19.4.2010

Juhlimista Turussa

Olihan viikonloppu! Tuli juhlittua niin kuin silloin 10 vuotta sitten, hyvässä seurassa ja myöhään!
Paha vaan että olen itse 10 vuotta vanhempi ja juhlakunto sen mukainen.

Vuosijuhlat olivat kivasti järjestetyt, ruoka ja musiikki olivat hyvää ja puheenikin meni kuulemma oikein hyvin. Kukaan tainnut huomata sitä kuinka yhdessä kohtaa korkokenkäni lipsahti ja meinasin horjahtaa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. :-)

Kun kuljeksin vanhassa opiskelukaupungissani ja istuin kavereiden kanssa vanhoissa paikoissa (Whisky Bar on yhä samanlainen räkäinen luola kuin ennenkin, tämä tiedoksi), tajusin miten hyviä muistoja minulla noilta ajoilta onkaan. Kaikki jotenkin liittyy siihen, että pääsin tosiaan viimein opiskelemaan omaa alaani. Ei sekään aina mitään ruusuista ollut, kyllä siinäkin on koettu kriisi jos toinenkin. Mutta yleisesti ottaen se hetki, jolloin sain tietää saaneeni Mediatutkimuksen opinto-oikeuden, osoittautui erittäin positiiviseksi käännekohdaksi elämässäni. Jos olisin jatkanut sitä epämääräistä opiskelujen alkuaikojen räpiköintiä tunnelmat olisivat varmaan tyystin erilaiset.

Vuosijuhlien aikana jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, kuinka vähän meitä vanhoja opsikelijoita oli paikalla. Oli meitä tosi vanhoja ja sitten nuorempia, mutta välistä puuttui monta vuosikertaa. Eräs kaveri tiesi kertoa, että monet heistä olivat sanoneet etteivät "kehtaa" tulla. Kehtaa?!?! Mitä kehtaamista siinä muka on? Olihan kuitenkin kyseessä ainejärjestön kymmenvuotisjuhla!

No, omapa oli mokansa kun jäi hyvät bileet välistä.

Kamera sitten unohtui majapaikkaan, mutta kyllä minä jostain vielä kuviakin saan. Ja onhan minulla muistona upea ainejärjestömme tyttökalenteri! :-)

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa erittäin hyvältä viikonlopulta :) Itsellekin aina tulee nostalginen olo vanhoja (opiskelu)kavereita tavatessa ja heidän kanssaan iltaa istuessa. Oi niitä aikoja silloin nuorena, kun oli aikaa ja vielä jaksoi bilettää!

    VastaaPoista
  2. Toisaalta, ei minulla kyllä ollut sunnuntaina pahempaa krapulaakaan. Väsytti hieman ja Frasier nauratti telkasta katsottuna ehkä enemmän kuin normaalisti, mutta muuten oli ihan jees olo. Ehkä olen oppinut käyttämään alkoholia oikein?

    Tämä pitää kyllä taas tehdä jossain vaiheessa uusiksi.

    VastaaPoista
  3. Oon kotoisin Lounais-Hämeestä, missä "kehtaaminen" tarkoittaa sitä että ikään kuin hävettää. Eli jos ei kehtaa tulla, niin häpeää itseään tai pelottaa nähdä muita tai jotain.

    Jossain päin Suomea "ei kehtaa" on kuitenkin sama kuin "ei viitsi" tai "ei huvita" tai "ei jaksa".

    Mietin vaan, että kumpi murre oli nyt kyseessä?

    VastaaPoista
  4. Tiinanen: Se häpeämismurre. Heitä siis jostain syystä nolotti tulla tuonne. Ihme tyyppejä, pitääpä tiedustella asiaa seuraavan kerran kun nähdään.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails