1.9.2011

Stephen Frears: Tamara Drewe (Iso-Britannia 2010)

Tamara Drewe (Gemma Arterton) oli nuorena tyttönä kylänsä ruma ankapoikanen, isonenäinen ja vähän ulkopuolinen. Nyt aikuisena hän on menestyvä lontoolainen toimittaja, joka saapuu kotikyläänsä selvittääkseen edesmenneen äitinsä perintöä. Nenäleikkauksen myötä Tamarasta on kuoriutunut todellinen kaunotar, joka saa yhden jos toisenkin miehen pään sekaisin.



Tamaran naapureina kylässä hääräävät kirjailijaretriittiä ylläpitävät Beth Hardiment (Tamsin Greig) ja hänen elosteleva kirjailijamiehensä Nicholas (Roger Allam), jonka keskinkertaisten rikosjännärien tuoma menestys on kauan sitten nostattanut isot määrät keltaista nestettä miehen päähän. Bethin apuna maatilalla häärii Tamaran teini-iän poikaystäväntapainen Andy (Luke Evans), joka on ainoita kyläläisiä jonka edessä Tamaran on oltava täysin rehellinen. Koko tarinan punaisena lankana ja mainioina takapiruina häärivät paikalliset teinitytöt Jody ja Casey (Jessica Barden ja Charlotte Christie), jotka eivät voi sietää Tamaraa koska tämä on mennyt kihloihin heidän ihailemansa rock-tähden Ben Sergeantin (Dominic Cooper) kanssa. Rakkauden, seksin, ystävyyden ja ihailun kyllästämä soppa on valmis sekoitettavaksi.

Tamara Drewe perustuu Posy Simmondsin sarjakuvaromaaniin ja sarjakuvamaisuus onkin tuotu elokuvaan oikein mukavasti mukaan värien, yksittäisten ruutujen ja hauskojen yksityiskohtien kautta. En ole lukenut Posy Simmondsin alkuperäistä tarinaa, mutta elokuvan muodossa se oli varsin hyvä. Erityisesti Jody ja Casey olivat loistavia hahmoja ja pidin hahmojen maailman moraalisesta harmaudesta. Kaikki ei ollut yksiselitteisen hyvää tai pahaa. Olin aluksi hieman pettynyt Tamaran hahmoon, sillä olin jostain syystä odottanut hänen olevan mukavampi ihmisenä. Mutta asiaa tarkemmin ajateltuani ymmärsin, että hän on ihminen siinä missä muutkin. Elokuva olisi voinut olla kestoltaan hieman lyhyempi, nyt sitä vaivasi hienoinen paikallaan polkeminen. Mutta muuten Tamara Drewe oli oikein hauskaa katsottavaa.

3 kommenttia:

  1. Posy Simmondsin kirja on todella kiva (on kirjastossakin, sieltä minä sen lainasin) ja antaa hieman erilaisen kuvan tarinasta -suosittelen lämpimästi lukemaan! Kirja on enemmän Bethin tarina, kun elokuva on Tamaran.

    VastaaPoista
  2. Pitääpä pistää tuo lukulistalle. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä, että leffa oli hitusen liian pitkä. Se oli todella viihdyttävä, mutta jossain vaiheessa tuli semmonen olo, että kohta vois loppua jo.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails