4.3.2010

Precious

Kiitos Päiville leffalipusta ja seurasta!

Sanon ihan suoraan, että minua hieman pelotti mennä katsomaan tätä elokuvaa. Pystyn katsomaan kaikenlaista kauhua, örkkejä, hirviöitä, kummituksia ja sen sellaisia ihan sujuvasti, ilman että ne tulevat uniini. Sen sijaan perheväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö saavat minut aika sekaisin, vieden joskus jopa yöunet.

Precious on elokuva tytöstä, jolle elämä on jakanut surkeaakin surkeammat kortit. Elokuvan alkaessa isä on fyysisesti poissa kuvioista, ei että hän koskaan olisi Preciousille (elokuvadebyyttinsä tekevä Gabourey Sidibe) mikään isä ollutkaan. Äiti Mary (Mo'Nique) viettää kaiken aikansa television ääressä, josta hän jakaa Preciousille vuorotellen fyysisiä ja henkisiä solvauksia. Hän tekee joka päivä tyttärelleen selväksi, että tämä on kaikin puolin tyhmä, arvoton ja toivoton tapaus. Preciousin ensimmäinen lapsi, Mongoksi kutsuttu Downin syndroomaa sairastava tytär, asuu Preciousin isoäidin luona josta tämä kuljettaa tyttären kerran kuussa Maryn luo esittämään sosiaalitoimiston virkailijalle onnellista perhettä. Kaiken lisäksi Precious odottaa toista lastaan samalle miehelle, jonka henkilöys on ehkä Preciousin elämän raskain salaisuus.

Preciousin elämän taival saa uuden käänteen, kun hänet lähetetään tavallisesta koulustaan erikoiskouluun. Siellä hän menee opettaja Blu Rainin (Paula Patton) luokalle, missä hän huomaa ensimmäistä kertaa elämässään olevansa sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ja välittävät hänestä. Luokan tytöt ovat kaikki kokeneet elämässään kovia ja heidän kesken muodostuukin tiivis ja hyvin aito ystävyys. Heiltä ja sosiaalityöntekijältään (yllättävän hyvä Mariah Carey) Precious saa tukea, apua ja rakkautta. Mutta ennen kaikkea hän saa heiltä voimia ottaa elämänsä haltuun ja selvittää tiensä pois kurjuudesta.


Elokuvan vahvuus on paitsi loistavassa näyttelijäntyössä–etenkin Mo'Nique on suunnattoman hyvä hirviömäisenä Maryna–mutta myös siinä että se onnistuu välttämään tämäntyyppisten tarinoiden pahimmat karikot. Se ei ole ylisentimentaalinen, epäuskottava, eikä missään tapauksessa saarnaava tai sensaationhakuinen. Preciousin tarina on järkyttävä, mutta elokuva etenee hyvin rauhalliseen ja toteavaan sävyyn. Se ei unohda huumoria eikä pieniä ilon hetkiä, ja ennen kaikkea siinä on toivoa. Precious on järkyttävä, mutta erittäin hyvä ja näkemisen arvoinen elokuva.

Elokuva on jäänyt mieleeni voimakkaammin kuin mitä luulin. Viime yönä näin unta siitä, että lohdutin itkevää Preciousia ja pidin häntä kädestä. Enkä saa päästäni Mary-äidin viimeistä, kamalaa, tunnustusta. Se jotenkin tunkeutui luihin ja ytimiin.

5 kommenttia:

  1. Tää oli kyllä ehdottoman hyvä elokuva ja en ymmärrä miksei elokuvaa ole ainakaan vielä palkittu enempää :/ Itselleni roisin kohta oli kun Preciousin äiti heitti tytärtään rappukäytävässä telkkarilla... O_o

    VastaaPoista
  2. W: Se Preciousin äiti oli kyllä hirviömäisintä, mitä olen valkokankaalla pitkiin aikoihin nähnyt. Kamala nainen, mutta loistava rooli.

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä vain Anzi :) minähän vain toimin lippujen välittäjänä.

    Kuten jo leffan jälkeen juteltiinkin, tämä oli hurjan vaikuttava elokuva. Kieltämättä Preciousin äiti hirviömäisyydessään oli jotain kammottavaa, ei riitä sanat selittämään. Mo'Niquelle Oscari tästä, loistavan kamala roolisuoritus!

    Koska tosipohjainen elokuva oli, minua jäi toki mietityttämään Preciousin kohtalo elokuvan tapahtumien jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Noniin, nyt on sitten tämäkin aivan pakko katsoa, sen verran hyvin elokuvaa kuvailit.

    VastaaPoista
  5. Ravenwaves: Tämä on näkemisen arvoinen elokuva, mutta ei missään tapauksessa mitenkään helppo katsottava.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails