22.7.2010

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Luulisi, että olisin jo tähän mennessä oppinut ettei etukäteen valtavasti blogeissa, kirjakerhoissa ja lehtien palstoilla hehkutettu kirja aina välttämättä vastaa odotuksia. Poikkeuksiakin toki on, kuten esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus, mutta usein oma mielipiteeni tällaisista kirjoista on korkeintaan välinpitämätön.

Näin kävi myös Tuulen varjon kohdalla. Tarina kertoo nuoresta Daniel-pojasta, jonka kirjakauppiaana toimiva isä vie hänet unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Sieltä Daniel saisi valita itselleen kirjan, jota hän ei koskaan lainaisi kenellekään ja jota hän vaalisi ja suojelisi aina. Danielin käteen osuu Julián Carax-nimisen kirjailijan kirjoittama Tuulen varjo, joka tekee poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Yli vuosikymmenen ajan tämä kirja ja kirjailija seuraavat Danielia läpi Barcelonan, kun hän yrittää selvittää tämän salaperäisen kirjailijan mystisiä elämänvaiheita. Välillä meno on melodramaattista, välillä kuin suoraan jännitysromaanista.


Luin kirjaa koko ajan odottaen, koska se mahtavuus alkaa. Koska se paljon ylistetty verbaalinen ihanuus vie minut mukanaan. Koska ihastun, hullaannun ja itken. Tätä ei koskaan tapahtunut. Kirja oli ihan hyvä ja jännäkin, mutta lopulta aika ennalta-arvattava ja yllätyksetön. Kiehtovalta vaikuttanut pääjuoni kutistui sekin lopulta kovin tavanomaiseksi ja jo monen kertaan luetuksi.

Suosittelen kyllä kirjaa kaikille, jotka kaipaavat viihdyttävää kesälukemista ja sukellusta viime vuosisadan puolivälin aikaiseen Barcelonaan. Mutta mikään järisyttävä lukukokemus tämä ei minulle ollut.

2 kommenttia:

  1. Hmm, interesting. Tää nimittäin odottaa omassakin kirjahyllyssä lukemistaan.

    VastaaPoista
  2. tiinanen: Kirja on tosiaan oikein viihdyttävä, mutta ei mielestäni läheskään niin mahtava, kuin miksi sitä kuulee kehuttavan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails