4.11.2010

Eka kerta.

Olen saanut melko tyypillisen keskiluokkaisen tapakristillisen kasvatuksen, rippikouluineen päivineen. Taisinpa joskus lapsena käydä pyhäkoulussakin, vaikka en suoraan sanottuna noista ajoista mitään muistakaan. Rippikouluikäisestä parikymppiseksi minulla oli jopa jonkinnäköinen uskovaisuusvaihe, se oli sitä aikaa kun elin muutenkin siinä käsityksessä että tiedän kaikki maailman asiat aivan valtavan hyvin. Onneksi ne ajat ovat ohi. Menimme Karhumiehen kanssa kirkossa naimisiinkin, ihan omasta tahdostamme.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä etäisemmäksi kaikenlainen uskonnollinen toiminta on minusta tuntunut. Silloin harvoin, kun käyn kirkossa, mutisen Isä Meidän -rukoukset ja uskontunnustukset muiden mukana, mutta vailla mitään kunnon tunnetta. Jouluaattona vanhempieni  luona minun tehtävänäni on ollut lukea jouluevankeliumi, mutta viime vuosina sekin on mennyt lähinnä rutiinilla ja on tuntunut joka kerta yhä falskimmalta.


Mutta silti olen pysynyt kirkon jäsenenä. Olen miettinyt eroamista hyvin vakavasti, se on ollut yksi suurimmista ja pisimpään jatkuneista itseni kanssa käymistäni keskusteluista. Mutta kuitenkin, jostain syystä, se ei ole tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Ateistihan minä en ole, eikä minusta koskaan sellaista saakaan. Uskonkysymys tämä ei siis ole, vaan uskonnollinen ja poliittinen.

Ajankohtaisen kakkosen homoillan aiheuttama kirkosta eroamisaalto osui siis omalla kohdallani oivalliseen saumaan. Jouduin oikeasti miettimään, että haluanko erota kirkosta ja jättää sen vanhoillisten idioottien käsiin, vai pysynkö jäsenenä ja pyrin vaikuttamaan omilla toimillani siihen, että kristilliset lähimmäisekkautta ja armoa korostavat arvot saavat enemmän jalansijaa.

Päätös oli loppujen lopuksi helppo tehdä.

Fundamentalististen ateistien eroakirkosta.fi -palvelu ei saa minusta yhtä tilastoa lisää. Pysyn kirkon jäsenenä ja äänestän kirkollisvaaleissa ihmistä, jolle lähimmäisenrakkaus ja armo ovat tärkeämpiä asioita kuin jotkut pölyttyneet ja luutuneet asetukset.

Kristitty ei tuomitse rakkautta: homokielteisyys ei kuulu kirkkooni -ryhmän Facebook-sivu » 

6 kommenttia:

  1. noh, onneksi sentään äänestät kirkollisvaaleissa ;-)

    VastaaPoista
  2. Stazzy: Niin? En nyt oikein tajunnut kommenttiasi.
    Tai kai "seurakuntavaalit" on oikea nimitys nykyään.

    VastaaPoista
  3. minä en ymmärrä koko kirkkoon kuulumisen ideaa, mutta sen tiedätkin ;O) Valtio ja kirkko tulisi erottaa jyrkästi toisistaan, minusta koko uskonto on eräänlaista huuhaata, ei millään tavalla todistettua ja on kamalaa että maata johdetaan huuhaan avulla. Että näin ;O) Mutta hyvä että jotkut haluaa myös vaikuttaa, kuten sinä!

    VastaaPoista
  4. Mikaela: Uskonto on huuhaata ja oopiumia kansalle. Usko ei. Ne ovat kaksi eri asiaa.

    Siksi minäkin uskon valtion ja kirkon täydelliseen eroon. Hengenasiat ja maalliset asiat pidettäköön erossa toisistaan, maallinen esivalta ja hengelliset fiilikset eivät kuulu yhteen.

    VastaaPoista
  5. Komppaan Mikaelaa. Itsekin olen rippikouluni käynyt ja jopa yhden kerran pyhäkoulussakin (sieltä sai sellaisia kivoja lammastarroja, mutta ne tarrat olisi sitten pitänyt liimata johonkin typerään vihkoon, enkä minä sellaista halunnut - saivat siis pitää pyhäkoulunsa ;-), mutta kirkosta erosin 18-vuotiaana kun siitä sain itse vihdoin päättää. Enkä ole katunut, sillä en kaipaa uskontoa, enkä myöskään uskoa, saatikka kirkkoa elämääni. Naimisiin menimme maistraatissa, eikä tytärtämme ole kastettu kirkon jäseneksi, kuten varmaan tiesitkin.

    Hienoahan se on, että kirkon toimintaan halutaan vaikuttaa sisältä päin, mutta parempi olisi kun koko homma erotettaisiin valtiosta ja vaikuttajan asemasta omaksi organisaatiokseen, kuten muutkin vastaavat ryhmittymät.

    VastaaPoista
  6. Sori, viittasin typerästi linkittämättä aiempaan bloggaukseeni siitä, kuinka lehdissä puhutaan typerästi kirkkovaaleista. (vaikka ovatkin kirkolliset vaalit, ei siellä kirkkoja tai seurakuntia valita)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails