17.2.2011

The Way Back

Tämän elokuvan tarinan väitetään perustuvan tositapahtumiin, mutta mitään varmuutta tälle väitteelle ei ole. Alkuperäisen kirjan kirjoittaja on jo myöntänyt sepittäneensä koko jutun, mutta vuosien mittaan julkisuuteen on ilmaantunut lukuisia henkilöitä jotka ovat väittäneet olevansa tarinan hahmoja.

Elokuva kertoo vankijoukosta, jotka karkaavat neuvostoliittolaiselta vankileiriltä Siperiasta ja aloittavat hurjan matkan Mongolian ja Tiibetin kautta Intiaan ja vapauteen. He tekevät koko matkan jalan, menettävät matkan aikana monta toveria kylmyydelle, janolle ja nälälle ja käyvät kaikki jossain vaiheessa kuoleman porteilla. Mutta lopulta sitkeys palkitaan ja vapaus koittaa.


Elokuva on parhaimmillaan kuvatessaan Mongolian karua aavikkoa ja Siperian huikeita, mutta armottomia maisemia. Se myös osoittaa joukon neuvokkuuden hankalien tilanteiden edessä, sillä luonnon tarjoamia vähiäkin antimia osataan käyttää hyvin hyväksi.


Valitettavasti varsinkin elokuvan keskivaiheilla se rupeaa junnaamaan paikoillaan. Matka halki Mongolian aavikon on kuvattu hyvin yksitoikkoisesti ja itseään toistaen, kun taas Himalajan ylitys sivuutetaan täysin mitättömänä pikku etappina. Myönnän kyllä päästäneeni pienet itkut aivan elokuvan lopussa, mutta kylmän sodan päättymiseen liittyvät asiat aiheuttavat minussa aina sellaisen reaktion. The Way Back ei siis onnistu nousemaan keskinkertaista paremmaksi, mutta omassa lajissaan se on kyllä ihan näkemisen arvoinen.

1 kommentti:

  1. Kyllähän tässä vähän oli pakko tosiaan tirauttaa ;) Vaikka aavikkopätkän olisikin saanut leikata melkein puoleen. Eipä sillä, viimeistään tämän nähtyään lakkaa valittamasta parinkymmenen asteen pakkasesta, toiset kun raatavat työleirellä tuplasti kylmemmässä lämpötilassa!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails