1.3.2010

Urheilun estetiikka

En ole penkkiurheilija, en todellakaan. En seuraa mitään joukkuetta tai yksittäistä urheilijaa, hyppään aamuisin suoraan lehden urheilusivujen yli, enkä voi sanoa varsinaisesti tietäväni urheilusta mitään.

Mutta Karhumiehen myötä olen hieman tutustunut penkkiurheilun maailmaan, hän kun katsoo lähestulkoon kaikkea urheilua mitä televisiosta tulee paitsi nyrkkeilyä ja jääkiekkoa. Ja jotenkin olen tätä kautta löytänyt aivan oman erityisen näkökulman urheilun seuraamiseen.

Minä olen hyvin vähän kiinnostunut taulukoista, pisteistä tai mitaleista. Tietenkin on hienoa, jos suosikkiurheilija tai joukkue pärjää, voittaa ja saavuttaa unelmansa. Mutta minusta parasta urheilun katsomisessa on taktiikoiden, koreografioiden ja niiden yhteispelin seuraaminen.

Esimerkiksi juuri päättyneissä olympialaisissa samaan aikaan kun–ainakin Facebookin perusteella–koko muu maa seurasi Suomen rävellystä jääkiekossa USA:aa vastaan, minä jännitin Tanja Poutiaisen menestystä alppihiihdossa, josta tulikin näiden kisojen aikana uusi yllätyssuosikkini. Jokin siinä vauhdissa, tasapainon säilyttämisessä, kylmiä hermoja vaativassa uhkarohkeudessa ja sisukkaassa asenteessa vaan veti minua tämän lajin äärelle. Lisäksi minä olen aina pitänyt Tanja Poutiaisesta. Minusta useat urheilijat voisivat ottaa mallia hänen positiivisesta asenteestaan.

Joku mäkihyppy aiheuttaa minussa lähinnä haukotusta, mutta lumilautailu puolestaan on erittäin kiehtovaa katsottavaa. Toki Peetu Piiroisen hopeamitali oli hieno saavutus, mutta eniten minua innosti itse lautailu. Kaikki ne temput, hypyt, kiepit ovat älyttömän mielenkiintoista katsottavaa.

Kahden vuoden päästä on sitten kesäolympialaiset. Silloin minut voi löytää telkkarin äärestä tiirailemasta kuviouintia, uimahyppyjä ja voimistelua. Tai ainakin katsomassa parhaita paloja netistä.

Mutta sitä ennen on ensi kesän jalkapallon MM-kisat. Siinä vasta laji, jossa taktiikka ja taito ovat parhaimmillaan. Mutta jalkapallo ei olekaan urheilua. Se on jalkapalloa.

2 kommenttia:

  1. No jopas, mutta toisaalta sinä itsekin harrastat jos jonkinlaista urheilua. Itse kuulun edelleenkin siihen urheilun(myös penkki-)vastustajien joukkoon... ;-)

    VastaaPoista
  2. Urheilun harrastamisella on minulle ihan käytännön syyt. Jos en urheile, peffa leviää alta aikayksikön vallan muodottomaksi.

    Enkä minä varsinaisesti hakeudu TV-urheilun pariin, muulloin kuin jalkapallon arvokisojen aikaan. Mutta silloin kun sitä katson, katson sitä tästä omasta näkökulmastani.

    Tämän takia en ole koskaan oikein lämmennyt jääkiekolle, joka on mielestäni yksinkertaisesti tylsää katsottavaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails