Illalla mieleni teki katsoa elokuvaa, mutta koska meillä on Go! ainoastaan VHS-muodossa ja videonauhuri on tilapäisesti muussa käytössä, valintani osui Neil Jordanin elokuvaan The Company of Wolves. Kyseessä on teinitytön unessa tapahtuva ja siksi myös unenomaisella logiikalla kerrottu tarina susista ja ihmissusista. Elokuva on pikemminkin kokoelma erilaisia ihmissusitarinoita kuin varsinainen yhtenäinen tarina, mutta punaisena lankana toimii tytön kasvu lapsesta naiseksi. Teini-ikäinen tyttö kamppailee heräävän seksuaalisuutensa aiheuttamien tunteiden kanssa, jota sudet ja eräs hyvin viettelevä ihmissusi symbolisoivat. Ymmärsin elokuvan tarinan ja sen idean, eikä unenomaista logiikkaakaan ollut lainkaan vaikea seurata. Mutta minusta se oli silti vain ja ainoastaan ärsyttävä. Päähenkilö oli täysi tampio, dialogi tökki ja kaikki unenomainen taiteellisuus kävi lopulta todella rasittavaksi. Elokuvan loppua kohden nähdään kyllä mielenkiintoinen ja ihan hyväkin versio Punahilkka-tarusta, mutta muuten elokuva ei tehnyt minuun mitään vaikutusta, vaikka se oli periaattessa ihan mielenkiintoinen. Olin joskus ostanut tämän leffan kirpputorilta ja sinne se saa mielestäni myös palautua.Lauantaina olin niin aktiivinen, että heikompia hirvittää. Kyllä, olen teitä kaikkia muita Parempi Ihminen. :-) Ensin heräsin klo 6.30 koska olin sopinut isäni kanssa treffit Helsingin Uimastadionin porteille klo 7.30. Olin ajoissa paikalla ja saimme pitkään uida isän kanssa radalla aivan kahdestaan. Se oli mahtavaa. Kauhoin noin 1800 metriä (menen uinnissa aina laskuissa sekaisin) ja tunsin oloni supernaiseksi. Uinti on mahtavaa. Tämän jälkeen pyöräilimme Kauppatorille, josta ostimme kalaa ja joimme kahvit kivassa torikahvilassa. Viileä ilma ja lähestyvä sade kuitenkin aiheuttivat sen, että lähdimme molemmat kotiin, shortseissa ulos uskaltautunut isä ensin ja minä sitten.
Lähdin kuitenkin vielä myöhemmin ulos Maailma kylässä -festivaalille moikkaamaan siellä järjestäjänä ollutta työkaveriani ja katsomaan iki-ihanaa Anna Puuta. Miten voikaan joku olla niin lumoava ja ihana kuin se nainen? Kaunis ääni, kauniita kappaleita ja todella valloittava ja viehättävä esiintyjä. Tykkään kovasti.
Lauantai-iltapäivän kääntyessä iltaan palasin kotiin ja vedin pienet päikkärit. Tirsojen jälkeen teimme vielä Karhumiehen kanssa reissun videovuokraamoon, josta mukaamme tarttuivat pitkään katsontalistalla olleet (500) Days of Summer ja Zombieland.
(500) Days of Summer ei ollut aivan yhtä hyvä kuin odotin, mutta pidin siitä silti erittäin paljon. Aluksi minua ärsytti Zooey Deschanelin esittämä Summer, lähinnä siksi että jälleen kerran hänen ainoana tehtävänään oli olla pelkkä miehen haaveiden ja kehityksen moottori. Inhoan sellaisia hahmoja. Mutta elokuvan lopussa hänenkin tarinansa sai enemmän tilaa ja tajusin, että Summerhan oli ollut koko ajan se fiksumpi ja rehellisempi osapuoli. Joseph Gordon Levittin ihanasti esittämä Tom oli kyllä sympaattinen, mutta tavattoman lapsellinen ja suhteen loputtua aika inhottavakin. Hän latasi kirkkain silmin yhteen ihmiseen kaikki odotuksensa ja sitten suuttui tälle ihmiselle koska tämä ei voinut täyttää näitä täysin haaveellisia ja epärealistisia toiveita. Lopulta hän kasvoi aikuiseksi ja tajusi, että jokainen on oman onnensa seppä ja että sadut ovat juuri sitä. Satuja.(500) Days of Summer on juuri oikeanlainen elokuva kaltaiselleni epäromantikolle. Minä en ole koskaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka ottavat sadut todesta, vaikka satuja rakastankin. En ole koskaan haaveillut prinssistä valkean ratsun selässä ja minusta on suoraan sanottuna pöyristyttävää, että maailmassa on ihmisiä jotka oikeasti ihannoivat tällaista ja kuvittelevat tällaisen olevan totta. Parhaat romanttiset elokuvat ovat mielestäni sellaisia, joissa kuvaillaan aitoa, rujoa, epätäydellistä mutta juuri siksi niin ihanaa ja koskettavaa rakkautta. (500) Days of Summer on juuri tällainen elokuva.
Sunnuntai menikin aika rauhallisissa merkeissä. Kävin ensin moikkaamassa kaveriani Valtterin kirpputorilla Vallilassa ja loppupäivän vietin koomaillen kotona. Zombientappoleffa siis sopi iltaan kuin nenä päähän. Zombieland ei ollut millään muotoa mitenkään fiksu leffa, mutta ei sen tarvinnutkaan olla. se oli hauska rymistely Shaun of the Deadin tyyliin, jossa pari tavista yritti selvitä zombieviruksen saastuttamassa maailmassa. Yksi pärjäsi olemalla nopeampi ja suunnitelmallisempi kuin muut, yksi vaan mennä jyskytti eteenpäin ja mimmit pärjäsivät aivojen ja häikäilemättömän asenteensa ansiosta. Kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävää katsottavaa.Sunnuntai-iltana televisio tarjosi vielä Terminator-tuhoajan kaltaisen toimintahelmen. Se leffa toimii aina vaan, en varmaan koskaan kyllästy siihen.
Tekstit
