The Hurt Locker

Kathryn Bigelow on aina ollut mielestäni mielenkiintoinen elokuvaohjaaja. Hän on nainen, joka toimii hyvin maskuliinisen elokuvalajin eli toimintaelokuvien parissa, mutta joka on onnistunut tekemään kyseisen lajityypin pari kiistatonta klassikkoa. Näistä henkilökohtainen suosikkini on ehdottomasti loistava Myrskyn Ratsastajat (Point Break). Bigelown elokuvissa huomattavaa on se, että niissä ei koskaan käytetä tarpeetonta väkivaltaa. Toimintaa ja menoa kyllä riittää, väkivaltaakin, mutta kaikki on perusteltua ja kaikella on paikkansa.

Näin myös Oscar-palkinnon voittaneessa The Hurt Lockerissa. The Hurt Locker on sotaelokuva, joka ei ole sotaelokuva. Se ei millään muotoa ihannoi sotaa, mutta ei kuitenkaan sorru rasittavaan paatokseen tai alleviivaavuuteen. Se on tarinaltaan tiivis kertomus pomminpurkuryhmästä, jonka pääteknikko on adrenaliinikoukussa oleva rämäpää. Hänelle pommien purkaminen on lopulta ainoa asia, missä hän on hyvä ja missä hän kokee pärjäävänsä. Elokuvassa ei ole suvantokohtia, ei turhia rönsyjä, ei turhia sivuhahmoja, ei mitään ylimääräistä. Se pysyy erittäin hyvin kasassa alusta asti, se on jännittävä ja minua se piti otteessaan koko kestonsa ajan.

Olisiko elokuva ansainnut kaikki saamansa kuusi Oscar-patsasta, sitä en osaa sanoa. Mutta olen iloinen siitä, että Kathryn Bigelow sai viimein ansaitsemansa tunnustuksen.