Inception

Heitän tähän väliin jo viikon verran päässä muhineen elokuva-arvostelun. Raporttia neljän päivän uintilomasta Sloveniassa seuraa myöhemmin!

Muutaman kerran elämässä näkee elokuvan, jonka jälkeen on hämmentynyt olo ja miettii, että mitä sitä tuli oikein nähtyä. Yksitoista vuotta sitten Matrix oli tällainen elokuva, ja nyt Christopher Nolanin Inception aiheutti samanlaisen fiiliksen.

Olen aina nähnyt hyvin eläviä ja vilkkaita unia, jotka muistan vielä kohtuullisen hyvin. Niiden logiikka noudattaa aivan omia sääntöjään, mutta se on kuitenkin ymmärrettävää, ainakin minulle. Sen takia Inceptionin unimaailma ei tuntunut vieraalta, se tuntui jopa pelottavan tutulta.

En selosta tässä elokuvan juonta sen tarkemmin, sillä sen avautuminen on yksi leffan tärkeimmistä koukuttavista tekijöistä. Seurasin leffan kulkua ja juonen avautumista herkeämättömän kiinnostuksen vallassa, tosin arvasin elokuvan suurimman paljastuksen jo aika varhaisessa vaiheessa. Se ei silti vaikuttanut katsomisnautintooni lainkaan.

Elokuvaa katsoessani en voinut olla ajattelematta, miten samanlaisia teemoja ja samantyyppisiä hahmoja siinä oli kuin Nolanin esikoisohjauksessa Mementossa. Molempien juoni ja tarina avautuu vasta uudemmalla katsomiskerralla paljon paremmin, Inceptionin kohdalla tämä tosin on minulta vielä tarkistamatta. Sen aion kuitenkin tehdä, sen verran mielenkiintoinen ja hyvä elokuva tämä oli. Ehdottomasti näkemisen arvoinen ja todella kiehtova elokuva, joka jää mieleen pyörimään pitkäksi aikaa.

Predators

Predator on mielestäni Alienin jälkeen yksi elokuvahistorian viileimpiä ja pahimpia hirviöitä. Siinä missä Alien on täydellinen hirviö, eläimellinen ja täysin vaistojensa varassa toimiva hiipivä vaara, Predator on metsästäjä-asenteensa, älykkyytensä ja hienon teknologiansa ansiosta täydellinen metsästäjä. Ensimmäiset Alien- ja Predator-elokuvat ovat toimintaelokuvien aatelia, niistä kamalista Alien versus Predator -hömpötyksistä en taas viitsi edes puhuakaan.

Predators alkaa tilanteesta, jossa joukko erilaisissa sotilaallisissa tehtävissä kunnostautuneita ihmisiä huomaa yhtäkkiä olevansa trooppisella planeetalla. Kukaan ei muista mitään siitä, miten he planeetalle päätyivät eikä kukaan näytä tietävän yhtään, mitä he siellä tekevät. Pikkuhiljaa selviää, että heidän roolinsa tässä leikissä on olla riistana ja Predator-otukset ovat metsästäjiä. Predatorille metsästys on koko olemassaolon tarkoitus, ja ne ovat siinä aivan pirun hyviä. Alkaa armoton takaa-ajo, jossa ihmisten on pärjättävä hupenevilla ammusvarastoilla lähes loputtoman asearsenaalin omaavia hirviöitä vastaan.

Kamalien ja lähinnä suuttumusta aiheuttavien Alien versus Predator -elokuvien jälkeen Predators oli oikein miellyttävä yllätys. Se oli hyvin tehtyä toimintaa, jossa Predator-otukset olivat jälleen kerran oikeasti karmivia ja pelottavia, mutta ennen kaikkea jossa ihmishahmot olivat samaistuttavia ja kannustamisen arvoisia. Näiden kahden välistä kissa ja hiiri -leikkiä seurasi herkeämättä eikä missään vaiheessa tehnyt mieli vilkaista kelloa. Predators on tiukkaa toimintaa alusta loppuun, eli juuri sellaista millaista toiminnan pitääkin olla.

Tänä iltana telkkarissa: Top Gun

Sitokaa turvavyönne ja palatkaa ajassa taaksepäin vuoteen 1986. Tänä iltana Neloselta voi katsoa, kuinka Tom Cruise ja Val Kilmer taistelevat keskenään isoilla... hävittäjälentäjillään.

Top Gun on elokuva, johon kiteytyy 1980-luvun machoileva reaganilaisuus ja loistava musiikki niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta leffa on häpeämättömän ällöttävä sodan ja militaristisuuden ylistys, mutta toisaalta se on äärimmäisen viihdyttävä toimintaelokuvan malliesimerkki, jolla on aivan loistava soundtrack.

Joka tapauksessa, tykkää siitä tai ei, se kuuluu jokaisen elokuvan ystävän yleissivistykseen. Jos et siis ole nähnyt tätä, niin häpeä ensin ja korjaa sitten tilanne parkkeeraamalla itsesi television ja Nelosen eteen tänä iltana kello 22.

Lopuksi syy siihen, miksi tätä elokuvaa pidetään hyvin homoeroottisena (koska sitä se tottavie on!). Quentin Tarantinon puhe elokuvasta Sleep With Me:



Ja jotta päästäisiin todelliseen 1980-luvun fiilikseen, tässä Kenny Logginsin mahtava Playing With the Boys elokuvan soundtrackilta. Tämän kasarimmaksi on vaikea päästä:

Ukkostaa ja salamoi

Iski se myrsky sunnuntai-iltana sitten Helsinkiinkin. Aika hurja meininki. Kuva parvekkeeltamme. Luulen, että tämän jälkeen parvekekukkamme sanovat sopimuksensa irti.

Tänä iltana telkkarissa: Clueless

Tänä iltana Nelosella voi matkata takaisin ihanalle 1990-luvulle yhden maailman parhaimman teinielokuvan myötä. Löyhästi Jane Austenin Emma-kirjaan perustuva Clueless kertoo rikkaasta 15-vuotiaasta Cher Horowitzista, joka on kaikesta näennäisestä hölmöydestään huolimatta fiksu ja hyväsydäminen tyttö. Hän yrittää levittää rakkautta ympärilleen järkkäämällä lähipiirinsä jäseniä yhteen. Mutta valitettavasti Cherin amorin lahjat ovat varsin rajalliset.

Tämä elokuva kuuluu niihin leffoihin, joihin tartun aina kun kaipaan jotain hupsua, hauskaa ja piristävää katsottavaa. Olen nähnyt sen vaikka kuinka monta kertaa, enkä ole vielä tähän mennessä kyllästynyt siihen. Elokuva toi aikoinaan englannin puhekieleen monta uutta ilmaisua, loi muotitrendejä ja teki sekä Alicia Silverstonesta että viime talvena edesmenneestä Brittany Murphysta ainakin hetkeksi tähtiä. Elokuvasta tehtiin myös TV-sarja, joka nähtiin meillä Suomessakin.

Nykyään kieltämättä hieman surettaa katsoa, miten tämän elokuvan aikoihin vielä niin terveen pyöreäposkinen ja suloinen Murphy meni sitten laihduttamaan itsensä hengiltä.

Twilight - Houkutus. The movie.

Kenellekään lukijalleni ei liene epäselvää, mitä mieltä minä olen Twilight-saagasta. Lyhyesti: mikäli lehmät ulostaisivat kirjoja, minun mielestäni ne ulostaisivat Twilightia. Mutta aina joskus kirjasta tehty elokuva yllättää ja on kirjaan verrattuna siedettävä, ellei jopa hyväkin.

Uimahallin urpot

Harrastan uintia. Opin uimaan joskus nelivuotiaana ja siitä lähtien uinti on ollut hyvin tiivis osa elämääni. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tällä hetkellä ehdottomasti enemmän. Nuorempana kokeilin kilpauintiakin, mutta koska minussa ei ole piirun vertaa kilpaurheilugeenejä - heti kun ruvetaan laskemaan aikoja ja pisteitä, kiinnostukseni mitä tahansa lajia kohtaan lopahtaa kuin lehmän häntä - siitä ei oikein tullut mitään. Nykyään uin lähinnä pitääkseen yllä kuntoani, enkä voisi oikeastaan toivoa parempaa kuntolajia pyöräilyn lisäksi.

Mutta, kuten kaikissa lajeissa, myös uinnissa joutuu kestämään muita ihmisiä. Suurin osa on ihan asiallisia, mutta joukkoon mahtuu aina kaikenlaisia urpoja. Esittelen tässä heistä muutaman:

Hidas, joka kuvittelee olevansa nopea

Tämä urpolaji tunkee kuntouimareiden radalle ja aloittaa sitten "pää vedenpinnan yläpuolella" -rintauinnin, usein silmälasit päässä ja mikäli kyseessä on naishenkilö, meikit naamassa. Kaikenlaiseen veden roiskumiseen suhtaudutaan nenää nyrpistellen ja kiljahdellen. Nykyään onneksi harvinainen, löytyy lähinnä pienistä uimahalleista sekä ulkomailta.

Ratojen valtias

Yleensä entinen kilpauimari tai vesipalloilija, joka on omasta mielestään melkein uimahallin tai uimalan omistaja. Ohittaa tiukoissa paikoissa, radan päädyssä saattaa kääntyessään potkaista olkapäähän muitta mutkitta, mutta ei vaivaudu pyytämään anteeksi. Mikäli hänelle huomautetaan asiasta, vastauksena on kehoitus siirtyä "sinne vesijuoksijoiden joukkoon". Öykkäri.

Turun Samppalinnassa kävi taannoin tällainen vanhempi nainen, jonka ristin "Pinkiksi ämmäksi" hänen mauttoman uimapukunsa ja sen kanssa sävy sävyyn valitun uimalakin vuoksi. Harmittaa vieläkin, etten napannut häntä nilkoista kiinni ja vetänyt veden alle.

Nilkkahiplaaja

Urpoista ehdottomasti raivostuttavin. Ui perässäsi, kädet hipaisevat jatkuvasti nilkkojasi, mutta ei jostain syystä lähde ohittamaan tai odota radan päädyssä pientä hetkeä, että saisit vähän etumatkaa. Lopulta, kun päästät hänet tuskastuneena ohitsesi, hän lähtee uimaan hidasta rintauintia jolloin sinun on jossain vaiheessa pakko ohittaa hänet. Ja viiden minuutin päästä hän taas hiplailee nilkkojasi. Selvästikin piileviä jalkafetisistin taipumuksia omaava ihmislaji.

Kauneudenhoitaja

Suihkutilojen puolella ärtymystä ympärilleen levittävä urpo, jonka mielestä uimahallin tai maauimalan suihkut ovat oikea paikka hampaiden pesulle, karvojen ajamiselle, kuorintavoiteille ja kasvonaamioille. Omii suihkun itselleen puoleksi tunniksi, pyllistelee ja taivuttelee itseään joka suuntaan kuvitellen, että kanssasuihkuttelijoita kiinnostavat hänen henkilökohtaiset kauneudenhoitorutiininsa.

Saunaterroristi

Löylyä lyödään niin, että lattialaatat halkeilevat ja muut saunojat kaikkoavat mahdollisimman nopeasti. Ratojen valtiaan saunaversio, yleensä vanhempi henkilö joka kohtelee julkista saunaa kuin omaansa.

Tunnistatko nämä uimahallin urpon lajit? Tuleeko muita urheilu-urpoja mieleen? Myönnätkö kenties itse olevasi yksi näistä? ;-)

Kuva: Highland Park Artists

Tyhjää

Ensimmäinen viikko töissä loman jälkeen vie aina kaikki mehut. Siksi täällä on ollut niin hiljaista. Olisin voinut kirjoittaa vaikka mistä, Tori Amosin konsertista Porissa, uintitreeneistäni, avovesiuinnista, vaikka mistä. Mutta töissä ei ole ollut aikaa ja kotona en ole yksinkertaisesti jaksanut. Kun olen saanut Supernatural-blogini päivitettyä, ei ole ollut aikaa eikä energiaa enää kirjoittaa tänne.

Mutta tämä olotila ei ole pysyvä. Ensi viikolla pitäisi helpottaa töissäkin ja ehkä silloin ideat taas pulpahtelevat päähän. Sitä siis odotellessa.

Kuva: Vladstudio