20.5.2010

Tytöt ei tappele

Pari päivää sitten luin netistä ehkä pöyristyttävimmän uutisen aikoihin.
Hätäkeskuksen päivystäjä kysyi vaimonsa väkivaltaisen purkauksen kohteeksi joutuneelta mieheltä "Otat sä naiselta pataan?"

Koko juttu on lähinnä pöyristyttävä, ei ainoastaan sen räikeän seksistisen asenteellisuutensa vuoksi, vaan myös hätäkeskuspäivystäjän käytöksen vuoksi. Mistä lähtien vähättelevä käytös ja suoranainen ylimielisyys on ollut osa hätäkeskuksen toimintatapaa? Käsittämätöntä.



Rupesin kuitenkin miettimään tätä tapausta ja nimenomaan sitä, miten vähättelevästi kyseinen hätäkeskuspäivystäjä suhtautui naisen väkivaltaisuuteen kun olin katsomassa loistavaa Kick-Ass -elokuvaa. Sen elokuvan väkivaltaisin hahmo on 11-vuotias pikkutyttö, joka mättää porukkaa naamaan aivan tajuttoman raa'asti. Tämä hahmo teki oloni hyvin epämukavaksi, mutta samalla en voinut olla nauramatta hänen toiminnalleen. Ja myönnän nauttineeni ja viihtyneeni sen parissa erittäin paljon.


Tämä sai minut miettimään sitä, miksi olen yleensä fanittanut toiminnallisia ja väkivaltaisia naisia elokuvissa, televisiossa, sarjakuvissa yms, vaikka periaatteessa tuomitsen kaikenlaisen väkivallan käytön. Kill Billin The Bride, Buffy Summers, Ellen Ripley, Matrixin Trinity ja viimeisimpänä Lisbeth Salander ovat kaikki suuria suosikkejani. He kaikki käyttävät väkivaltaa joko taistellakseen tai kostaakseen ja puolustautuakseen. Miksi minusta on siistiä katsoa, kun valkokankaalla tiukka mimmi laittaa pahikset lakoon vaikka oikeassa elämässä lähinnä kauhistuisin?


Yksi vastaus tähän on, että se on viihdettä ja fiktiota, ja sitä kautta eräänlaista eskapismia. Nautinhan minä toimintaelokuvista yleensä, ja fanitan myös miespuolisia toimintasankareita (Snake Plissken FTW!). Toinen vastaus on, että minusta myyttiä naisista viattomina ja puhtoisina uhreina pitää murtaa mahdollisimman paljon.


Naiset ovat aivan yhtä kykeneväisiä väkivaltaan kuin miehetkin. Naiset voivat olla fyysisesti aivan yhtä vaarallisia, aivan yhtä julmia, aivan yhtä häikäilemättömiä. Yhteiskuntamme yhä vaalima käsittämätön kuva naisista joinain puhtoisina enkeleinä, elämän vaalijoina, pyhinä äiteinä, neitseellisinä, pyyteettöminä ja viattomina hyvyyden perikuvina on epätodellinen, valheellinen ja sanalla sanoen syvältä. Toisaalta niin on myös kuva miehistä ainaisina hyökkääjinä, väkivallan tekijöinä ja karskeina, tunteettomina machoääliöinä.


Tasa-arvoon kuuluu myös negatiivisten asioiden esille tuominen. Ja mitä enemmän myös näitä asioita tuodaan esiin ja mitä enemmän typeriä ja valheellisia sukupuoliin liittyviä stereotypioita ja myyttejä murretaan, sitä lähempänä me olemme todellista tasa-arvoa. Niin hyvässä kuin pahassa.

4 kommenttia:

  1. Minusta action-naiset ovat leffojen kermaa ja yleensä miesvastineitaa fiksumpia ,O) Minä pidän kaikista mainitsemistasi naishahmoista, minut saa raivon partaalle avuton ja vikisevä naishahmo toimintaleffoissa.. Mutta tämä onkin elokuvaa, oikeassa elämässä naisten ei tarvitsisi ottaa miehistä mallia tässä asiassa, se että mies lyö tekee miehestä ääliön, niin myös naisesta..

    VastaaPoista
  2. Ympäristöään vakivaltaisella käytöksellä terrorisoiva nainen on aivan yhtä paha kuin ympäristöään väkivaltaisella käytöksellä terrorisoiva mies. Häntä ei tule ymmärtää tai hyysätä.

    Naiset ovat aivan yhtä kykeneväisiä väkivaltaan kuin miehet ja naisten tekemä väkivalta on oikeassa elämässä aivan yhtä tuomittavaa kuin miesten.

    VastaaPoista
  3. Minä olen ihan samaa mieltä että niin miehet kuin naisetkin osaavat kyllä käyttää väkivaltaa oikeassa elämässä. Se naisten väkivalta vaan on ollut aikamoisen tabu ja siitä ei ole saanut puhua. Minkäänlaista väkivaltaa oikeassa elämässä en siedä...

    ...mutta elokuvat ovat asia erikseen. Minäkin kun rakastan näitä rankkoja mimmejä: Leonin Mathilda, Kill Billin Bride, Lisbeth Salander, Matrixin Trinity, Kick-Assin Hit Girl, Red Sonja, Barb Wire... kun on vaan rankka mimmi, joka pitää huolen itsestään ja muista ja on oikeamielinen, vaikkakin sitten kostaisi väkivaltaisesti. Sellaisista mie tykkään. Tosin tykkään myös sellaisista miessankareista, joten ei kai se sitten ole niin sukupuolesta kiinni ;-)

    VastaaPoista
  4. Jep, samoilla linjoilla muiden kanssa, naisten väkivaltaa on hyssytelty aivan liian pitkään. Tosielämässä tarkoitan.

    Sen sijaan fiktiomaailmassa jujutsuhenkiset naiset kyllä rokkaavat. Heillä on asennetta ja ennen kaikkea rohkeutta puolustaa itseään (hyökkäävä väkivalta on asia erikseen). Sinänsä fyysinen puolustautuminen oletettavasti symboloi henkistä - naisellakin on oikeus sanoa mielipiteensä, eikä olla muiden perässä vikisevä kiltti tyttö, jollaiseksi maailma helposti hänet kuvittelee. Esimerkiksi kouluissa perinteiset sukupuoliroolit ovat edelleen hyvin vahvoilla. Riehuville tytöille sanotaan asiasta herkemmin kuin pojille, sillä 'pojat ovat poikia', ja heillä on tavallaan lupa olla raisumpia. Kummaltakin sukupuolelta odotetaan tietynlaista käytöstä.

    Ehkä asia on kuitenkin muuttumassa. Etenkin, kun äärimmilleen viedyssä väkivallassa ei ole syytä hyssytellä ketään. Kuten Mikaela sanoi, se mikä tekee miehestä ääliön, tekee myös naisesta.. Sukupuolella ei ole väliä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails