5.11.2010

True Blood, ajatuksia ja mietteitä

Tehtäköön nyt ihan alkuun selväksi, että minä en ole mikään kova vampyyrifani. Olen toki lukenut vampyyrikirjoja ja muutamat vampyyrielokuvat kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Mutta niissä eivät kiehdo itse vampyyrit, vaan lähinnä yhteiskunnallinen symboliikka ja kauhu. Kauhuhan on aina ollut sydäntäni lähellä oleva lajityyppi.

Jos ihan rehellisiä ollaan, minusta vampyyrit ovat oikeastaan aika ällöttäviä. Ne ovat kuolleita, josta syystä niillä ei ole ruumiinlämpöä ja kuvitelmissani niiden ominaishajukin liikkuu jossain hautausmaan ja homeisen kellarin välimaastossa. Puhumattakaan siitä, että se veren imeminen nyt vaan on tosi oksettavaa puuhaa. Olen minäkin leikannut haavoja sormiini, ollut viisaudenhampaanpoistossa ja näin ollen pakostakin maistanut omaa vertani. Se on pahaa.


Mutta siitä huolimatta olen onnistunut hankkimaan Supernaturalin rinnalle toisen melkein yhtä vakavan koukutussarjan, eli True Bloodin. Sarja on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten varsin keskinkertaisesta, mutta silti äärettömän viihdyttävästä, hömppäkirjasarjasta saadaan tehtyä laadukas ja moniulotteinen televisiosarja. Ja miten minä voin koukuttautua sarjaan, jonka kaksi keskushenkilöä ovat minusta oikeastaan aika tylsiä.

True Blood on paljon muuta kuin vampyyrisarja. Minä tunnen vetoa siihen ensisijaisesti sen ihmissuhdekuvausten takia. Sarjassa esitetään rakkaussuhteita, ystävyyssuhteita, perhesuhteita ja sukulaisuussuhteita monipuolisesti ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Toki sen muutkin juonenkäänteet ovat jännittäviä ja etenkin sarjan kolmannen tuotantokauden aikana (jonka katsoin juuri melkein putkeen) istuin useasti silmät lautasina television ääressä, melkein hengittämättä ja jännityksestä piukkana. Mutta mieleenpainuvinta oli seurata, miten eri kovia kokeneet hahmot löysivät rakkautta, lohtua ja tukea kanssaihmisistään ja miten itsekeskeisimmätkin ja pinnalta niin kovat ihmiset pehmenivät ja heltyivät oikean henkilön seurassa.


Neljättä kautta odotellessa, onko jo ensi kesä?

Pinnallisena loppukaneettina sanottakoon, että melkein kaikkien muiden sarjaa seuraavien heteronaistuttavieni keskuudessa valtaisia aaltoja nostattanut ja kaikenlaisia "seksikkäin hahmo" -palkintoja voittanut vampyyri Eric Northman jättää minut täysin kylmäksi. Alexander Skarsgård on hyvä näyttelijä ja pidän kyllä Ericistä hahmona erittäin paljon, mutta seksuaalisesti tämä verenimijä sytyttää minua yhtä paljon kuin keittiöni jääkaappi.


Sen sijaan sekä sarjassa että fanien keskuudessa rikollisen ylenkatsottu baarinpitäjä Sam Merlotte on minusta jotain aivan vastustamattoman ihanaa. Syykin siihen on selvä; hän muistuttaa sarjan hahmoista eniten Karhumiestä. Nyt ei siis oteta huomioon Samin kamalaa menneisyyttä ja muita juttuja ja keskitytään vain perusluonteeseen ja suureen, kultaiseen sydämeen. Sekä siihen, että Sam nyt vaan on tosi kuuma.

13 kommenttia:

  1. Sam on ihana mutta näin vampyyri-fanina täytyy sanoa että Eric on onnistunein vampyyri-viritelmä sitten Spiken..ja kuuma ;O) Mutta eikös se ole hyvä, jokaiselle riittää jotakin..

    VastaaPoista
  2. Hihhih, kyllä Eric voittaa Samin 100-0.. Vaikka ymmärrän toki päinvastaisenkin pointin :) Ja kuten Mikaela sanoi, jokaiselle jotakin. Vaikka veikkaan, että tosta Ericistä tulis _aika_ kova tappelu :P

    Mäkin tykkään sarjassa paljon nimenomaan siitä avoimuudesta. Toki punaniskainen pikkukaupunki voi olla hyvin juntti ja sisäänpäin lämpiävä, mutta sieltäkin löytyy paljon erilaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  3. Siis minullehan sopii paremmin kuin hyvin se, että sillä aikaa kun muut tappelevat yhdestä tyypistä minä seilaan coolisti ohi ja nappaan sieltä sivusta sen todellisen helmen. :-)

    Onneksi tosiaan monen hahmon ensemble-sarjassa on, mistä valita.

    VastaaPoista
  4. Mun kolmannen kauden into lopahti kahteen ensimmäiseen jaksoon, kun homma jotenkin junnasi paikoillaan (?). Pitäisi joku päivä taas pakottautua jatkamaan siitä mihin jäin...

    Itse seuraan True Bloodia juuri koska se on _vampyyrisarja_ ja sen genren edustaja, mutta kyllähän sarjan todellinen anti on enemmänkin draamassa kuin annissa kyseiselle genrelle.

    VastaaPoista
  5. W: Kolmoskausi on mielestäni tähän mennessä paras, se on oikeasti aika hiton hyvä. Kannattaa antaa sille mahdollisuus.

    VastaaPoista
  6. Mä tunnustan kanssa olevani True Blood -addikti, ja Eric:kin iskee. Mä tosi harvoin "fanitan" mitään sarjaa, mutta kahden ekan jakson kestäneen "mmmikä ihme tämä on" -hämmennyksen jälkeen katsoinkin melkein kaiken putkeen.

    Kolmoskaudella tuli pikkuisen "tylsistymistä", mutta se ei niinkään johtunut siitä että sarja olisi huonontunut (vaikka päätösjakso imho olikin aika laimea), vaan siitä että tein erheen ostaa kirjat. Ne ovat ihan oikeaa Chick littia, mutta taidokasta sellaista, ja kun niihin pääsi sisälle, jotenkin sarjan kiukutteleva Sookie ei olltukaan yhtä kiva kuin aiemmin. Samkin on kirjoissa symppiksempi. Luin putkeen yhdeksän ekaa kirjaa, viimeistä en ole vielä ostanut kun sitä ei saa pokkarina.

    VastaaPoista
  7. Toisaalta yksi mun sarjan lempihahmoista, Lafayette, jää kirjassa ihan olemattomalle huomiolle (en spoilaa tämän enempää). Eli sarjan hahmovalikoima on paljon laajempi, mikä on ihan ymmärrettävää kun kirjat on kirjoitettu Sookien näkökulmasta.

    VastaaPoista
  8. Stazzy: Olen lukenut kaksi ensimmäistä Southern Vampire Mysteries -kirjaa ja ovathan ne aivan mahtavaa hömppää. Tarkoitus olisi lukea kaikki.

    Pikkusiskoni, kova True Blood -fani myös, sanoo samaa kuin sinä kirjojen ja TV-sarjan välisestä erosta ja olen tavallaan samaa mieltä. Tosin ei se Eric niissä kirjoissakaan minuun iske ja minusta Sam on tähän mennessä ollut kirjoissa aika tylsä hahmo. Mutta esimerkiksi koko Maryann-tarina on mielestäni sarjassa paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuin kirjassa kun taas kirjojen Sookie on kyllä kivempi.

    Mutta, jos pitää kirjat kirjoina ja TV-sarjan TV-sarjana ja lähinnä ajattelee niitä kahtena eri versiona samasta tarinasta, niin eiköhän se siitä.

    VastaaPoista
  9. Joo, niitä pitää tosiaan muistaa kohdella kahtena erillisenä kokonaisuutena, vertaillessa vain pettyy, suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
  10. True Blood ja Eric, mmmm! Repesin tuolle "Sytyttää minua yhtä paljon kuin keittiöni jääkaappi" :D Tykkään sekä kirjoista että sarjasta. Toisinaan ärsyttää niiden erilaisuus, mutta hahmoista sarjassa ehdottomasti parempia kuin kirjoissa ovat Lafayette, Tara ja Jessica, jota kirjasarjassa ei edes ole. Lisäksi erilaisuus pitää sarjan osalta koko ajan varpaillaan, ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

    VastaaPoista
  11. ravenwaves: No molemmat on kalpeita, kylmiä ja täynnä ruuanjämiä joita pitää joskus siivota. :-)

    VastaaPoista
  12. Minä ihmettelin Eric-kohkausta aluksi, mutta sitten kun se ällöttävä pitkä tukka lähti, niin oho, minäkin ihastuin Ericiin. Sittemmin Eric-fanitukseni on vähän hiipunut. Neljättä kautta ja uutta nousua odotellessa.

    VastaaPoista
  13. Chatrin: Ja kun minusta se lyhyt tukka korosti entisestään Skarsgårdin pientä päätä ja Ericin kalpeutta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails