertailu, ei liikunnan tuoma hyvä fiilis.

    Nyt en liiku juuri yhtään, mutta ehkä saan sille asialle joskus tehtyäkin jotain. Kai liikkuminen onnistuu ilman numeroitakin?

    VastaaPoista
  6. Mä olin just niitä parjattuja, jotka joko valitsi joukkuuen tai tuli ekana valituksi. :P Ja mä rakastin koululiikuntaa ala-asteella, kun olin kaikessa muussa paras tai ainakin parhaiden joukossa paitsi uimisessa. Sitten yläasteella erehdyin menemään liikuntaluokalle, enkä tykännytkään jostain syystä enää koululiikunnasta...ehkä siksi, kun muutkin oli yhtä hyviä. ;)

    VastaaPoista
  7. Tiitu: No joo, Karhumieskin tykkäsi koululiikunnasta ala-asteella. Että kyllä teidän joukostanne selvästikin ihan fiksujakin ihmisiä löytyy. ;-)

    Nyt tunnen sitten kolme ihmistä, jotka tykkäsivät koululiikunnasta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails