9.3.2011

Sovinto (Svinalängorna)

Näyttelijänä paremmin tunnetun Pernilla Augustin esikoisohjaus perustuu Susanna Alakosken menestysromaaniin Sikalat. Jostain syystä elokuvasovituksen nimeksi on laitettu Sovinto, joka toki kuvaa sisältöä hyvin mutta joka hukkuu monen muun samannimisen elokuvan suohon.


Noomi Rapace esittää Leenaa, joka saa eräänä aamuna puhelun Ystadin sairaalasta. Hänen äitinsä Aili (Outi Mäenpää) tekee kuolemaa ja haluaa tavata tyttärensä viimeisen kerran. Leena on aikuistuttuaan katkaissut kaiken yhteydenpidon äitiinsä, edes hänen miehensä Johan (Ola Rapace) ja lapsensa Marja ja Flisan (Alpha Blad ja Selma Cuba) eivät tiedä Ailin olemassaolosta. Pitkä automatka Ystadiin on myös matka Leenan lapsuuteen 1970-luvun betonilähiöön, jossa viina ja väkivalta olivat jatkuvasti läsnä. Leenan vanhempien Ailin ja Kimmon (Ville Virtanen) tarina on niin monen siirtotyöläisen tarina. Kun sopeutuminen uuteen ympäristöön ei sujukaan helposti, haetaan todellisuuspakoa päihteistä. Lapset saavat pärjätä siinä sivussa, kun vanhempien rakkaus ei pysty voittamaan viinan houkutuksia. Ryyppyjuhliin osallistuu koko lähiö, eikä voittajia ole.

Leena on näennäisesti päässyt aikuisena pakoon lapsuutensa helvettiä. Mutta vasta kuolemansairaan äidin kohtaaminen kasvokkain pakottaa hänet kohtaamaan ja päästämään irti siitä yhä sisällä sielussa asuvasta pikkutytöstä, joka jatkuvassa pelossa eläen joutui ottamaan liian varhain vastuun pikkuveljestään ja perheen arjesta.


Luin Sikalat-kirjan hiljattain, mutta romaanina se ei tehnyt minuun mitään valtavaa vaikutusta. Se oli kyllä hyvä, mutta loppujen lopuksi aika moneen kertaan kerrottu tarina perhehelvetistä ja viinan kirouksista. Elokuvana tarina toimii hieman paremmin, mutta pitkälti näyttelijöidensä ansiosta. Outi Mäenpää on todellakin Guldbaggensa ansainnut. Hänen Ailinsa on samaan aikaan sekä säälittävä, raivostuttava, että sympatiaa herättävä kuva elämässään pahasti sivuun ajautuneesta ihmisestä, joka piiloutuu haavekuvien ja valheiden taakse kun todellisuus käy ylivoimaiseksi. Ville Virtasen yhtä hienosti esittämä Kimmo herättää katsojassa ainoastaan kuvotusta miehenä, joka ei edes yritä saada elämäänsä järjestykseen vaan syyttää kaikesta kohtaloa ja ympäristöä. Elokuvan todellinen sielu on kuitenkin Tehilla Bladin esittämä nuori Leena, joka tuo herkällä olemuksellaan ja vakavilla kasvoillaan esiin pienen tytön huolen ja epätoivon häntä ylivoimaisempien ongelmien edessä.

Sovinto on paitsi elokuva perhehelvetistä, myös menneisyyden haamujen kohtaamisesta ja anteeksiannon merkityksestä. Ensi-ilta 11.3.2011.

2 kommenttia:

  1. Minulla tämä leffa meni pressikierroksellä ikävästi ohi, vaikka olisin halunnut kovasti nähdä sen. Nyt varmaan jää odottamaan dvd:tä näkeminen, kun enhän minä saa aikaiseksi lähdettyä normaalinäytöksiin kuin ehkä kerran vuodessa... ;-)

    Kiitos todella positiivisesta arvostelusta. Tämä vielä nostaa enemmänkin intoa nähdä tämä joskus!

    VastaaPoista
  2. Paivi: Minulle tämä toimi paremmin elokuvana kuin kirjana, vaikka näitä ei voikaan suoraan verrata toisiinsa. Elokuva on enemmän versio kirjan tarina kuin suora elokuvasovitus. Tämä kannattaa kyllä nähdä, jos ei muuten niin ainakin loistavien näyttelijöiden takia.

    Miten tuo Outi Mäenpää onnistuu aina olemaan niin törkeän hyvä?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails