Sitä luettiin lapsena pelosta tutisten, ja ehdinkin lainata sen kirjastosta monta kertaa ennen kuin sain sen viimein omakseni. Kansikuva oli niin kauhea, ettei sitä voinut pitää yöpöydällä kansi ylöspäin. Muistan, miten otin kirjan jutut aivan tosissani ja pelkäsin oikeasti sen kuvailemia vampyyreitä, ihmissusia, kummituksia ja hirviöitä.
Nyt aikuisena kirja lähinnä hymyilyttää. Se on aika pinnallinen, kömpelösti kirjoitettu ja tökerösti kuvitettu ja sen sisältämä niin kutsuttu informaatio nyt on mitä on. Mutta aikoinaan se teki suuren vaikutuksen.
Kuinka moni muistaa tämän kirjan?
Tekstit
Hei mullakin on jonkinlainen hämärä muistikuva tuosta :)
VastaaPoistaMuistan kanssa kyseistä kirjaa pelänneeni ja aina silti etsin sitä kirjastosta aikanaan :D
VastaaPoista"Sitä luettiin lapsena pelosta tutisten, ja ehdinkin lainata sen kirjastosta monta kertaa ennen kuin sain sen viimein omakseni."
VastaaPoistaTäsmälleen samoin tein minä.
Itse asiassa oma kappaleeni on juuri se jota lainailin kirjastosta, kun satuin ostamaan sen kirjaston poistomyynnistä.
Nykyään on hauska välillä selailla sitä ja naureskella sille kuinka ihmeessä tämä kirja saattoikaan aikoinaan pelottaa. Silloin sitä en ymmärtänyt, mutta nykyään pidän oikeana sitä että kyseinen kirja oli kirjastossa lastenosastolla, eikä esim. nuorten saati sitten aikuisten puolella.
Mie oon yrittäny metästää tuota kissojen ja koirien kans ties mistä, mutta eipä oo lykästäny, kaikki pitää omista kappaleistaan ilmeisesti tiukasti kiinni :D
VastaaPoistaOishan se melekonen nostalgia-aarre. Muistan kans lainailleeni kirjastossa monet kerran ennen kuin oman kappaleen sain, missä lie nyt. Uteliaisuus kirjaa kohtaan oli kyllä aivan tolkuton :D Muistan erityisesti sen ihmissudeksi muuttumisesta kertovan aukeaman, ja tarinan pappilan kummituksesta... :D sisältö varmaan oiski nykysin melkosta höttöä, mutta kuvitus on hienoa!
Minä muistan tuon! Kirjastosta lainailin, en ole sitä koskaan omistanut. :)
VastaaPoistaJuu. Tuttu kirjahan tuo. Tuli luettua läpi useampaan otteseen kakarana ollessa. :D
VastaaPoistaEi vitsit!! Tätä tuli kirjastosta lainailtua useaan otteeseen kyllä :) Parhaiten muistan kummistusjutut, tossa taisi olla jotain ohjetta siitä miten huijata haamuja valokuviin.. Melkein pitäis itellekin Noidan Käsikirja jostain saada :)
VastaaPoistaArvatkaa kuinka monta kertaa tuli lapsena herättyä yöllä vessahätään eikä uskaltanut avata silmiään, kun pelkäsi verisen sinisen pään leijuvan sängyn yläpuolella? :-)
VastaaPoistaSama juttu täällä! Monen monta kertaa tuo tuli kirjastosta lainattua ja voi vitsit että pelotti kirjaa lukea! Yksi pahimpia oli tuolloin se ihmissusijuttu, kun mies leikkasi ihmissudelta yöllä käden irti ja aamulla huomasi omalta vaimolta käden puuttuvaksi. Ja se paalutettu vampyyri arkussaan on kuvana palanut mieleen ikihyviksi. Tämä kirja pitäisi ihan selvästi hankkia itselle ;-)
VastaaPoistaTätä tuli todellakin lainattua monet kerrat kirjastosta. Jossain vaiheessa se siirrettiin meidän kirjastossa lasten puolelta aikuistenosastolle ja kirjastotädit kyseli aina, että onhan sulla vanhempien lupa lainata tätä. Juujuu. Noidan käsikirja oli varmaan ensimmäisiä juttuja, joka sai mut innostumaan kauhusta!
VastaaPoistaOlen yrittänyt jo pitkään hankkia tätä omaksi, mutta siitä pyydetään turhan kovaa hintaa kaikkialla. Olisi pitänyt hankkia jo silloin aikoinaan, eikä lainata aina vaan uudestaan! Ole onnellinen kappaleestasi ;)
Salapoliisin käsikirja ja vakoojan käsikirja muistuu mieleen, vai oliko ne yksi ja sama. Lainasin ne varmaan 10 kertaa putkeen kakarana kirjastosta!
VastaaPoistaTuo käsikirja tuntuu nyt varmaan monelta hyvinkin hauskalta, kuitenkin se on monen ihmisen kompastus noituuden harjoittamiseen. Minusta aika ihmeellistä että kyseinen kirja yleensä on lasten osastolla eikä nuorten.
VastaaPoistaAnonyymi: Noituuden harjoittamiseen? Oletko lukenut tätä kirjaa? Eihän siinä puhuta noituuden harjoittamisesta mitään, lähinnä kyse on kokoelma kauhutarinoita ja -uskomuksia. Liekö pientä hätävarjelun liioittelua ilmassa?
VastaaPoista